perjantai 31. elokuuta 2012

Vaari ja mammeli elementissään :)


Varoitus jääkiekkoa inhoaville: Tämä juttu sisältää INTOHIMOISEN jääkiekko äidin fiilistelyä;) Saimme eilen viedä ensimmäistä kertaa "naapurin" eskarilaista siis lastenlastamme jääkiekko kouluun. Pojalle se oli kuudes kerta kiekkokoulussa ja ensimmäisellä kerralla ei kuulemma pysynyt oikein edes pystyssä. Nyt hän jo luisteli ja kuljetti jo kiekkoakin;) Hän pienen kokoinen ja niin ihanan pirteä ja yritteliäs. Vaari ylpeänä sai kiristää luistimia kopissa ja oli varmaan niin onnellinen, että saattoi ihan "kurkkua kuristaa"....

No miksiköhän? No siksi, että Vaarin omat molemmat pojat harrastivat jääkiekkoa yli 10 vuotta. Vaari taisi olla jokaikisissä reeneissä ja peleissä, paitsi jos pojilla oli yhtäaikaa pelit, meni mammeli toisen pojan peleihin. Kaikissa talkoissa oli vaari mukana ja mammelikin aika monissa esim. kioskivuorot ovat jääneet mieleeni. Näimme kuinka toisesta pojasta kehittyi kovalla työllä upea luottopakki. Vieläkin kun laitan silmät kiinni voin nähdä mielessäni, kuinka tämä poikamme luisteli takaperin niin upeasti! Ja kuinka toinen poika kiekon sadessaan suorastaan lensi maalille ja teki maalin yläpesään! Hän oli siis heti pienestä ilmetty hyökkääjä. Emme vaatineet pojilta mitään ihmeellistä, vaan iloitsimme, että he halusivat olla joukkuessa mukana. Uskoimme ja uskomme, että joukkueurheilu kasvattaa lasta pärjäämään muiden kanssa ja antaa elämään eväitä. Monet, monet kerrat vaari kiristi poikiensa luistimet pukukopissa, kunnes pojat pystyivät itse sen tekemään. Nyt on aika vierähtänyt niin, että tyttärenpoika tarvitsee silloin tällöin vaarinsa apua, jos omat vanhemmat eivät pääse. Ne vuodet mitä saimme olla kaukalonreunalla omien poikiemme kanssa ovat jääneet tähtinä mieleemme ja nyt saamme taas kokea mukavia hetkiä kaukalon reunalla.

Kiekkokoulun jälkeen kysyi lapsenlapsemme, että tuletteko mamma ja vaari toisenkin kerran minun kanssa tänne? Me vastasimme, että TOTTAKAI ja ajattelimme....mikä meidät voisi pitää täältä pois;)

Nyt alan sitten pakkaamaan matkatavaroita laukkuun ja aamulla nokka kohti Tallinna seikkailua;) HEIPPA!

8 kommenttia:

Kesäkukka kirjoitti...

Kivaa Tallinnan seikkailua Sinulle! ;)

Anonyymi kirjoitti...

:) terveisiä naapurin kiekkoperheestä! Kevätpuolella kiekkokoululaisilla on varmaan joitakin ystävyysotteluita ja ne vasta hauskoja ovatkin!

hauskaa matkaa!

Päivi kirjoitti...

Me olemme uimariperhe joka elää parasta aktiiviaikaansa, varmaan juuri noita teille jo tähtihetkisiä muisteluaikoja.

Miten ylpeä ja onnellinen saakaan pieni kiekkoilijapoika olla kun mamma ja vaari ovat pyytettömästi kiinnostuneita ja kannustavia hänen harrastuksensa seuraajia.

Kyllä jokainen urheilija, pienikin omat faninsa tarvitsee ;)

tuksu kirjoitti...

On suuri kunnia ja iso onni saada olla mukana lastenlasten harrastuksissa :) Auttamassa sitä, että se on mahdollista :)
Mummien ja Vaarien parasta oikein-käyttöö :)
Mukavaa matkaa sinne Tallinnaan :)
tuksu

Eeviregina kirjoitti...

Hauskaa Tallinnan matkaa!
Blogissani on postia sinulle!

Lovviisa kirjoitti...

Lätkä on liikkuvaisten poikien unelmaharrastus...Meilläkin kahen pojan voimalla vastaavaa koettu ja puulakit nyt tätä päivää niinku tuomaroinnitkin :)

Anonyymi kirjoitti...

Ratkiriemukasta reissua! T: Marjo

maiju kirjoitti...

Itsekkin kiekkoilevan nuorukaisen äitinä aina ihalilin niitä isovanhempia jotka olivat täysillä auttamassa ja kuskaamassa:)
Ihanaa että olette pojan jääkiekossa täysillä mukana!