Joskus tämä blogimaailma vähän ärsyttää, kun kaikkia ei viitsi täällä repostella ja sitten jotkut saavat vääriä käsityksiä asioista ja alkavat neuvoa tietämäättä oikein asiasta mitään...MUTTA omapahan on syy, jos asioitaan täällä kertoilee, eikös niin? ;) No, mutta tästä meidän Alma-kullan muuttoasiasta vielä tämän kerran ja sitten en enää tästä täällä höpöttele.......
En todellakaan ole sellainen ihminen, joka ottaa eläimiä ja sitten hetken mielijohteesta antaa ne pois. Alma on ensimmäinen eläin elämässäni, jota olen harkinnut antaa uuteen kotiin, jossa sen tarpeille on enemmän aikaa. Alma sitäpaitsi ei ole sellainen koira, jota lapset voisivat talutella....Almalla on niin suuri vietti ja hajut tuntuvat sen nenään niin ihanilta ;) Alma kyllä tykkää lapsista kovasti, mutta on niin voimakas, että pienten lasten kanssa sitä ei voi vapaasti antaa leikkiä. Olen saanut neuvoja, että aikuisen tyttären pitäisi itse pärjätä......Hän todella pärjää upeasti olosuhteisiin nähden ja on erittäin ihana ja rakastava äiti. Minäkin olen äiti ja haluan auttaa silloin kun voin ja pystyn omia lapsiani ja lastenlapsiani...Heti siirryn takavasempaan, kun huomaan, että minua ei tarvita, olen nääs niin mukavuudenhaluinen ;) Kaikki lapsemme ovat itsenäisiä ja omillaan toimeentulevia. Kuka äiti ei silloin auta, kun lapsi todella tarvitsee? Minä ehdin kyllä "omaa elämääni" elää taas, kun asiat alkavat tasaantumaan. Sitäpaitsi kyllä minäkin tästä paljon saan, kun tänä aamunakin keskimmäinen lastenlapsi kävi mammaa puristamassa oikein kovasti ja sanoi, että rakastaa :)
Minulla on myös onni vielä "omistaa" oma äiti, joka on nyt sairastunut vakavasti.....Häntäkin haluan käydä katsomassa ja voi olla, että tässä lähiaikoina hänkin tarvitsee minua ihan konkreettisesti enemmän......hoidot kun ovat aika rankkoja.....
Siis, jos Alman pois annamme tapahtuu se vakaasti harkiten ja uuteen kotiin ja sen omistajiin tarkkaan tutustuen....tähän asiaan en enää palaa postauksissani. Kiitos teille ihanaisille myötätunnostanne!
19 kommenttia:
Voimia Sinulle, tyttärellesi ja lapsilleen. On ihana, että hänellä on turvaverkosto lähellä. Se auttaa jaksamisessa ja toipumisessa.
Aurinkoista viikonloppua!
Voimia kaikkiin asioihin ja ratkaisuihin.
Syöpähoidot on rankkoja, isäni kävi läpi saman kun asuimme hiedän luonaan rakennus aikana pari vuotta sitten - nyt on onneksi terve.
Ihana että voit olla läheistesi tukena.
Puhut asiaa, mammeli. Kukaan toinen ei voi tietää eikä asioista puolestasi päättää. Sanotaanhan, että "kyllä maalla viisaita ollaan, kun merellä hätä on". Ihan omat ratkaisusi ovat parhaita. Ja elämä kantaa. Voimahalaus sinulle!
niinpä,minullekin uskovainen ihminen lausui viisaita sanoja kun vauvani menehtyi muutaman kuukauden ikäisenä.voin kertoa ettei se auttanut,nostatti vain vihaa.äitini kuoli syöpään muutaman kuukauden sairastettuaan,silloin tuntui että hajoan,äiti lapsi suhden kun on niin tiivis, mutta elämä voittaa.
uskon, että olet päätynyt ihan oikeaan ratkaisuun. Itsekin luovuin rakkaasta koirasta aikoinaan, sillä halusin sille paikan, jossa sille on aikaa ja ihmiset kotona. Tein sen rakkaudesta eläintä kohtaan, mielestäni se ansaitsi enemmän, kuin sillä hetkellä kykenin antamaan.
Rakkauteen kuuluu myös se, että osaa luovuttaa toisen parhaaksi.
Voimia kaikkeen siellä ja jatka vain valitsemallasi tiellä, tiedät parhaiten itse, Oikein rauhaisaa viikonloppua,
Miten joku voi tällaisen pintaraapaisun luettuaan alkaa antamaan neuvojaan? Mä en yhtään epäile, sinua saati tytärtäsi sen enempiä tuntematta, etteikö tyttäresi pärjäisi. Tuskin siitä tosiaankaan on kyse. Mutta vain kylmäsydäminen ihminen jättäisi sen perusteella apaan antamatta. Jokainen äiti varmaan haluaa auttaa, pyytämättäkin, lapsiaan, jos vain pystyy.
Nokka pystyyn mammeli ja elä, kuten ennenkin!!!
Miten joku voi sanoa, että aikuisen naisen pitäisi pärjätä omillaan. Onnellinen tyttäresi, että on siut äitinä ja olet häntä auttamassa ja tukemassa hädän hetkellä. Äiti on aina äiti, oli lapsi minkäikäinen tahansa. Ja äiti-lapsisuhde aivan ainutlaatuinen. Molemminpäin.
Voimia siulle ja teille, kaikille kolmelle: siulle ja tyttärellesi, siulle ja äidillesi!
Se "hyvien neuvojen" antaminen on kaiketi joskus niin kivaa, vaikkei mitään mistään tietäisikään. Voimia sinulle ja teille kaikille!
Sain itse äidiltäni suurta apua aikuisena yksinhuoltajana silloin kun sitä eniten tarvitsin. Olisin varmasti selvinnyt yksinkin, mutta olisi ollut niin paljon raskaampaa. Olen siitä avusta ikuisesti kiitollinen nyt jo edesmenneelle äidilleni. Ja koska olen kokenut yksinhuoltajuuden, niin annan aina apuani sitä tarvitsevalle. Myös seoli ihanaa, kun äitini jaksoi aina kuunnella lasteni asiat ja jakoi myös niitä ihania uuden oppimisen heetkiä, kun ei ollut sitä puolisoa jakamassa niitä. Aika usein ajatellaan, etä niiden vaikeiden asioiden jakaminen on se juttu, mutta kyllä tärkeämpää on ilojen jakaminen! Minulla oli myös yksi sielunsisko jonka kanssa keitimme soppaa ja jaoimme nauraenkin rankkaa arkea silloin tällöin. Joten kannustan mammelia jatkamaan tukena olemista, sitä ei tyttäresi eikä hänen lapsensa tule milloinkaan unohtamaan... Terv. Äiti ja tyttäret länsi suomesta
Hei,
Olen jokapäiväinen kävijä blogissasi. Koskaan en ole mitään kommentoinut, vaan nyt haluan kyllä pikkuisen tsempata ja samalla kiittää sinua ihanasta elämänmakuisesta blogistasi. Ihanaa kun olet tyttäresi tukena. Kaikki ratkaisut mitä teette on varmasti teidän tilanteessanne tarkkaan mietittyjä. Minua on harmittanut nuo ihmisten kommentit perustuen omiin kokemuksiin, kun kukaan muu ei voi elää toisen elämää, eikä oikeastaan edes omien kokemustensa pohjalta päättää mikä on teille parasta. Itse erosin kolme vuotta sitten, ja luulenpa, että tilanne oli aika lailla samanlainen kuin tyttärelläsi. Tosin kävin kyllä parin viikon aikana aika syvissä vesissä, kun tuli muitakin päällekkäisiä kriisejä siihen. Sukulaisteni ja ystävieni avulla selvisin. Nyt elän elämäni parasta aikaa kolmen lapseni kanssa. Kauheasti voimia teille kaikille. <3
Minä ajattelin vuosia sitten väsyneenä, kun elämä antoi täyslaidallisen vastoinkäymisiä, että voi kun saisi elää vain tätä omaa elämää eikä tarvitsisi koko ajan huolehtia ja murehtia muita.
Mutta kun ajattelin asioita tarkemmin, totesin että tämähän on minun omaa elämääni ja minähän haluan auttaa ja huolehtia läheisistäni.
Voimia sinulle sinun omaan elämääsi ja lämpöisiä ajatuksia.
Voimia sinne!
Joskus vain menee niin, että höyryt pitää päästää ulos, on se fiksua, eli ei. Blogi on oiva paikka höyryjen päästelyyn, mutta itse tein aikoinani sellaisen päätöksen, etten anna anonyymien kommentoida, koska sieltä tulee aika usein sellaista p****a, ettei sitä jaksa.
Itse olen ollut osallisena, kun lapsenlapsia ollaan oltu sijoittamassa uusiin koteihin ja tiedän, että isovanhempien osakaan ei aina ole täyttä päivänpaistetta, mutta tiedän senkin, että meidän jaksamisemme voivat auttaa lapsia/lastenlapsia uuteen huomiseen :) ja se on sellainen palkinto, joka on kaikkea muuta isompi!
Voimia toivon sinulle, yritä suodattaa nuo ikävät neuvot/kommentit, ja harkitse sellaista asetusta blogiisi, jottei asiattomat voi kommentoida :)
Huomenna on uusi päivä!
tuksu
Jaksamista sinulle :) Olen itse laittanut kolme lasta maailmalle ja kannan heistä huolta elämäni loppuun asti. Olen heidän tukiverkosto aina silloin kun he sitä tarvitsee ja voin vannoa että jokainen sitä joskus tarvitsee, kaikilla vain ei ole sellaisia vanhempia, kuten ei minullakaan silloin kun olisin heitä eniten tarvinnut. Tottakai sinä autat lastasi...mikäs äiti muuten olisit. Ja mitä eläimiin tulee, olet järjestämässä sille hyvää kotia. Luin ehkä jotenkin oudosti että koiraa ei saa laittaa pois kotoa mutta oman lapsen on selvittävä ilman vanhempien apua ????? huom. minullakin on koira jota rakastan mutta.......
Siunausta sinulle ja kaikille läheisillesi :)
Olen vakituinen lukijasi vaikkakaan en ole jaksanut kommentoida, oman elämän tilanteeni vuoksi.
Juttusi ovat vahvaa ja elämän makuista luettavaa , jatka toki entiseen malliin.
VOIMAHALIT SINULLE !
Olen monesti toivonut, että oma äitini olisi auttanut, kun on ollut vaikeaa.Nyt on vaikea auttaa äitiä, kun suhde on monesta syystä etäinen. Ajattelen itse, että vanhemmuus on elinikäistä. Yritän itse toimia omia lapsiani(osa jo aikuisia niin kuin sinullakin)kohtaan, niin että olen apuna jos tarvitaan ja takavasemmalla hyvällä mielin, silloin kun kaikilla on asiat ok. Olet viisas ja hyvä äiti, Mammeli:) Aurinkoista ja siunattua syksyä!
Kiitos, tuntui hyvältä ihan sydämessä asti kauniit lohduttavat sananne <3
Paljon jaksamista kaikessa!
Lähetä kommentti