maanantai 18. helmikuuta 2013

Torppa talviunessa


Katselen usein talvi pakkasella kotimme ikkunasta vanhaa torppaa ja mietin, että miten siellä on ennen vanhaan kovilla pakkasilla tarjettu. Keittiössä oli puuhella ja pirtissä leivinuuni. Sähköjä ja muuta mukavuuksia ei tietenkään ollut. Äitini on kertonut, että sisällä oli kovilla pakkasilla nurkat jäässä ja tuolillakin hän oli silloin kyykkysillään. Öljylampun valossa tehtiin läksyjä ja sitäkään ei saanut turhaan polttaa. Ajatella, että tuosta torpasta on äitini lähtenyt aamulla kouluun. Varmasti vaatteet ja kengät eivät kovin lämpöisiä olleet. Äitini eli tuossa pienessä mökissä vain vanhempiensa kanssa, mutta mummuni syntyi myös tuossa mökissä ja hänellä oli tietääkseni monia sisaruksia. Lapsikuolleisuus oli tuolloin paljon suurempaa kuin nykyisin ja eipä ihme ollenkaan. Onhan siihen monia tekijöitä, mutta yksi on varmasti nuo kylmät asunnot ja köyhyys. Menneitä sukupolvia tulee mietittyä ja joskus ajatellut, että kesäteatteri meidän mäellä olisi hieno juttu.....Aiheita kyllä olisi:)

Keväällä tuo vanha mäki herää eloon ja silloin taas saa keittää kahvit ja juoda ne torpan rappusilla....Arvatkaapas maistuuko kahvi missään niin hyvälle?

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten kauniisti kirjoitat torpasta ja menneista sukupolvista. Enemman arvostusta ja kunnioitusta heille kaikkialla. Ei unohdeta.
Kiitos Aussi-mummolta.

Anonyymi kirjoitti...

Οh my goodness! Inсredіble article dudе!
Τhank yоu so much, Howеvег I
am encοunteгіng іssues with your RSS.
I dοn't understand the reason why I am unable to join it. Is there anyone else getting the same RSS issues? Anyone that knows the solution will you kindly respond? Thanks!!

My blog post ... Linuxcenter.Ru

mummeli kirjoitti...

Enemmän saisi olla esillä nuo menneet olot ja asunnot. En usko, että silloin oltiin sen tyytymättömämpiä kuin nykyisinkään. Paremmasta ei oikeastaan tiedetty. Niin pienestä sitä elämän polulle lähdettiin, kuka onnistuen parempaan, kuka ei. Nykypäivän ihmisilläkään ei ole helppoa, mutta ei kyllä tiedetä mitään entisajan vaikeuksista.

Ihanaa, että tuo teidän torppa on olemassa ja pidetty kounnossa.

Lovviisa kirjoitti...

Niin kaunis kuva ja kaunis kirjoitus... Oikein kivvaa tiistaipäivää sinulle tässä sitä kessää ja porraskahaveja ootellessa :)

Päivi kirjoitti...

Voi miten kaunis vanha torppa ja miten elämäntäyteistä elämää siellä on elettykkään iloinen ja suruineen. Mä mietin usein sitä miten sopeutuvaisia ja läheisiä ihmisten on siihen aikaan täytynyt olla kun tilaa on ollut vähän eikä ole ollut nettejä tai soittimia joiden avulla " paeta omaan maailmaan"

maiju kirjoitti...

Hienoa että saat elää ja asua sukusi maalla ja aistia menneen ajan paikan päällä ja äitis kertomana ja siirtää nuo asiat omille lappsillesi!
Torpan kylmyydestä, siihen vain tottuu ja kun muuta vaihtoehtoa ei ollut ei osannut paremmasta ajatella. Omaa anoppiani kun olen kuunellut piti omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan Kainuun pienessä torpassa ylellisenä elämänä ja heillä oli hyvä olla vaikka varmasti oli kylmää ja köhyyttäkin.
Nyt kun olemme ukkoni kanssa tämän talven yli selvinneet 36 neliön hirsimökissä ilman vesijohtovettä, pelkällä ulkohuussilla. Pönttöuunia ainoastaan lämmitetty, vaikka sähköt meillä on mutta ei olla (silloin kun olemme pidempään poissa on sähköpatteri jäännyt päälle) käytetty sähköä lämmitykseen, voin sanoa että alkutalvesta minulla oli vaikea tottua tähän kylmään ja ulkohuussissa juoksemiseen. Nyt jo talven yli selvinneenä tästä asumisesta, voisin asua toisenkin talven. Mukavampaa elämää tämä on kun kerrostaloasunnossa.
Mutta neliöitä kyllä kaipaan enemmän, saisi tavarat järjestykseen. Ennenvanhaan ei ollut ihmisillä näin paljoa tavaraa mitä meillä on nykyään.
MaMMeli Vaali torppaas ja ihana kun aina kirjoitat siitä niin kauniisti, se on arvokasta histroiaa perheellesi!

sara kirjoitti...

Menneitten aikojen havinaa...muistoja...Ihanaa tietää tuon pikku mökin historiaa ja tehdä lisää muistoja erinlaisia.
Ja ihana idea tuo kesäteatteri :)