Kävelyreitillämme oli suurin osa persoonallisia puutaloja kunnes tulimme lähelle keskustaa ja alkoi kivitaloja näkyä enemmän. Hotellimme oli siisti ja viihtyisä, mutta ei mitenkään erikoisen hieno.
Minun pisti silmääni, kun hiekoitussepeli oli ihan eriväristä kuin meilläpäin.
Arkkitehtuurista tuli mieleeni vähän Pärnu, jotenkin Maarianhaminassa oli vanhanaikaista, mutta rakennukset parempi kuntoisia ehkä kuin Pärnussa.
Kuuluisaa museolaiva Pommernia emme käyneet lähemmin katsomassa, koska olemme lasten kanssa tutustuneet siihen kesälomareissuillamme. Näin tuon laivan jo ensimmäisen kerran luokkaretkelläni 1978 ja nytkin taksin ikkunasta se pilkotti, kun lähdimme satamaan päin.
Pari pientä kauppakeskustakin löysimme.
Tuota poikaa sitten hymyilyttää, kun saimme kaupunkikierroksen jälkeen eteemme lankkulautaset;)
Huomisessa postauksessa kerron siitä yllätys tapaamisestamme ja eräästä NIIN ihanasta kahvilasta:)
6 kommenttia:
Maarianhaminassa ja yleensäkin Ahvenanmaalla ois kiva päästä käymään. Tähän mennessä oon nähnyt vain vilauksen satamasta :)
Sinun reportaasi parempi kuin niiden, jotka ammattina tekee.
Matkailija
Matka Ahvenanmaalle on kuin kävisi ulkomailla vaikka Suomessa ollaankin. Tykkään siitä pikkukaupungista!
Tuommoista punaista hiekoitussepeliä ihmettelin minä Sibelius-monumentin luona talvilomalla Helsingissä.
Maarianhamina olisi mukava lomakohde sekin!
Kiva reissu teillä. Kesällä ihan paras paikka. Pyörä on tuolla hyvä kulkuneuvo:)Nam..lankkupihvi, on hyvää. Hyvää Naistenpäivää.
Olipa kiva saada "tervehdys" Ahvenanmaalta, tuli ihan kesäikävä. Lomailemma Ahvenanmaalla joka kesä, mutten ole koskaa ollut siellä talvisaikaan. Vaikea oikeastaan kuvitellakaan, mitä siellä on tähän aikaan vuodesta.
Kesällä näkee senkin, että maantiet ovat punaisia, koska ne tehdään paikallisesta punaisesta kivestä. Uutena tiet ovat mustia, mutta jonkin ajan kuluttua punainen väri tulee esiin :).
Lähetä kommentti