torstai 27. kesäkuuta 2013

Erilainen juhannus

 Meidän juhannus alkoi ihan perinteisesti grillattiin, syötiin kesän ensimmäinen mansikkakakku ja paistettiin lättyjä. Kokollakin ehdittiin poiketa. Nuorenpi poikamme lähti illan suussa Isoon kirjaan vaimonsa ja pikku tyttärensä kanssa. Mammeli jäi vaarin kanssa hoitamaan heidän 2,5v tähtisilmää. Luin pojalle ja nukutin hänet viereeni. Lähdin alakertaan vessaan ja siellä alkoi maailma pyöriä silmissäni.
 Huusin vaaria, mutta hän oli ulkona eikä kuullut. Pelkäsin menettäväni tajuntani ja kuolevani aivoverenvuotoon tai ms. pyysin Jeesuksen nimessä syntejäni anteeksi ja sitä, että pääsisin taivaaseen jos kuolisin tähän. Sitten vaari tulikin sisälle ja sain sanottua, että minua pyörryttää. menin makaamaan kyljelleni aulan lattialle, koska en pysynyt pystyssä. Sitten alkoi kauhea pahoinvointi. Vaari soitti 112 ja siellä pyydettiin tai suorastaan vaadittiin minua puhelimeen. En pystynyt, koska oksensin koko ajan ja en voinut liikuttaa lainkaan päätäni, koska olo oli aivan hirveä. Vaari vakuutteli puhelimessa, että alkoholilla ei ole osuutta vointiini sillä en käytä alkoholia tippaakaan. Lopulta hätäkeskuksessa sanottiin, että lähetetään sitten se ambulanssi, mutta se kestää kauan. Se kestikin 45 minuuttia......
Ajatelkaa Vaari hädissään hoitaa minua ja minä oksennan ja oksennan .........Minä lähetin jo lapsille terveiset ja käskin Vaarin sanoa, että kaikki on hyvin( tarkoitin, että lasten kanssa kaikki on hyvin, että ei tulisi heille mitään syyllisyyttä jos menehtyisin). Vaari kertoi, että hänestä ei tarvitse huolehtia, että pärjää kyllä jos vaikka tänne jää. Vaari pyyhki hikeä kasvoiltani, pyyhki oksennusta ja oli niin rauhallinen vaikka kuulinkin hänen äänestään suuren huolen.

Ensihoitajat tutkivat minua pitkään siinä lattialla, laittoivat tippaa, tekivät neurologisia testejä ym. ym. Antoivat pistoksina pahoinvointilääkettä joka ei auttanut yhtään. Toinen ensihoitaja soitti Tays:ssiin päivystävälle neurologille, joka sanoi, että minua pitää valmistella päänkuvaukseen. Koko ajan olin tajuissani, mutta silmiäni en voinut pitää auki, koska silloin tuntui aivan hirveältä, kun silmissä pyöri. Ambulanssibaareille minun nostamiseni oli hirveätä, koska minuun ei olisi saanut koskea yhtään sillä silloin olo muuttui sietämättömäksi.

Tuntui ahdistavalta, kun kuulin ambulanssin sireenin huutavan ja ajavan kovaa kohti sairaalaa. Naisensihoitaja laittoi minulle toisen kanyylin käteen ja siksi aikaa ambulanssi pysähtyi. Koko matkan ajan minulle tehtiin jotain ja pyyhittiin oksennustani.

Minun ollessani ambulanssissa ajoi poikamme Vaarin kanssa perässä meidän uudella autolla. Auto oli ollut meillä tasan 1 vrk:den. Yhtä´äkkiä heidän autonsa eteen tuli hirvi ja poikamme, joka ajoi autoa sai väistettyä niin, että hirvi osui kuljettajan puolen etukulmaan ensin ja sitten sen peräpää käännähti kuljettajan puolen kylkeen. Taivaan Isälle kiitos, että kummallekkaan miehistä ei tullut minkäänlaisia vammoja. Poikamme soitti poliisille, joka kuultuaan tilanteen antoi miehien jatkaa matkaansa kohti sairaalaa. Autolla pystyi ajamaan, vaikka se kärsikin aikamoiset pelti ym vauriot. Hirven kohtalosta ei ole tietoa sillä jonnekkin se juoksi vaikka tiellä oli kuulemma verta ja suoliakin.

Ensiapuun päästyämme minua oli ainakin 6-8 lääkäriä/hoitajaa vastassa ja minua tutkittiin ja valmisteltiin pää kuvaukseen. Suoneeni laitettiin jodia (niin ainakin kuulin), jonka kulku tuntui suonessa lämpimältä ja samalla laskin pissat alleni (kuuluu kuulemma asiaan). Tutkimukset olivat kova koettelemus, koska pahoinvointi oli niin rajua.Kuvauksen jälkeen minut siirrettiin aivoverenvuotoyksikköön.

Vaari päästettiin tässä vaiheessa 5 min luokseni, mutta en ollut kuulemma aukaissut silmiäni ollenkaan. Koko ajan ymmärsin mitä hän puhui , mutta en voinut kuin keskittyä koossapysymiseeni. Ikävöin häntä kuitenkin kun hän joutui lähtemään pois.

Aivoverenvuotoyksikössä minulle laitettiin kolmenlaista kipulääkettä, joista ei yksikään auttanut. Helpottavaa oli lopulta tieto, että kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Tämän jälkeen alkoi lääkäri epäillä korvista johtuvaa häiriötä. Minulle kerrottiin, että päivystävä korva- lääkäri tulee minua katsomaan. Tuntui ikuisuudelta odottaa siinä olotilassa lääkäriä, joka auttaisi minua. Paikat puutuivat ja asennon muuttamiseen tarvittiin kaksi hoitajaa ja olo oli sietämätön kun liikutin päätäni vähääkään. Yö tuntui pitkältä ja olin ahdistunut. Lopulta lääkäri tuli, joka kyseli, teki taas neurologisia testejä ja katsoi silmiini erikoisilla laseilla. Sitten hän teki diagnoosin, että minulla on vestibulaarinenneuroniitti( korvahermon tulehdus). Siinä on kuulemma dramaattiset oireet, mutta se on vaaraton.

Seuraavana päivänä noin 12.00 minun asentoani taas muutettiin ja se ei tuntunutkaan enää kamalalta....en voinut enää pahoin. Minulle ilmoitettiin, että minut siirretään korvaosastolle. Sain taas pahoinvointilääkettä, koska pelkäsin, että miten kestän osaston siirron. Siirto meni hyvin ja siitä alkoi toipumiseni. Illalla otettiin jo katetri pois ja pystyin kävelemään vessaan asti ja sain jo syötyäkin vähän. Seuraavan yön nukuin tosi huonosti en juuri lainkaan. Pääsinkin lääkärin tutkimuksen jälkeen kotiin seuraavana päivänä. Nyt olen kotona ja oloni alkaa olemaan aika hyvä. Pientä epävarmuutta tunnen vielä äkkinäisissä liikkeissä ja katetrin seurauksena sain virtsatulehduksen, johon minulla on antibiootit. Tilanne tuli kuitenkin niin yllättäen ja kuolema tuli niin lähelle, että tunsin mieleni järkkyneen. Pikkuhiljaa olen kuitenkin tuntenut vointini kohentuneen ja mieleni tyyntyneen. Joskin pelkään voiko tämä kohtaus toistua, sillä siitä olen saanut ristiriitaista tietoa.....

Nyt mietin tämän juhannuksen tarkoitusta, vaikka en koekkaan sitä minkäälaisena rangaistuksena, sillä kuitenkin tunsin, että meistä huolehdittiin. Meille annettiin heti iloakin elämäämme sillä: MEILLE ON TULOSSA PERHEENLISYSTÄ! Hihii meidän kana on hautonut nyt 6-7 päivää ja sen alla on melkein parikymmentä munaa. Pelottaa vaan, että pystyykö kana selviytymään niin monen munan hautomisesta?

23 kommenttia:

Arkirakkaus - dibsukka kirjoitti...

Menin sanattomaksi.

Onneksi kaikki on nyt kunnossa!!!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Jumalalle, etta huolehti sinusta ja perheesta. Han ei sinua hylkaa. Han on voimallinen ja sina olet Hanen siipiensa alla perheesi kanssa. Kiitan Herraa huolenpidosta sinua rakasta Mammelia kohtaan.
Aussi-mummo

mummeli kirjoitti...

Toivon sinulle paranemista koettelemuksestasi. Onneksi pääsit hoitoon, sait avun. Voimia sinulle paranemiseen.

Elämän Helmiä kirjoitti...

Sanattomaksi menin :(
Onneksi sinulla oli suojelusenkelit matkassa, kuten miehelläsi ja pojallasikin.
Kaikkea hyvää teille♥
-päivi-

Anonyymi kirjoitti...

No huh, huh! Kyyneleet silmissäni tässä luin kertomuksesi. Ihmettelinkin missä olet ollut kun ei postausta kuulunut. Kaikkea hyvää sinne sinulle, enkeleitä oli kerallasi. Marjuska

PikkuBertta kirjoitti...

Ohoh...olipa sulla koettelemusta kerrakseen.Onneksi diaknoosi saatiin selville ja hoito siihen perään.Eipä siihen taida hoitona ollakaan kuin lepo ja pahoinvoiunti lääkkeet.
Minulla on ollut kolme kertaa samanlainen korvista johtuva huimaus...tasapainoelimen tulehdus...liekö sama kuin sulla...mut olo oli ihan yhtä kauhea joka ainoa kerta...kaks kertaa se on iskenyt kesken työpäivää...seinistä oli pidettävä kiinni,kun tuntuu et maailma pyörii koko ajan...pitkällään ollessakin....lääkäri sanoi,et voi tulla jonkin pikkuflunssankin jälkitautina....jopa Menierin tautiakin epäilivät,kun useasti sain sen...mut onneksi ei ollut...nyt ollut hiljaista jo useamman vuoden ajan(kop,kop,puuta koputan).

Toivotan sulle nopeaa toipumista ja aurinkoisia kesäpäiviä:)

anumorchy kirjoitti...

Huh huh todella!!
Vahan erilainen juhannus....

Miehellani oli joku vuosi sitten tuon tapaista, jotkus tasapainoelimen kristallit olivat kai menneet paikaltaan. Ihan noin pahat oireet eivat kylla olleet.

Pikaista toipumista!

Kirsti kirjoitti...

No huh, onneksi kaikki meni hyvin ja tieto tuli vaivasta. Mulla on yks vanha työkaveri, jolla on todettu sama vaiva.

Pikaista toipumista.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Jumalalle, hän pitää huolen omistaan.

Kaikkea hyvää ja täydellistä toipumista sinulle, puolisollesi ja muulle perheelle.

Kaikella on aikansa, hetkensä, Jumalan kämmenelle jokaisena päivänä.

Peurankello kirjoitti...

Huh, olipa hurja kokemus! Mahtavaa, että saitte selvyyden syistä ja, että syy ei ole mitään vakavaa. Varmaan kuitenkin mieli on herkkänä pitkäänkin. Voimia sinne!

mustakissa kirjoitti...

Olipas siinä koetusta kerrakseen!
Mutta onneksi olivat suojelusenkelit matkassa sekä sinulla, että perheelläsi.

Tuula kirjoitti...

Huh, minkälainen kokemus sinulla on ollutkaan! Ja noin yllättäen ilman ennakkoaavistuksia.

Nopeaa paranemista ja kaikkea hyvää muutenkin!

Sesse kirjoitti...

Kiitos Jumalalle, että lopputulos oli kuitenkin hyvä! Oli varmasti kova koettelemus, mutta onneksi meillä uskossa olevilla on kuitenkin aina jonkinlainen turvallisuuden tunne mukana.
Siunausta ja paranemista! Isän käteen!

Mimmi kirjoitti...

Taivaan Isä oli kanssasi selkeesti koko ajan! Antoi Vaarille viisautta ja rauhallisuutta sekä varjeli miesväen hirvikolarista, sinä sait hyvää hoitoa. Kyllä vedet tuli silmiin, kun luin tekstiäsi. Saakoon Isä antaa sulle lepoa, jotta paranet ja toivut!

Helmi Nainen kirjoitti...

Täällä valuu kyyneleet.....
Ihanaa, että kaikki on nyt hyvin! <3

Katja kirjoitti...

Melkoinen kokemus. Onneksi kaikki jo paremmin!

Marikki kirjoitti...

Voi, Mammeli!!♥ Itken täällä....

Kiitos Taivaan Isälle, että kaikki on nyt hyvin!! Emme ymmärrä monenkaan asian tarkoitusta täällä, mutta pidetään kiinni luottamuksesta.

Tunnen, että itseänikin koetellaan tällä hetkellä, rukoillaan toistemme puolesta, eikös?

♥ Lämmin halaus sinulle ja vaarille! ♥

Anonyymi kirjoitti...

Olipa hurja kokemus ja vielä hirvikolarikin.Paranemisia.

Pirre kirjoitti...

Luojalle suuri kiitos, että ei ollut mitään vakavampaa sinulla. Ja enkelit olleet varjelemassa, kun hirvikolarista ei tullut pahempaa jälkeä <3 Paranemisia ja siukkuja sinne lähettelen, ottaa varmasti aikansa tuosta toipuminen... <3

mallamarja kirjoitti...

Luojalle kiitos, että selvisit vahingoittumattomana. Toivon, että voimasi palautuvat ja toivutte järkytyksestä. Ihana perhetapahtuma teillä, onnea sen johdosta.
t. mallamarja

Heli kirjoitti...

Huh sentään! Todella ikimuistoinen juhannus teillä ollut! Onneksi kaikki on kunnossa nyt ja miehet säästyi hirvikolariltakin. Auto on kuitenkin vain auto, vaikka ruttuun menikin. Toivottavasti hirvi on jo päässyt kärsimyksistään. Pikaista paranemista sinulle! ♥

Nettimartta kirjoitti...

Olipa teillä tramaattiset hetket, voi yhden kerran. Onneksi kaikki päättyi hyvin. Voimia!

Anonyymi kirjoitti...

No huh huh. Järkyttyneenä luin kirjoitustasi. Jopa on teillä ollut juhannus. Hyvä että oot alkanu parantuun. Voimia!
E-R