sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Villiviikari
Tämä päivä onkin pyöritty tuon uuden perheenjäsenen kanssa. Se on sellainen viikari, että sitä ei pitele mikään!!! Tänään se tuli kahden aidan yli, toinen on 1,50m ja toinen 2m. Vaari se vaan joutuu rakentelemaan korkeempaa ja korkeempaa aitaa.....Tilanne on nyt sellainen, että joko Manulle hommataan kaveri jos se auttaisi karkaamiseen tai sitten pitää kysyä Manun kasvattajalta, että ottaako Manun takaisin. Luulen, että Manu on yksinäinen ja lampaat ei korvaa lajitovereita. Varsinkin kun Helmina ei vielä hyväksy täysin ystävyyttä. Mammelista on tullut turva ja äiti Manulle, mutta kun viikon päästä pitäsi mennä töihin niin Manu ei sitä kestä. Täytys varmasti anoa äitiyslomaa;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Ni voi! Moneksi sitä pitää revetä, jos vuohipukin mammaksikin :)
Siinäpä teille onkin miettimistä.... mikä on hyväksi kenellekin...
Silti! Mukavaa uutta viikkoa toivotan telille kaikille!
On niin kiva likea postauksia sieltä :)
tuksu
...tai anoa Manulle hoitopaikkaa sieltä pienten puolelta:)
Manulle vois kaveri olla hyväksi! Mutta hoitopaikka vois kyllä olla tilanteen pelastus myös!
Jopas on kerkiiväinen ja aikaansaava kaveri! Toivottavasti asiat selviää hyvin.
Voi sitä Manua! Ja sun äiti hommat vaan kasvaa :)
Lähes kolmenkymmenen vuoden kokemuksella voin kertoa, että tuo karkailu ei varmaankaan lopu!
Meidän kilit karkailee aina aitauksista ja vanhalla talolla kun asuttiin navetan vieressä, melkein joka päivä puhelin soi ja joku soitti että "teidän vuohet on taas kylillä..." Meinas multakin jo hermot mennä!
Nyt ei muu auta, kuin Manu sinne päiväkotiin mukaasi...
Varsinainen viikari! :)
ne kilithän on nimenomaan luotu pomppimaan toisin kuin lampaat...oma sielunelämänsä niilläkin.
Lähetä kommentti