Esittelen teille meidän vanhemman pojan morsiammen tekemän kukkakimpun. Kukat hän löysi pihastamme. Eikös ole ihan kuin ammattilaisen tekemä? Sillä tytöllä on silmää kauneudelle:)
Tämä tyttö oli pakahtua onnesta.......se istuu auton kyydissä ja kaulassa on omien rakkaiden lampaiden villasta kehrättyä villalankaa:))) Jos joku olisi tuon näyn nähnyt olisi kai passittanut jonnekkin hoitoon....;)
Eilen haimme kehräämöstä Helmiinan ja Hilman tuotoksia. Voitteko kuvitella, että sitä lankaa tuli n.13kg! Kävin eilen oikein "tyttöjäni" kiittelemässä!
Olen hypistellyt niitä lakkaamatta ja ollut niin iloinen siitä, että pitkäaikainen haaveeni on toteutunut. Nyt puikot esiin ja lapsenlapsille sukkia kutomaan:)
9 kommenttia:
Voi miten mukavaa, että elämässäsi on nyt vaihteeksi iloa. Ihanaa lankaa lampaasi ovat tuottaneetkin. Säästä vähän värjäykseen, uskon sinun hurahtaneen siihenkin...se on mukavaa. Marjuska.
Mahtavaa! Todella hyvän näköistä lankaa ja paljon! T: Niina
Kyllä varmasti suuri onnentunne valtaa kun omista lammasrakkaista saa lankaa käsitöihinsä ♥
Kaunista ja hellyttävää lankaa, uskon että sydämesi sykähtelee, kun omien "tyttöjen" lämpöistä villaa pidät sormissasi.
Ihana! Muista kuitenkin kertoa noille nuorille, etteivät pane koneeseen pesuun... niistä tulee nuken tossuja :(
Ovat liian arvikkaita tuhlaukseen. Itselläni on oman mummuni kutomat sukat talessa :) hänen lampaastaan ja hänen kutomansa. Eivät enää mahdu jalkaan...sain ne n, 10-vuotiaana. Mutta aarteena ovat!
tuksu
Voi mikä määrä lankaa, niistä saat tehtyä jo vaikka mitä.
Ihanaa lokakuun jatkoa.
Aivan mieletön määrä lankaa! Ja vain kahdesta lampaasta. Olen itsekin haaveillut parista lampaasta sitten joskus kun päästään omalle maatilalle asuun. Tulee varmasti ihania ja lämpimiä kudelmia.
Upeaa lankaa ja noin paljon. Kyllä nyt on isot sukkapinot teidän lapsenlapsilla. Oletko ajatellut värjätä noita lankoja.
Luin vasta Ninni-koirulaisesta. Osanotto täältäkin. Kummallista, miten en osaa lukea itkemättä eläinten kuolemasta, ehkä sitä jo valmiiksi pelkää perheen koirulaisten lähtöä ja muistaa Olgan. Ihanan rotikan, joka lähti jo kolmevuotiaana. En ole edes läheisten ihmisten kuolemaa itkenyt niin paljon kuin tuota koirulaista, joka ei ollut edes minun, vaan tyttären. Teillä Ninni sai elää pitkään ja samaa toivon näille omille karvakasoille.
Uskon, että olet pakahtua ilosta, kun käsissäsi on noin valtava kilomäärä OMIEN lampaiden villalankaa. Sulla riittää nitkuttelua talveksi.
Lähetä kommentti