Ajattelin tehdä kiitokseksi postauksen vielä meidän lemmikistä, joka keväällä kuoli. Lampaallamme taisi olla paljon ystäviä, koska blogihistoriaani tutkiessani postaukseni Ystävä on poissa on ollut ylivoimasesti suosituin.
Helmiina kuvassa vasemmalla ja Hilma oikealla. Helmiina oli mielestäni kaunis, mutta alusta asti arka ja turvautui Hilmaan kaikessa.
Kaikki hoitotoimenpiteet piti ensiksi tehdä Hilmalle ja sitten vasta Helmiinalle puoliväkisin. Viimeisinä aikoinaan se vauhkoontui pienistä asioista.
Nyt se saa autuaammilla vihreillä niityillä syödä ja levätä ilman pelkoa.
Hilma vielä taivaltaa täällä Kivimäessä Siirin kanssa niin kauan kun terveyttä riittää. Vielä ulkona tarkenee varmasti aika pitkään ja vihreää syötävää riittää vielä. Pakkasten tullessa muttaa Siiri ensimmäistä kertaa sisätiloihin Kivimäessä. Kyllä varmasti sitten ihmettelyä seuraa kaikilla eläimillä, kun kaikki taas kokoontuu sisälle. Muistaako Hilma vielä Helmi-siskoaan sitä ei voi ihminen tietää, mutta mammeli muistaa Helmiinan koko loppuelämänsä.....tai ainakin niin kauan kun muisti pelaa.
2 kommenttia:
Voi miten sievä Helmi oli... Nyt sillä on sitten rauha.
Täällä alkoi tänä viikonloppuna lampaitten keräily metsälaitumilta kotiin. Kuuntelin aamuvarhaisella kun naapurin lampaat määkivät toisilleen pellolla. Muutama vuosi sitten oltiin meilläkin sitä samaa hommaa tekemässä.
Lähetä kommentti