Me

Marjo pyysi linkittämään lehtijutun, joka oli meistä kirjoitettu. en ihan osannut linkittää, mutta kopioin sen tänne.

• 
• 

Torppa 1950 ja 2015

Koiria, kissoja, kanoja, kukko, vuohia, lampaita, lapsia, lapsenlapsia, kesäiset markkinat, yritys, päivätyö ja arjen askareet. Näistä kaikista koostuu  Kivimäen kauniin pihapiirin ja sen asukkaiden Marjut ja Hannun elämä.
Kuinka pariskunta saa aikansa riittämään tähän kaikkeen?
– Olemme sijoittaneet kotiimme paljon. Kaikki tämä mitä meillä on toimii hyvänä vastapainona työarjelle, joten kotiaskareista, eläimistä ja lapsista saa enemmän voimaa, kuin mitä niihin menee, pariskunta kertoo.
Kivimäki merkitsee Marjutille paljon, sillä pihapiiri ja siellä edelleen hienossa kunnossa oleva 1800-luvulla rakennettu pirtti on ollut hänen suvullaan sen rakentamisesta saakka. Marjut haluaakin vaalia vanhaa pihapiiriä, jonka on äidiltään saanut. Lapsuuden kesät Marjut vietti Kivimäessä ja tuolloin hän ei osannut kuvitellakaan, että tämä samainen paikka tulisi joskus olemaan hänen kotinsa.
– Tyttäremme asuu naapurissa, samassa talossa, jossa aina lapsena kävin rakkaiden ystävieni luona kylässä. Nykyään katsoessani kotiin päin haukon aina henkeä, että nyt minä asun täällä ja tuossa on meidän kotimme, pihapiiristä lapsena haaveillut Marjut tunnelmoi.
Pariskunta asui 23 elämänrikasta vuotta Vilppulassa, tuona aikana pariskunnan haaveena oli päästä muutamaan Kivimäen maisemiin.
– Ajattelimme mieheni kanssa, että kun heti tulee sopiva työpaikka vastaan Kivimäen suunnalta, niin alamme toteuttamaan unelmaamme.
Toiveilla on tapana toteutua, kun vain jaksaa odottaa, kuten tässäkin tapauksessa.
– Seuraavana kesänä vapautui päiväkodista lastenhoitajan paikka kuin tyhjästä. Tartuin mahdollisuuteen heti ja näin olimme askeleen lähempänä elämää Kivimäessä.
– Pian myös Hannu sai siirron omalta työpaikaltaan samalle alueelle.
Hannu teki mittavan 30 vuoden työuran Metsäliitolla puunhankkijana, kunnes yt-neuvottelut muuttivat tulevaa. Työnteosta pitävä ja luonnosta nauttiva Hannu ei jäänyt makaamaan laakereilleen, vaan perusti oman yrityksen.
Välimaat viihtyivät Vilppulassa hyvin, mutta elämä maalaismaisemissa ja muistot Kivimäestä viehättivät heitä niin paljon, että he olivat valmiita haaveensa toteuttamiseen, kun oli sen aika.
– Nämä kaikki meistä riippumattomat ja meille avautuneet mahdollisuudet tekivät haaveestamme mahdollisen.
– Rakensimme noin kuusi vuotta sitten pihapiiriin uuden talon vanhan sukutalomme viereen ja nyt voimme todella sanoa, että haaveemme on toteutunut.
Marjut ja Hannu pitävät omalta osaltaan vanhaa maalaiskyläkulttuuria elossa eläinten lisäksi järjestämillään maalaismarkkinoilla. Tänä vuonna markkinat järjestetään 8. elokuuta, jonne jokainen omia tuotteita valmistava tai kasvattava on tervetullut myymään.
– Kyseessä on siis vanhan perinteen mukainen pihapiirissä järjestettävä tapahtuma, jossa kyläläiset voivat nähdä toisiaan, jakaa muistojaan kotiseudustaan ja mahdollisesti myös Kivimäestä.
– Yhdessäolon lisäksi pihapiiristä voi ostaa paikkakuntalaisten tekemiä tuotteita. Lisäksi järjestämme lapsille pientä toimintaa pihapiirissä, kuten kuvasuunnista ja mahdollisuuden tutustua sekä ruokkia pihan eläimiä.
Itse kaupungissa kasvaneelle Marjutille eläimet ovat enemmän kuin vain kotieläimiä.
– Kyllä niistä on tullut todella suuri osa elämäämme ja pidämme heitä enemmän perheenjäseninä, kuin vain kotieläiminä, Marjut kertoo.
Vaikka pariskunnanelämään kuuluu jo tällä hetkellä paljon vilinää ja vilskettä, löytyy heiltä vielä silti uusia suunnitelmia.
– Kyllähän niitä haaveita on, kuten kesäkahvilan perustaminen, navetan rakentaminen ja muutaman alpakan hankkiminen, pariskunta naurahtaa.
Kuunnellessa pariskunnan elämänarvoja ja nöyrää suhtautumista elämään sekä uskoon johdatuksesta, en ihmettelisi yhtään vaikka istuisimme vuoden kuluttua Kivimäen kesäkahvilassa maalaismarkkinoiden aikaan ja ruokkisimme navetan kulmalla kahta alpakkaa.


Jutusta saa kuvan, että olemme kauhean ahkeria ja aina iloisia. No Vaari on oikeasti ahkera minä taas en! Jos tykkään jostakin niin olen ihan aikaansaava, mutta tylsät hommat minulla jää roikkumaan. Pääosin olemme tyytyväisiä, mutta kyllä meilläkin känkkäränkkäpäiviä on silloin tällöin, nuorempan enemmän nykyisin vähemmän ;)