Esikoisen 4 pojasta kaksi harrastaa jääkiekkoa. Tämä harrastus vaatii paljon vanhemmilta. Treenit on 3 kertaa viikossa ja pelit päälle. Kerran viikossa on pojilla treenit samana päivänä peräkkäisinä aikoina, mutta muuten poikia pitää kuskata erikseen 17 km sivu. Pääasiassa kuskina toimii poikien äiti, Isäpuoli hakee välillä poikia treeneistä ja Vaari joskus. Peleissä olemme vaarin kanssa katsomassa aina kun vain ehdimme ja kahviovuoroa mamma tekee poikien äidin puolesta, koska pikkuisten poikien kanssa on mahdotonta työskennellä kahviossa. Aika kallistakin tuo harrastus on, mutta alennusmyynnistä ja "kiekkopussista" on saanut edullisesti varusteita ja täällä pienellä paikkakunnalla seuramaksutkin ovat edullisemmasta päästä.
Onneksi pojilla on äiti, joka ajattelee lastensa parasta vaikka varmasti välillä on raskasta. Äidin ei ole vielä tarvinnut palata töihin, koska hänen miehensä tekee niin ahkeraan töitä, että äiti on pystynyt ja halunnut hoitaa lapset kotona. Poikien Isä ei sitoudu mihinkään lasten harrastuksiin ja pojat näkevät isäänsä n. kerran kuussa. Joku voi tietenkin nyt kyseenalastaan kannattaako tuo kuskaaminen?
Voin sanoa pojat tuntien, että kyllä kannattaa! Jokainen tunti hyvän harrastuksen parissa kannattaa. Joukkueessa mukana oleminen kasvattaa monella tapaa. Energisille pojille tekee hyvää rasittaa itseään ohjatussa ympäristössä. Kunto kasvaa ja itseluottamus vahvistuu.
Nuorempi pojista on harrastanut vähän pitempään ja tämä vanhempi on 2 kautta vasta. Alku ei ollut helppoa, koska toiset olivat jo n.5 vuotta olleet mukana joukkueessa ja poika meni aloittelijaana joukkoon mukaan. Nyt Poika on kehittynyt kovasti ja palkittiinkin kevään päättäjäisissä tämän kauden kehittyneempänä ja tunnollisempana treeneissä kävijänä! Ensi kaudellekkin riittää vielä paljon opittavaa tietenkin.
Nuorempi pojista on hirmun nopea ja hyvä luistelemaan ja tällä kaudella on pelisilmäkin alkanut kehittymään!
Pojan poika siis Tähtisilmä on myös kiekkokoulussa missä harjoitellaan luistelua ja kiekon käsittelyä. Melkoinen kiekkovirtuoosi hänestä varmaan tuleekin. Tänään kun olimme heillä Vaari jäi ihan toiseksi nappulalle kun pihassa pelailivat mailoilla ja pallolla pihapeliä.
Eräänä päivänä Vaari vei minut syömään Mänttän Myllyrantaan.
Herkkuhetken uusi ravintola on kaunis ja tyylikäs.
Jos poikkeatte Mänttässä käykää ihmeessä vaikka kahvilla siellä, sillä Herkkuhetken leivokset ja kakut on ihan telkkarista tuttuja ja mahdottoman hyviksi kehuttuja!
Alkukeitosta vaan nappasin kuvan kun ruoka oli niin hyvää, että en enää malttanut kuvailla. Keitto oli savuporosta, pääruoka kuhaa ym. ja jälkkäriksi oli mutakakkua vadelmakastikkeen ja vaniliakastikkeen kera, nami nami!
Hammassärkyä täällä olen potenut. Perjantaina kävin hammaspäivystyksessä ja "syyllistä" haettiin. Särky vaan jatkuu hermosärkynä, joka lakkaa makuuasennossa. Kuuma ja lämmin sitä ärsyttää ja panacodin ja buranan voimin jaksan huomiseen!
2 kommenttia:
Onpa ihanaa, että pojilla on tuollaiset isovanhemmat. Kuinka tärkeä onkaan, että siellä katsomossa on omia rakkaita katsomassa. Toivottavasti poikien harrastus ei koskaan kaadu rahaan.
Meillä kuskattiin ruuhkavuosina tuonne isoon kapunkiin harrastuksiin päivittäin ja parhaina päivinä useamman kerran. Oli se aikaa. Vieläkään en ymmärrä miten jaksettiin, kun kotona on kuitenkin pieniäkin ja mistä se raha tuli. Nyt kun katson noita nuoriani, niin en kadu pätkääkään. Kukaan heistä ei enää harrasta aktiivisesti, mutta mikä merkitys kilpaurheilulla on ollut heidän elämäänsä. Se on ollut valtava.
Kävin kerran vuosia sitten Koskikeskuksessa lauantaina iltapäivällä. Olin järkyttynyt kuinka paljon nuoria hengaili kaljapullojen kanssa siinä ulkopuolella. Silloin päätin, että tingin vaikka mistä, että nuorillani on hyvät harrastukset ja osallistun niin paljon, kuin vain voin. Ja se on kannattanut.
Tsemppiä sinne peleihin ja kahviossa seisomiseen. Olette upeita isovanhempia ja pojat ovat varmaan todella onnellisia teistä.
Sirkku Pirkanmaalta
Kiitos Sirkku mieltä lämmittävästä kommentistasi :)
Lähetä kommentti