Suvaitsevaisuus on sana jota käytetään tänä päivänä paljon. Minun mielestäni ihmisen on vaikea hyväksyä asioita, jotka sotivat omia arvoja vastaan. Toiset kokevat etuoikeudekseen arvostella ihmisiä suvaitsemattomiksi, jos joku ei ajattele samoin tai arvot riitelee kyseisen asian kanssa. Varsinkin uskovia kristillisen ihmiskäsityksen omaavia ihmisiä helposti tuomitaan suvaitsemattomiksi. Uskovia arvostellaan esim. siitä, että "pakkosyöttävät" lapsilleen omia arvojaan ja uskoaan.
Minä olen havainnut, että lähes kaikki ihmiset ovat suvaitsemattomia ja varsinkin ne ihmiset, jotka tätä suvaitsemattomuutta tutuilla ja toreilla kuuluttavat. Olen kohdannut monia ihmisia ja lukenut paljon erilailla ajattelevista kuin kristillisen ihmiskäsityksen omaavat. He itse ovat hyvin jyrkkiä kannassaan eivätkä hyväksy toisinajattelevia. Nämä ihmiset eivät anna lastensa itse valita katsomustaan, vaikka he juuri arvostelevat monia uskovia perheitä tästä aiasta. Jos ketkä niin nämä ihmiset ohjaavat lapsia hyvin voimaakkaasti omiin käsityksiinsä ja uskomuksiinsa. Heidän lapsilta yleensä kielletään kristillinen kasvatus, mutta omaa käsitystään he tuputtavat omille lapsilleen ja myös vieraillekkin lapsille. Samalla kertoen olevansa suvaitsevaisia. Eletään nyt aikaa, että vain määrätyt asiat ovat suvaitsevaisuutta ja toiset taas eivät. Kuka sen nyt määrää mikä on suvaitsevaisuutta? Olkaamme rehellisiä, ihmisen on vaikea ymmärtää erilaisuutta perimmäisissä kysymyksissä myös niiden, jotka kokevat olevansa hyvin suvaitsevaisia.
4 kommenttia:
Hyvin ajateltu. Itse olen tällaisen ”suvaitsevaisuuden” tuote ja olen kipuillut aikuisiälle rakentaessani omaa maailmankuvaa. Siitä ei tullut poliittista vaan kristillinen. Ja pääsin heti sukuni piirissä ”suvaitsemattomien” piiriin eivätkä he voi hyväksyä kaikkia kiinnostukseni kohteita. Ne ovat heidän mielestä väärin.
En piittaa, minun elämä on minun elämä ja muut voisivat elää omaansa.
Varsinkin kristittyjä, uskovia, sanotaan suvaitsemattomiksi, kun emme voi hyväksyä kaikkia "uusia aatteita" mitä maailmassa on yhä enemmän...
Ei voi yleistää. Tunnen pari hiljattain uskoon tullutta ihmistä. Eivät he enne uskoon tuloa paheksuneet juuri ketään. Kristityt, ateistit, homot tai lapsia haluamattomat, kaikki olivat ok. Nyt taas kaikki muut kuin heidän tiensä ovat vääriä ja paheksuttavia.
Sukulaisiani kuuluu ev.lut. herätysliikkeeseen ja niin vain siellä on yksi isä hylännyt lapsensa, eli katkaissut heihin välit, kun lapset eivät halunneet kuulua samaan uskonlahkoon.
Olen itse joskus yrittänyt tulla uskoon: minun opiskeluita paheksuttiin, ainakaan oikeustiedettä ei saanut opiskella, avioliitossa nainen ei saisi pitää omaa sukunimeään, koska mies on perheen (Raamatun mukaan kyllä vain puolisonsa) pää. Jatkoin tutkijaksi, ja minulle sanottiin, että olen liian älykäs, että minusta ei pidetä siellä sen vuoksi. Vahvoja naisia ja yksinhuoltajanaisia haukuttiin opetuspuheissa, sanottiin, että heidän lapsistaan tulee hulluja ja lapsille tulee vatsakipuja, eikä nainen voi kasvattaa lapsia aikuiseksi. Vasta kuulin, kun joku mies sanoi, että 24 -vuotias lapseton nainen on Kaari Utrion kirjassa muinaisjäänne ja pitäisi tämänkin 28-vuotiaan jättää työnsä ja ruveta äidiksi Raamatun mukaan...Naisen paikka on tosi ahdas,jos ei satu sitä miestä ja lapsia saamaan. Valitsin uskonnottomuuden, ja toivon, että olisin tehnyt sen aikaisemmin. Kyse on ev. lut. kirkon piirissä toimivista liikkeistä.
Lähetä kommentti