Onnentunne

 Esittelen teille meidän vanhemman pojan morsiammen tekemän kukkakimpun. Kukat hän löysi pihastamme. Eikös ole ihan kuin ammattilaisen tekemä? Sillä tytöllä on silmää kauneudelle:)

 Tämä tyttö oli pakahtua onnesta.......se istuu auton kyydissä ja kaulassa on omien rakkaiden lampaiden villasta kehrättyä villalankaa:))) Jos joku olisi tuon näyn nähnyt olisi kai passittanut jonnekkin hoitoon....;)

 Eilen haimme kehräämöstä Helmiinan ja Hilman tuotoksia. Voitteko kuvitella, että sitä lankaa tuli n.13kg! Kävin eilen oikein "tyttöjäni" kiittelemässä!

Olen hypistellyt niitä lakkaamatta ja ollut niin iloinen siitä, että pitkäaikainen haaveeni on toteutunut. Nyt puikot esiin ja lapsenlapsille sukkia kutomaan:)

Jotakin puuttuu

 Muistatteko kun Ninni "imetti" pitkään Niiloa? Koska Ninni oli jo aika vanha ja ajattelin sen olevan sille haitaksi niin kielsin tämän homman. Silti pitkään yllätin tämän parin harrastamasta tätä nautintoa. Kun saavuin paikalle nousi Ninni ylös ja oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ;)

 Ninni oli pitkään meidän eläinlauman pomo. Alman kasvaessa ja Ninnin vanhetessa Ninni luovutti asemansa, mutta silti sitä kaikki kunnioitti. Poikiemme koiratkin kyläillessään jättivät Ninnin rauhaan.

Neiti oli 4-vuotias, kun Ninni haettiin meille Kärkölästä. Vitsailimme, että Ninni "käännytettiin" jo kotiin tulo matkalla, kun soitimme gospelia autossa.

Ninni oli sitkeä sissi ja ei valittanut koskaan, vaikka kunto meni huonoksi. Nyt Ninni ei tarvitse enää olla urhea ja se on ansainnut mennä lepoon. Se sai nukahtaa syliini kotona.

Uskomatonta, mutta nyt tuntuu hiljaiselta, vaikka Ninni nukkui suurimman osan vuorokaudesta. Sen kynsien rapina laminaatissa on loppunut. Jotakin puuttuu........

KIITOS teille kaikille kaipaukseemme osaanottaneille, vaikka Ninni oli vain koira niin meille se oli perheenjäsen.

Ninni nukkui pois ikiuneen

Lokakuu

Rauhallista ja hiljaista tänään meidän mäessä. Me ollaan vaarin kanssa kaksin melkein ensimmäistä kertaa naimisissaoloaikana. Kun menimme naimisiin maaliskuussa -82 niin seuraavassa maaliskuussa meitä olikin jo kolme:) Siis 30 vuotta on meillä ollut lapsia kotona ja nyt sitten ollaan tehty itsemme "tarpeettomiksi". Ollaan siis onnistuttu tehtävässämme;) Kaikki neljä lasta pärjää maailmalla, mutta pärjätäänkö me? No kyllä vaikka välillä on ikävä sitä aikaa kun lapset olivat pieniä ja olimme heille kaikki kaikessa. Täytyy keksiä ton Vaarin kanssa kaikkea pöljää....Tänään oltiin saunassa ja juotiin lauteilla KYLMÄÄ cokista ja puhuttiin höpöjä.....

PS. Ninni-mummulle tulee torstaina lääkäri kotiin......

Syysistutukset haudoille 2013

Taas on se aika vuodesta, kun äitini kanssa laitamme haudat syyskuntoon. Lapsena katselin kun äiti laittoi hautoja. Vähitellen vuosi vuodelta on hautojen laitto siirtynyt enemmän ja enemmän minulle. Äitini on kyllä aina mukana ja katsoo, että kukat tulevat suoraan:) Tämä hauta on isäni ja vejeni. Tähän hautaan haudataan myös joskus Vaarin ja minun maalliset jäännökset.

Tähän hautaan on taas minun mummuni ja pappani haudattu. Myös isopappani, isomummuni sekä enoni ja muita sukulaisia. Pidän kauniina tapana hoitaa näitä sukuhautoja vaikka ajattelen, että ihmiskuori siellä vain on. Syksyllä ja talvella tulee hyvä mieli kun vie kynttilät palamaan haudalle. Äitini halusi laittaa molemille haudoille vielä leikkoruusuja.

Viikonloppu meni taas ja hurahti....

Monta ajatusta

Yleensä perjantai on mukavin päivä viikosta, tänään se ei ole ollut:( Loukkasin tahtomattani ystävääni ja se nyt painaa minua. Tänään myös tein päätöksen Ninni- koiran viimeisestä päivästä. ......Se olisi pitänyt tehdä jo jokin aika sitten, mutta kun en ole pystynyt. Olen ollut itsekäs ja lykännyt asiaa. Mutta tänään olin itselleni rehellinen ja tunnustin sen minkä muut läheiset ovat jo nähneet kauan sitten. Päivystys luontoisena en varmaankaan vie Ninni-mummua, mutta maanantaina........Syksy tuntuu nyt ankealta, mutta kai se tästä.....

Täytyy vääntää rautalangasta;)

 Näpsässä sain tänään valmiiksi tämän kipon  rautalangasta.

Tämä reunus voi näyttää vaikealta, mutta ei sitä ole. Venkura kippo saa kaiken anteeksi kun reunus kiinnittää katseet;) Tämä rautalanka jakso on mielenkiintoinen, mutta ei ole minun mielijuttuni näpsässä. Olen NIIN mielissäni, että aloitin näpsän ja saan siitä hyvän mielen ja toivottavasti joskus myös "paperit" käteen. Aina haaveilin tälläisestä kun olin lasten kanssa kotona, mutta silloin ei ollut rahaa eikä aikaa. Nyt lapset ovat aikuisia ja saan vähän törsätä jo itseenikin. Aikansa kutakin;)