Pääsiäisen riemua ja maton virkkausta

 Hyvää pääsiäistä teille ihanille:) Kävimme vaarin kanssa pitkäperjantaiyönä yökirkossa ja sieltä sain hyvänmielen sydämeeni. Jeesus on noussut kuolleista ja antaa meille ikuisen elämän jos uskomme Häneen :)

Ennen pääsiäistä virkkasin ensimmäisen tähtimaton korallinvärisestä ontelokuteesta. Ostin Kärkkäiseltä kuteen ja siellä oli niin ihana värivalikoima, että vaikea oli päättää valinnasta.

Matto löysi paikkansa alakerran vessasta. Kudetta kun jäi niin virkkain kaksi koria myös vessaan. Voi että kun olen innostunut mattojen virkkauksesta!!!! Lankavan sivuilla on monta ihanaa ilmaista ohjetta ja niitä muutamaa olen kokeillut. Lisää virkkaamiani mattoja laitan myöhemmissä postauksissa.

Lopputurnauksessa ja simpukkahuivin aloitus

Viikonloppuna sain kunnian mennä esikoislapsenlapsen jääkiekon lopputurnaukseen Leppävirralle. Turnauksessa pelasivat lohkovoittajat paremmuudesta. Pojan joukkue voitti oman lohkonsa ja niinpä he sitten pelasivat  Leppävirralla kuka lohkovoittajista on se paras. Murkun joukkue tuli lopulta 5. ja pelit olivat hyvin tiukkoja. Kärki c-junnuilla on siis hyvin tasainen. Edellisenä iltana melkein kaikki pojat halusivat blondata hiuksensa yhtenäisyyttä sekä taistelutahtoa korostaen ja niin mammakin suostui vaalentamaan pojan pään. Äiti ei oikein ollut asiasta innostunut, mutta suostui viimein ja mamma homman hoisi, sillä aikanaan tätä harrasti jo omat pojat. On niin paljon asioita, joista on sanottava EI niin tämä on mielestäni asia missä voi joustaa, koska hiukset onneksi kasvavat. Eihän tuo blondaus niin kaunista katsottavaa ole hyvin tumman pojan hiuksissa ja lisäksi pojalla on punapigmenttiä niin se tuo oman mausteensa väriin.

Parhaansa pojat tekivät vaikka osa pelaajista puuttui ja mamma oli ylpeä jääkiekkopojastaan :) Vesileppiksessä yövyttiin ja hotelli oli siisti sekä siellä oli hyvää ruokaa. Mammalla oli oma huone ja pojat olivat 4 hengen huoneissa. On niin mukava matkustaa ison murkun kanssa, kun hän on niin omatoiminen ja reipas. Toistaiseksi ei ole tarvinnut hävetä murkun käytöstäkään missään reissussa ja toivotaan niin jatkossakin. Ääni meni kyllä mammalla huonoon kuntoon, kun niin kannusti joukkuetta peleissä.

Illalla mamma harjoitteli simpukka-huivin virkkaamista ja katseli telkkua hotellihuoneessa. Kiva reissu, onneksi tuli lähdettyä. Kyllä noinkin iso poika tykkää kun ollaan kiinnostuneita hänen tekemisistään ja harrastuksistaan. Vaari oli kotona ja kuskasi sekä kannusti nuorempaa tyttärenpoikaa  hänen peleissään ja väliaikatietoja vaarin kanssa sitten soiteltiin. Illalla tuppas ikävä tulemaan  ja kyllä vaarikin myönsi kun mammeli kotiutui, että haikeaa oli illalla nukkumaan meno. Me ollaan Vaarin kanssa oltu hyvin harvoin erossa toisistamme, vaikka eilen tuli jo 36 vuotta täyteen avioliittoa. On se jo aika pitkä taival, vaikka ihan pikkutytöksi sitä tuntee välillä itsensä tuon oman kullan kainalossa :)

Äidin murut

Voiko ihanampaa herätystä olla kun tämä kolmikko aamuisin herättää äitinsä (tyttäremme). Äiti on maailman ihanin poikien mielestä ja usein he muistavat sen äidilleen sanoa. Tyttären kaksi vanhinta on jo isoja koululaisia, mutta tämä kolmikko ilahduttaa vielä päivisin äitiä kotona. Ensi syksynä V menee eskariin ja sitten vain A ja pikku U ovat äidin ilona. U:sta on kasvanut potra poika pelkällä rintamaidolla. Nyt kun U on jo puolivuotias on hän saanut maistiaisia porkkanasta, perunasta ja luumusta. Pojat ovat helppohoitoisia. Isommat leikkii kaksin useimmiten sovussa ja pienin kierii tyytyväisenä lattialla ja "höpöttää". Koululaispoikien ollessa pieniä oli tyttäremme arki paljon haastavampaa monesta syystä ja siksi tyttäremme osaa nyt arvostaa tätä hetkeä.

Nykyisin puhutaan siitä, että vanhemilla pitää olla "omaa aikaa" ja lapsivapaata. Ihan niin kuin se olisi jossakin luvattu ja että se jotenkin kuuluisi kaikille. Ajattelen, että on kiva jos joskus pääsee kampaajalle tai konserttiin ym, mutta ei se aina onnistu. Itse olen sitä mieltä, että kun lapset ovat pieniä niin silloin on turha miettiä miksi ei ole omaa aikaa. Varsinkin jos on halunnut ison perheen niin täytyy ymmärtää, että lapset sitoo ja jos haluaa lapsia, niin silloin pitää ymmärtää, että pienet lapset tarvitsee paljon vanhempiaan.  Minusta tuntuu pahalta, kun jotkut vanhemmat haluavat antaa jo 2kk vanhan vauvan "yö-kylään".  Kannattaa opetella alusta asti tekemään lasten kanssa koko perheenä kaikkia juttuja. Jos koko ajan kaipaa omaa aikaa niin silloin se elämä vasta hankalaksi muodostuu. Omat lapset kun olivat pieniä niin en muista montaakaan asiaa, missä lapset eivät olisi voineet olla mukana. Elämä on helpompaa ja rikkaampaa, kun asennoituu siihen, että nyt on elämänvaihe mihin kuuluu se, että omaa aikaa ei juuri ole vaan me olemme "tiimi". Moni asia on asenteesta kiinni. Ymmärrän, että on erilaisia elämäntilanteita, perheitä, erityislapsia ja silloin kun tarvitsee apua niin olisi ihanaa jos sitä olisi lähellä, mutta se oma aika on nyt liikaa markkinoitua. Nyt kun omat lapset on aikuisia on vain niin kiitollinen olo siitä ajasta minkä sai koko perheenä viettää. Me ei  ukon kanssa ajateltu omaa aikaa, vaan ajattelimme lasten olevan luonnollinen osa meidän yhteistä aikaa. Huumori, mielikuvitus, joustavuus, kemia ja ennen kaikkea Rakkaus toisiamme kohtaan oli ja on kaiken pohja, josta uskon lastenkin ponnistavan ja saavan eväitä eläämäänsä. Uskon, että lapsemme ei koskaan kokeneet olevansa meille taakka tai rasite. Lapset kun olivat pieniä sovimme usein ukko-kullan kanssa treffejä illaksi, kun saimme lapset nukkumaan. Kävimme saunassa, herkuttelimme ja hellimme toisiamme. Joskus treffit menivät mönkään, kun nukahdimme lasten kanssa yllättäen, mutta huumoria löytyi ja aamulla nauroimme, että kuinkas kävikään;) Väitän, että tässä ajassa on useimmilla vanhemmilla eniten omia menoja, harrastuksia ja "omaa aikaa", mutta näkyykö se lasten hyvinvointina tai avioerotilastoissa?

Asiat tuppaavat menemään aina laidasta laitaan. Nyt äitimyyttiä pelätään niin, että on menty toiseen laitaan ja kehuskellaan huumorilla tietenkin, että ollaan "huonoja äitejä". Voitaisiinko olla kyllin hyviä äitejä lapsillemme. Ei täydellisiä, mutta parhaansa yrittäviä.

Lasten kasvaessa oma-aika kasvaa ja kun ne lapset lähtevät kotoa on paljon omaa-aikaa ja lapsivapaata. Silloin on myöhäistä miettiä, että miten aikansa käytti kun lapset olivat vielä lähellä. En ymmärrä isovanhempia, jotka sanovat, että omille lapsille ei riittänyt aikaa, joten lastenlapset ne vasta rakkaita ovat. Itselle kukaan ei mene omien lasten edelle, vaikka lapsenlapset ovat tosi rakkaita. Keski-iässä on aika matkustella, harrastaa ja viettää puolison kanssa yhteistä aikaa melkein rajattomasti. Aikansa kutakin ja se on juuri se rikkaus, että osaa nauttia hetkestä, joka on läsnä. Jokaisessa elämän vaiheessa on omat taakat ja ilot. Nauti siitä mitä elämänvaihetta nyt elät!

Ensimmäinen nahkatyö näpsässä

Tiistaina alkoi uusi jakso näpsässä. Teemme tässä jaksossa nahasta ainakin koruja, kirjanmerkin ja laukun. Ensimmäinen työni oli tämä silmälasikotelo. Tutustuimme ensin erilaisiin nahkoihin ja työvälineisiin, joita tarvitsemme nahkätöissä. Ensin ajattelin, että tämä ei taida olla minun juttuni, mutta kohta jo huomasin olevani ihan innoissani!

En ole koskaan tehnyt nahasta mitään ja siksi onkin mielenkiintoista tutustua ja kokeilla uutta. Kukkakuvion painoin leimasimella ja vasaralla annoin vähän vauhtia ja pienet lehdet painoin sellaisella kuvioraudalla, joka on vartavasten tarkoitettu nahan kuviointiin. Kuvioita painettaessa nahka kostutetaan ensin vedellä niin saa kuviot paremmin näkyviin. Painaminen ja nahan ompeleminen oli mukavaa, mutta nahan leikkaaminen suoraan ja millilleen vaatii tälläiselta suurpiirteiseltä hermoja. Nahkaan painoin sellaisella haarukan tapaisella ja vasaralla ompeleen reijät. Kahteen neulaan vahalanka ja sitten käsin pistelin valmiista reijistä. Ensi kerralla kuulemma teemme nahasta jonkun korun itsellemme.

Huomenna menen käymään Tampereella äitini luona. Lauantaiksi ei ole ihmeempiä suunnitelmia, mutta sunnuntaina lähdemme Vaarin kanssa 11-vuotiaan tyttären pojan jääkiekkopeliin Hämeenlinnaan. Meillä on ollut vaariseni kanssa mukava talvi, kun olemme saaneet taas seurata lastenlasten pelejä lähes joka viikonloppu. Jokainen poika on niin erilainen ja on mielenkiintoista seurata poikien kehittymistä. Mukavaa loppuviikkoa teille lukijoille :)

Tein näpsässä uutta

Ennen talvilomaa painoimme Näpsä käsityökoulussa valokuvia kankaalle. Tekniikka oli yksinkertainen. Omasta valokuvasta tulostimme halutun kokoisen mustavalkoisen tai värillisen kuvan. Puuvilla tai pellavakankaaseen sivelimme värikaupasta ostettua vesiliukoista lakkaa kuvan kokoisen alueen. Kuva myös siveltiin lakalla. Kuva painettiin lakatulle alueelle ja sen jälkeen silitimme leivinpaperin läpi kuvan. Kuvan kuivuttua otimme kuvapaperin pois ja kankaalle jäi peilikuva kuvasta. Sen jälkeen kirjailimme kuvaa niin kuin halusimme. Itse kirjailin hääkimpun ja sulhon kukan takinrinnuksesta. Laitoin myös kuvan ympärille nyplätyn pitsin ja tein siitä rusetin. Kirjailin myös vapaasti tuon tekstin. Kuva on Mammelin ja Vaarin yksi hääkuvista. Nyt aion vielä löytää sopivat kehykset tähän työhön.

Huomenna alkaa näpsässä pienet nahkatyöt. Mielenkiinnolla odotan mitä uutta taas opin:) Niille jotka ovat uusia lukijoita haluan kertoa, että olen jo suorittanut näpsässä jo pari kolme vuotta sitten. käsityöalan perustutkinnon. Halusin kuitenkin jatkaa näpsässä, koska siellä on niin mukavaa ja oppii aina uutta.

Suvaitsevaisuus

 Suvaitsevaisuus on sana jota käytetään tänä päivänä paljon. Minun mielestäni ihmisen on vaikea hyväksyä asioita, jotka sotivat omia arvoja vastaan. Toiset kokevat etuoikeudekseen arvostella ihmisiä suvaitsemattomiksi, jos joku ei ajattele samoin tai arvot riitelee kyseisen asian kanssa. Varsinkin uskovia kristillisen ihmiskäsityksen omaavia ihmisiä helposti tuomitaan suvaitsemattomiksi. Uskovia arvostellaan esim. siitä, että "pakkosyöttävät" lapsilleen omia arvojaan ja uskoaan.

Minä olen havainnut, että lähes kaikki ihmiset ovat suvaitsemattomia ja varsinkin ne ihmiset, jotka tätä suvaitsemattomuutta tutuilla ja toreilla kuuluttavat. Olen kohdannut monia ihmisia ja lukenut paljon erilailla ajattelevista kuin kristillisen ihmiskäsityksen omaavat. He itse ovat hyvin jyrkkiä kannassaan eivätkä hyväksy toisinajattelevia. Nämä ihmiset eivät anna lastensa itse valita katsomustaan, vaikka he juuri arvostelevat monia uskovia perheitä tästä aiasta. Jos ketkä niin nämä ihmiset ohjaavat lapsia hyvin voimaakkaasti omiin käsityksiinsä ja uskomuksiinsa. Heidän lapsilta yleensä kielletään kristillinen kasvatus, mutta omaa käsitystään he tuputtavat omille lapsilleen ja myös vieraillekkin lapsille. Samalla kertoen olevansa suvaitsevaisia. Eletään nyt aikaa, että vain määrätyt asiat ovat suvaitsevaisuutta ja toiset taas eivät. Kuka sen nyt määrää mikä on suvaitsevaisuutta? Olkaamme rehellisiä, ihmisen on vaikea ymmärtää erilaisuutta perimmäisissä kysymyksissä myös niiden, jotka kokevat olevansa hyvin suvaitsevaisia.

Vaarin synttärit

 Vaari täytti pyöreitä, mutta ei halunnut juhlia. Mammeli ja lapset kuitenkin tiesi mistä vaari tykkää. Ainakin mansikkakakusta.

 Jääkiekko on vaarin intohimo. Omasta perheestä tulee jo hienot joukkueet, että saadaan jääkiekko pelit käyntiin. Vaari teki hattutempun, mutta paras pistemies taisi olla Tähtisilmä 7v. Jääkiekkoa harrastavat pojat eivät olleet pelin jälkeen moksiskaan,mutta muut pelaajat olivat aika vaivaisia, hihii.

 Pienet jotka eivät jaksaneet kauaa luistella leikkivät pihassa.

 Eno ja siskonpoika huilailevat välillä ja tekevät suunnitelmia toisten päänmenoksi.

 Juhlittiin Kopsamon kauniissa maalaismaisemissa ja vuokrattiin kylätalo lämmittelyyn ja herkutteluun. Esikoisemme katselee komiaa 5 pojan katrastaan ja miestään, joka pelasi myös jääkiekkoa.

 Kihlapari poseeraa kylätalolla lämpöisessa ja viihtyisässä paikassa. Kuopus ja Nalle myös pelasivat ja kuopuksemme on kivasti aina höpsö kun ylittää itsensä ja hulluttelee.

 Eno nuorimman siskon pojan kanssa makailee lattiatyynyllä. Eno on niin tykätty ja odotettu kaveri. Kaikki pojat tykkäävät enosta, koska eno on aidosti kiinnostunut lasten kuulumisista. Toivon, että luoja suo tälle pojallemme vielä lapsia ja lapsille luotettavan ja hyvän äidin. Pojastamme tulisi rakastava ja huolehtiva isä :)

 Voiko olla suloisempaa kuvaa, kun serkut seuraa mitä ulkona tapahtuu.

Tälläisistä juhlista vaari tykkäsi. Ei vieraita eikä puheita vaan rentoa yhdessäoloa rakkaiden kanssa. Kaikki lapset perheineen oli mukana juhlimassa Isää ja Vaaria siis voiko enempää toivoa :)