keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Rakkaudesta


Tänään olin unohtanut kännykän kotiin ja ukko-kulta soitti minulle töihin....en päässyt puhelimeen, kun olin nukkarissa lapsia nukuttamassa. Nukkarista tullessani työkaverit kertoivat, että soita miehellesi, hän soitti ja halusi varmaan kertoa kuinka sinua rakastaa :) Minä siihen, että tuskinpa se nyt sitä soittelee...koska mehän ollaan kuin vanhat nojatuolit...ei enää oikein hyvältä näytä, mutta ei raaskita poiskaan heittää, kun niissä on niin hyvä ja turvallinen olla....Ennen ei vaihdeta uusiin, kunnes pois kannetaan....:)

6 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

No, mitäs asiaa sillä sitten oli :-)

Kris kirjoitti...

Niin sitä et kertonut...
jos kuitenkin....
Taidat kyllä olla aika tyytyväinen itsekin!
T Onnellinen

Pikkupiiku kirjoitti...

Just! Osuit asian ytimeen. Niin meilläkin kaksi vanhaa nojatuolia! Kantajan pitää olla vahva, että irti saa siitä toisen vierestä. Hyvät naurut sait tekstilläsi aikaan. Juuri näin se vain on!

Sari kirjoitti...

Mua jäi kans mietityttää mikäs se teittin isännän asia oli =D

Bullukat kirjoitti...

Ihana juttu. Vanha on kyllä aina mukavampi kuin uuden kankea.

Marge kirjoitti...

Voi, kuinka ihana ja mukava postaus!!!! Tuo vertaus oli HYVÄ!!:)

Mammeli: Kiitos sinulle aina niin ihanista sanoistasi blogissani!:) Et tiedäkään, kuinka sinun ja muiden ihanat sanat joskus auttavat tänä työttömyyden aikana:)Päivät vaishtelee, välillä luottavaisin mielin ja välillä ei niinkään....