Illan hämärrys on hiipinyt Kivimäkeen.
Paljon puhdasta lunta vanhassa pihapiirissä. Torpan ja aitan katot ovat saaneet valkoisen peitteen.
Kuuset oksat ovat painuneet lumen painosta.
Tammikin on talvipuvussa.
Järvimaisema huokuu puhtautta ja rauhaa....Melkein voin tästä nähdä eräälle blogiystävälle, huhuu oletko siellä?En muista koska talvi olisi ollut näin kaunis, en ole oikeastaan talvi-ihminen, mutta nyt tuntuu, että nautin tästä talvesta. Melkein pihastamme pääsee hiihtelemään kyläladulle, minua se ei saa innostumaan, mutta Kivimäen isäntä on haltioissaan. Lapsena kilpaa hiihtäneenä hän innostuu, kuin pieni poika suksille päästyään. Hiihtolenkiltä tullessaan hän pursuaa tarmoa ja kertoo kuinka monta kilometria on hiihtänyt ja missä ajassa. Sen hän muistaa erikoisesti mainita, monenko hiihtäjän ohi hän on milloinkin hiihtänyt. Ja ihan kuulemma hiihtelee omaksi ilokseen:)
5 kommenttia:
Voi kuinka kaunis talonne on! Ihana hiihtäjä sinulla!
Oi miten kaunista. Ihana paikka missä asutte ja tuo vanha pihapiiri rakennuksineen.
Aivan ihana.
Hienoja kuvia ja maisemia.
Kiva hiihtäjä.
Upeat kuvat! Ihana hämärän hyssy. Kiitos näistä! (Terkuin toinen ex-kilpahiihtäjä :)
Upeat maisemat ja upeat kuvat!! Niin kaunista!! En ole itsekään mikään hiihtäjäihminen, mutta tykkäisin enemmän jos en olisi mäkikammoinen...Tänä talvena aion silti käydä, kun kerrankin on kunnon talvi, kerran olen vasta käynyt. Täytyypi katsastaa tuo läheinen jääkin, joskos sinne jo olisi eräs ystävävällinen ihminen tehnyt ladut latukoneellaan, sitten ei tarttisi pelätä mäkiä...;)
OIkein ihanaa viikonloppua sinulle rakas ystävä noihin kauniisin maisemiin!!:)
Huhuu, täällä ollaan :)
Meidän miehet kävi viikolla hiihtämässä kyläladun. Minä hiihdin sen viime vuonna, kun oli kuutamohiihto, lainasuksilla. Oli ensimmäinen hiihto varmaan 8 vuoteen. Ehkäpä sitä joskus tulee ostettua omat sukset...
Nyt lähden ajelemaan ja hurautan siitä Kivimäen ohitse, vilkuttelen sitten Sinulle :)
Lähetä kommentti