sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Höyhensaarille mammelin tapaan;)

Aikani kuluksi tässä tarinoin kun kello on jo yli puolen yön. Olen siis illanvirkku ja aamuntorkku, mutta vaari taas on illantorkku ja aamunvirkku. Tosin nykyisin vaari nukkuu jo aamullakin vähän pidempään kuin nuorempana. Tässä kun kirjoittelen kuuluu Vaarin kuorsaus takaani sohvalta ja lattialla vetää sikeetä Alma ja Ninni. Kun lopulta nukkumatti kutsuu minuakin ravistelen vaarin sohvalta mukaani ja koirat seuraavat perässä alakertaan:)

Alakerrassa on makkarimme, josta tämä kollaasi on tehty. Minä nukun tietysti vasemmalla puolella ja vaari oikealla. Koirat nukkuvat sängyn alla tai lattialla minun puolellani. Jos jätämme makkarin oven auki yöksi voi kissatkin yöllä tulla viereen ja siitä sitten alkaakin varsinainen farssi;) Parhaimpina (lue pahimpina) öinä kaikki neljä karvakorvaa juoksee pitkin makkaria ja vaari korottelee ääntään. Minä vaan nukkua posotan ja ihmettelen, että mitäs toi kultani oikein avaa ääntään keskellä yötä;) Nukun siis yleensä aina tosi sikeästi, paitsi jos joku iso murhe painaa....ja se on onneksi harvoin.

Viikonloppu aamuina Vaari herää aina ennen minua ja keittelee puuronsa ja syö sen rauhassa. Käyttää koirat ulkona ja vie usein lampaillekkin heinät. Minä saatan unenpöppörössä huutaa sängystä, että onko kahvi keitetty? Johon Vaari yleensä vastaa, että keitän kohta. Sitten vaari saa tehdä töitä, että mammeli nousee sängystä ja laahustaa kahville. Näin me "vanhukset" yleensä viikonloppu aamuina, mutta jos nuoret perheet on meillä yritän minäkin vähän ryhdistäytyä.

On tässä mammelin aamu-unisuudessa ollut Vaarilla kestämistä, kun hänen äitinsä oli aamuvirkku. Hänen lapsuudenkodissaan oli äiti siivonnut ja leiponut pullaa aamulla ennen kuin muut heräsivät. Joskus hän oli mattojen avulla vaihtanut kaikki olohuoneen huonekalujen paikat kun muut vielä olivat unessa. Anoppini oli siisti ja ahkera, mutta miniästä ei voi samaa sanoa. Vaari ihmettelikin avioliittomme alussa, kun hänen äitinsä leipoi aamulla kello viisi ja vaimo saattaa alkaa leipomaan illalla kahdeksalta. Tähän on ollut vaarin pakko tottua ja sopetua. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii;)

Tänään olen etsinyt mummulle sopivaa värssyä kukkavihkoon. Ajattelin, että haen muutamia valmiiksi, joista vaari valitsee mieleisensä...kyllä on itku ollut koko ajan silmässä, kun olen värssyjä lukenut. Silmätulehdus ei ole oikein vetistelystä tykännyt.... Ensi lauantaina on sitten mummun hautajaiset, ensin kirkossa siunataan ja sitten meillä on muistotilaisuus. Voimia ja Siunausta tarvitsemme kaikki jaksaaksemme sen päivän...erikoisesti Papan puolesta pyydän esirukousta......

Nyt alkaa jo nukkumatti koputtelemaan selkään...johan tätä juttua nyt riittikin:) Hyvää yötä!

10 kommenttia:

Riitta kirjoitti...

Täällä toinen illanvirkku:)Tosin oeln myös aamunvirkku, eli saan nukuttua liian vähän.
Mukavaa kerrontaa ja kauniita kuvia makuuhuoneesta.
Minäkin tahtoisin tommosen kaarijutun sängyn ylle sitten kun saadaan makuuhuone joskus valmiiksi.
Kauniita unia sinullekin !

Heli kirjoitti...

Voi, saisikin nukkua aamulla.. olen nyt joutunut nousemaan noiden pentujen takia tosi aikaiseen aamuisin, ja vaikka olenkin yleensäkin meillä ekana hereillä niin ei sentään tällainen viiden tai kuuden maissa heräily oikein ole kivaa... viikon päästä helpottaa, onneksi!!

Susanne kirjoitti...

Kivan postauksen olet siellä myöhään kirjoitellut. Myös kuvakollaasi makkaristanne on ihana!
Minä olen mieluummin aamun- kuin illanvirkku, mutta kello viisi aamulla olen kyllä vielä täydessä unessa:)

Voimia teille tulevaan viikkoon!

Johanna kirjoitti...

Ihanan kollaasin olet saanut aikaiseksi. Oikein kivaa sunnuntaipäivää.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kollaasi <3 Nykyisin me miehen kanssa mennään nukkumaan jo hyvin aikaisin,liekö hyvä unilääke tämä meidän kolme vuotias =) kyllä päivisin on niin puuhaa ja temmellystä hänen kanssaan...
Oma mummini on sairaalassa ollut jo pitkään,selkärankaan levinnyt rintasyöpä etenee nopeasti,pelottaa kovin päivä jolloin mummi poistuu luotamme .Papan jaksaminenkin huolettaa.
Voimia perheellesi <3

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Meillä mennään saman kaavan mukaan... isäntä aamunvirkku ja minä en meinaa sängystä aamuisin millään päästä. Jopa siinä sama kaava, että viikonloppu aamuisin huhuilen sängynpohjalta on kahvi valmis..:))
Voimia ja enkeleitä teille ensi lauantaiksi. Rukoilen puolestanne..

tuksu kirjoitti...

Olipas mukava postaus! Kiitos siitä! Meillä menee kyllä niin, että olisin iltauninen, mutta tuo peijakkaan polvi...Vaari taas kukkuu illalla, mutta on varhain hereillä :) nukkuu keskellä yötä:)
Hän se mulle puurot ja kahvit keittelee :) ja herättelee kouluun tuon meillä asuvan nuorukaisen :)
Mä loikoon ja nukun jos nukun, tätä nykyä oon vaan nukkuvinaan :/
VOIMIA ja SIUNAUSTA teille rukoilen tulevaan...
Tarvotsette kaiken tuen, joka vaan irti lähtee, raskas päivä on tiedossanne.
Silti, mukavaa sunnuntaita sinne :)
tuksu

Peurankello kirjoitti...

Kiitos rohkaisevista sanoista! Täällä kuivurit hurisee ja mieli on jo parempi. Tykkään kovasti, kun kerrot arjestanne. Tämäkin aamuvirkkupostaus;)
Siunausta sinne hautajaisvalmisteluihin. Muistan hyvin, kun mieheni isän hautajaisia valmisteltiin. Olimme Karin kanssa juontajina muistotilaisuudessa. Todella lämmin muisto on jäänyt!

Eloise kirjoitti...

Blogissani on sinulle tunnustus...

Mari kirjoitti...

Kaunis makkari teillä. Minä olen aamun virkku ja illan torkku... Vaikka lauantaiaamuna on mukava nukkua pitkään :)
Voimia teille hautajaisvalmisteluihin <3