Höyhensaarille mammelin tapaan;)

Aikani kuluksi tässä tarinoin kun kello on jo yli puolen yön. Olen siis illanvirkku ja aamuntorkku, mutta vaari taas on illantorkku ja aamunvirkku. Tosin nykyisin vaari nukkuu jo aamullakin vähän pidempään kuin nuorempana. Tässä kun kirjoittelen kuuluu Vaarin kuorsaus takaani sohvalta ja lattialla vetää sikeetä Alma ja Ninni. Kun lopulta nukkumatti kutsuu minuakin ravistelen vaarin sohvalta mukaani ja koirat seuraavat perässä alakertaan:)

Alakerrassa on makkarimme, josta tämä kollaasi on tehty. Minä nukun tietysti vasemmalla puolella ja vaari oikealla. Koirat nukkuvat sängyn alla tai lattialla minun puolellani. Jos jätämme makkarin oven auki yöksi voi kissatkin yöllä tulla viereen ja siitä sitten alkaakin varsinainen farssi;) Parhaimpina (lue pahimpina) öinä kaikki neljä karvakorvaa juoksee pitkin makkaria ja vaari korottelee ääntään. Minä vaan nukkua posotan ja ihmettelen, että mitäs toi kultani oikein avaa ääntään keskellä yötä;) Nukun siis yleensä aina tosi sikeästi, paitsi jos joku iso murhe painaa....ja se on onneksi harvoin.

Viikonloppu aamuina Vaari herää aina ennen minua ja keittelee puuronsa ja syö sen rauhassa. Käyttää koirat ulkona ja vie usein lampaillekkin heinät. Minä saatan unenpöppörössä huutaa sängystä, että onko kahvi keitetty? Johon Vaari yleensä vastaa, että keitän kohta. Sitten vaari saa tehdä töitä, että mammeli nousee sängystä ja laahustaa kahville. Näin me "vanhukset" yleensä viikonloppu aamuina, mutta jos nuoret perheet on meillä yritän minäkin vähän ryhdistäytyä.

On tässä mammelin aamu-unisuudessa ollut Vaarilla kestämistä, kun hänen äitinsä oli aamuvirkku. Hänen lapsuudenkodissaan oli äiti siivonnut ja leiponut pullaa aamulla ennen kuin muut heräsivät. Joskus hän oli mattojen avulla vaihtanut kaikki olohuoneen huonekalujen paikat kun muut vielä olivat unessa. Anoppini oli siisti ja ahkera, mutta miniästä ei voi samaa sanoa. Vaari ihmettelikin avioliittomme alussa, kun hänen äitinsä leipoi aamulla kello viisi ja vaimo saattaa alkaa leipomaan illalla kahdeksalta. Tähän on ollut vaarin pakko tottua ja sopetua. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii;)

Tänään olen etsinyt mummulle sopivaa värssyä kukkavihkoon. Ajattelin, että haen muutamia valmiiksi, joista vaari valitsee mieleisensä...kyllä on itku ollut koko ajan silmässä, kun olen värssyjä lukenut. Silmätulehdus ei ole oikein vetistelystä tykännyt.... Ensi lauantaina on sitten mummun hautajaiset, ensin kirkossa siunataan ja sitten meillä on muistotilaisuus. Voimia ja Siunausta tarvitsemme kaikki jaksaaksemme sen päivän...erikoisesti Papan puolesta pyydän esirukousta......

Nyt alkaa jo nukkumatti koputtelemaan selkään...johan tätä juttua nyt riittikin:) Hyvää yötä!