Pakkasen kourissa täällä muistelen, että milloin mammeli tuntee olevansa onnellisimmillaan? No kesällä tietysti, kun saan auringonpaisteessa käyskennellä Kivimäen mailla Hilman ja Helmin kanssa. Luulenpa, että silloin nämä kolme palleroa tuntee elämästä nauttivansa täysin siemauksin ja heiltä ei puutu mitään:)) Ah tuota onnea! Kukaan ei voi ymmärtää kuinka vapaaksi tuntee itsensä "tyttöjen" kanssa aikaa viettäessä.....tuntuu myös siltä, kuin lapsuuden kesinä.......silloin pienenä kun ei ollut huolen häivää.....Kesää kohti ollaan taas menossa, mutta tokihan näin talvellakin saa monenlaisista onnen murusista nauttia;)
Tännään on kunto jo parempi ja tauti tuntuu väistyvän. KIITOS teille ihanille paranemistoivotuksista ja Niinalle mustikkavinkistä <3
8 kommenttia:
Voi miten söpöjä teidän eläimet ovat! :)
Pikaista parenemista sinulle.
Kesästä haaveilen... Mun astma, tuo hankala seuralainen, ei tykkää näistä keleistä.
Kiva kuulla, että voit jo paremmin, Ystäväni!
tuksu
Ah, kesä ja niin kauniit maisemat teidän mäeltä!
Ikävä juttu nuo mahataudit. Kyllä kesää kohti mennään vaikka onkin nyt hiukka kylmä. :)
Voi tyttöjä! Mulla on edelleen ikävä meidän lampaita...
Onneksi mahatautisi alkaa hellittämään...ikävä tauti..:(
Ihania onnellisia hetkiä sinulle!
Ihana kuva ja mukavaa Runebergin päivää sinulle! :)
Ihana kesäinen fiili ja fiilis muutenkin tässä kuvassa ja postauksessa <3
t.Paula
PS. Mekko on kaunis!
Lähetä kommentti