Ajattelin, että kerron teille vähän uudesta haasteestani työelämässä. Saan olla mukana oman kuntani uudessa hankkeessa: "Avoimessa päiväkodissa." Siinä on mukana kunta ja seurakunta. Työntekijöitä on neljä: Päiväkodin johtaja, seurakunnan lapsityöntekijä, kunnan perhetyöntekijä ja minä päiväkodin lastenhoitaja. Olen tosi innostunut tästä työmuodosta, sillä olen kiinnostunut perhetyöstä ja ollut aikaisemmin 2,5 vuotta työssä valtion rahoittamassa projektissa, jossa tehtiin ennaltaehkäisevää perhetyötä. Siinäkin oli mukana tämän tyyppistä toimintaa perheille. Olen myös suorittanut perheopintoja avoimessa yliopistossa. Tämä meidän avoinpäiväkoti on nimeltään Kettula ja toimii perjantaisin 8.30-12.00. Kolmena perjantaina saavat äidit, isät ja isovanhemmat tulla päiväkotiin lastensa kanssa touhuamaan, mutta yhtenä perjantaina on niin sanottu lapsiparkki, silloin me hoitajat olemme lasten kanssa ja vanhemmat saavat omaa aikaa. Minun ollessa kettulassa töissä, toimii sijainen tilallani omassa päiväkon ryhmässäni. Avoinpäiväkoti on siis paikka missä aikuiset ja lapset tekevät yhdessä kaikkea mukavaa. Viime perjantai oli ensimmäinen kerta ja olimme iloisesti yllättyneitä sillä lapsia sinne tuli 14 ja aikuisia 8:) Kerron päiväohjelmasta tarkemmin myöhemmin, kun saan puhtia taas itseeni..
Viikonloppu on mennyt vilkkaasti.....kävimme mm. eilen esikoisen ja hänen poikiensa kanssa Ikeassa ja se vasta oli suoritus mammelilta...melkein Nobelin rauhanpalkinnon olisin ansainnut;) Tulomatkalla ahtauduimme kaikki viisi ihmistä ja paljon kamaa pieneen Golffiin, eikä siinä vielä mitään, mutta kun koko matkan kuului huuto...MULLA ON JANO; KUOLEN JANOON; MULLA ON JANO, KUOLEN JANOON (välillä tukehtumisen ääniä) ja taas MULLA ON JANO!!!!!!!!! Pojat olivat juuri juoneet, kun lähdimme ikeasta ja kun kotiin päästiin janosta ei ollut tietoakaan.......
5 kommenttia:
Hienoa saada jotain uutta tehdä! Tuo on upea asia!!:)
Vanhempaan postaukseesi viitaen, jotain tuollaista ounastelin...:(
Olen todella pahoillani puolestanne!
Voimia ja siunausta sinulle, tyttärellesi ja kaikille läheisillenne!♥
Olet mielessäni!
Mammeli, kirjoita, jos haluat....:)
Ystävyydellä, Marge
Mukavaa, että työrintamalla on mielenkiintoista!
Nuo lasten avioerot ovar rankkoja. Eilisessä Hesarissa oli kokonainen sivu niistä nimenomaan isovanhempien kokemana. Itku tuli, kun myötäelin noita kertomuksia.
Tsemppiä eteenpäin!
Mammeli, tuhat kiitosta postin eilen tuomasta lähetyksestä! ensimäinen arvontavoittoni, hienoa ja voi että nuo teidän onnellist eläimet!
Hieno uusi työmuoto sinulle suotiin, on varmaan mielenkiintoista tehdä tuota, tuttuas ja kuitenkin uudenlaista!
Olen ollut poissa blogimaailmasta ja vasta nyt luin postauksiasi 8(
Kaikkea hyvää teille kaikille <3
Jos mikä, niin tyttärenne onni on, että te ihanat, ymmärtäväiset vanhemmat ollette niin lähellä tukemassa häntä.
Voimahalit ja siunausta teille kaikille <3
-päivi-
Tein työtä avoimessa päiväkodissa neljä vuotta, jokaisena arkipäivänä kahdeksan tuntia päivässä. Täytyy sanoa, että olivat ehkä antoisimpia työvuosia tähän astisista, sinne on ajoittain ikävä! Minäkin opiskelin avoimessa yliopistossa perheopintoja, samoin silloinenn työnantajani koulutti puolentoista vuoden ajan työnohella ihan ylimääräistäkin. Onnea teidän hankeelle, uskoisin, että tulet pitämään sen tuomista haasteista :).
Lähetä kommentti