keskiviikko 14. elokuuta 2013

Syvällisiä keskusteluja

Vanhin lapsenlapsistamme on herkkä ja ihana poika. Hän on pienen elämänsä aikana joutunut kokemaan ikäviäkin asioita ja siksi on välillä myös erittäin haastava. Mammalla ja pojalla on välillä syvällisiä keskusteluja. Tässä eräänä päivänä poika ilmoitti, että äiti leipoo maailman parhaat pullat ja mamma taas joulupiparit. Tämä poika rakastaa juuri näitä leivonnaisia ja joulupipareita on joka joulun alus ollut leipomassa mammalassa. Nyt kun isä ja äiti ovat eronneet niin saan varmasti molemmissa kodeissa leipoa pipareita? Antaisitko Mamma isällekkin sen joulupipareittesi ohjeen? Tottakai vastasi mamma, jos vain isä huolii sen. "Kyllä minä uskoisin": vastasi poika. Juttelemme usein tästä eroasiasta, koska mamma on kokenut samanikäsienä kipeästi vanhempiensa avioeron ja ymmärtää paljon tässä asiassa lapsen tunteita. Muistan elävästi kuinka vaikeata oli aina tulla kotiin Isän luota, kun monet tunteet velloivat sisällä. Tämän saman asian olen huomannut pojassa ja kertonut hänelle ymmärtäväni häntä, kun hänellä on usein paha olo näissä siirtymätilanteissa. Voi kumpa voisi enemmän auttaa lasta, kun monet vaikeat tilanteet tulevat elämään, mutta autan minkä osaan, voin ja jaksan. Joskus tai aika useinkin mammallekkin tulee kyyneleet silmään, kun keskustelumme ovat niin koskettavia.

4 kommenttia:

mummeli kirjoitti...

Pojalla on onnea, kun on joku joka jaksaa jutella häntä painavista asioista ja joku joka ymmärtää. Aina ei kaikilla lapsilla ole näin hyvin. Usein lapsi vaistomaisesti varoo äidille kertomista tunteistaan, mutta mummut ovatkin sitävarten että heille saa kertoa ja saa ymmärrystä. Onnen poika!

Sari kirjoitti...

<3 Pojalla on onnea, kun saa puhella ja kertoa tunteistaan rakkaalle mammalle! Helpottaa varmasti pojan oloa ja ajan myötä asiat loksahtavat varmasto paikoilleen, kun poika saa turvallisessa ympäristössä jutella mieltä painavia asioitaan.

tuksu kirjoitti...

On hieno asia, että Pojalla on Mamma, joka osaa keskustella tuosta vaikeasta asiasta, luonnollisesti!
Tiedän, että liian usein asia vaietaan! Ei uskalleta ottaa puheeksi, tai lapsi ei uskalla.
Ihan varmasti Poika muistaa ikuisesti, että Mamman kanssa oli hyvä pohtia asioita, joista muille ei voinut kertoa...
tuksu

PikkuBertta kirjoitti...

Meillä äideillä ja mummoillahan on tapana herkistellä lapsien ja lastenlapsien elämää...miettiä,kumpa osaisivat tehdä oikeita ratkaisuja...mutta aina elämässä ei käy,niinkuin Strömsössä...silloin me vanhemmat isinä ja äiteinä..mummoina ja ukkeina olemme tärkeässä asemassa opastamassa ja neuvomassa aroissakin asioissa...ja pienille lapsille on tärkeää,että on joku joka kuuntelee,ymmärtää, opastaa ja neuvoo.
Voimia teille mummona ja ukkina:)