Vaari se maalasi koko talomme yksin rakentamisen jälkeisenä kesänä ja
tänä kesänä teki pari kukkalaatikkoa, jotka maalasi talomme värillä. On tuo vaari vaan sellainen nikkari;)
Harjoittelemme taas tätä tyhjänpesänsydrooman kohtaamista, kun Neiti on ystäviensä kanssa Hämeenlinnassa. Ensi kuun alusta alkaakin Neidillä sitten Seinäjoen ammattikorkeakoulussa liiketalouden opiskelu. Asunto on jo hommattu, se on kahden hengen soluasunto, jossa on omat huoneet ja vessat sekä yhteinen keittiö. Asuinkaveria hän ei vielä tunne, mutta jos on mukava tyyppi asuu koko vuoden soluasunnossa. Jos taas ei viihdy siellä, alkaa katselemaan yksiötä itselleen. Asunnon vuokrahintaan kuuluu nettiliittymä, sähkö ja vesi. Asunto on myös kalustettu. Uudet verhot, maton ja verhot on mammeli luvannut ostaa. En tiedä jännittääkö Neitiä ollenkaan, mutta mammelia kyllä vähän:)
Illalla vaari tuossa suunnitteli viikonloppuna marjaan menemistä, mutta tuumi, että onkohan ne vielä kypsiä? Siihen mammeli vastasi, että turhaan menet merta edemmäs kalaan, kun sinulla on kypsä marja ihan kotona;) Vitsit ovat huonoja, mutta onneksi huumori on mammelilla ja vaarilla yhteinen.
8 kommenttia:
<3
:) Ihana postaus! Ja niin totta! Kertakaikkiaan :)
tuksu
Heh-heh! Mutta ei ole naurun paikka, kun pesä tyhjenee. Menee aikansa, ennen kuin siihen tottuu. Minun tyttäreni aikanaan vallan hermostui, kun äiti oli jatkuvasti soittamassa perään.
Ihanaa :)
Uusi vaihe elämässä kun pesä tyhjenee, onneksi on ne lapsenlapset lähellä!
semmosta se elämä on ...
Niin se aika menee joutuin! Onneksi teillä on lapsenlapsia siellä ilostutamassa :) Minulla on vielä muutama vuosi siihen, että lapset lähtevät mamman helmoista...
Meillä pesä tyhjeni jo seitsemän vuotta sitten ja voin sanoa, että nämä seitsemän vuotta on olleet elämäni parasta aikaa. Lapset on tietysti ihania, mutta kaksistaan on upeata!
Lähetä kommentti