Haikeissa tunnelmissa täällä ollaan tänään oltu. Meillä Vaarin kanssa alkoi kaksin elo 30 vuoden jälkeen. Saimme esikoisemme oltuamme naimisissa 11kk, joten emme ole asuneet kaksin kuin 11 kk koko avioliittomme aikana. Minua ei tämä kaksin eläminen pelota tai jännitä, sillä luulen, että meillä on kaksin ihan mukavaa:) On vain niin haikeata, kun nuo lapsoset lentävät pesästä. Tämä pahnanpohjimmainen joka eilen "muutti" opiskelija-asuntoonsa on ollut niin helppo ja ihana lapsi. Hän ei ole elämässään tuonut yhtään murhetta vanhemmilleen....iloa vaan, uskokaa tai älkää. Siksi kai tuntuukin niin haikealta, kun hän ei enää kotona olekkaan täällä meitä ilostuttamassa. Onhan hän neljästä lapsestamme kuopus, joten senkin takia varmasti ikävä on kovasti. Onneksi kuitenkin Neitonen seurustelee pojan kanssa, joka asuu täällä kotipaikkakunnallamme. Joten jos ei äidin pulla ja isän perunat houkuttele kotiin niin oma kulta ainakin;) Olen kaipauksen keskellä kuitenkin kiitollinen siitä, että kaikki lapsemme ovat uskaltaneet ja halunneet lähteä kotoa, joten terveitä ovat :)
4 kommenttia:
Halaus, Mammeli, Ystäväni! Jaan tuon tunteen kanssasi!
Olen laittanut maailmalle 5 omaa, ja yhden sydämessä kasvaneen <3
tuksu
Halaus, Mammeli, Ystäväni! Jaan tuon tunteen kanssasi!
Olen laittanut maailmalle 5 omaa, ja yhden sydämessä kasvaneen <3
tuksu
voih,pelottaa ihan se aika,kun meiltä 1 toisensa jälkeen lapsukaiset omilleen lähtevät..vedet herahti silmiin pelkästä ajatuksesta..
Kyllä se haikeita tunnelmia aiheutti meilläkin kun viimeinenkin muutti pois kotoa, tosin pojat asuvat ihan samalla paikkakunnalla, niin niitä näkee kyllä aika usein. Kyllähän se on ihan luonnollista että lapset muuttavat pois kotoa ja kaksin tottuu kyllä olemaan.
Mukavaa syksyn jatkoa sinulle.
Lähetä kommentti