Ninnin kanssa postia hakemassa

Meidän mukavat naapurit rakensivat tämän postilaatikkokatoksen jo paljon meidän muuttoa tänne. Ystävällisesti he tekivät katoksesta niin leveän, että meidänkin postilaatikko mahtui mukaan :) Viikolla posti tulee, siis tähän laatikkoon ja viikonloppuna aamulehti tulee vähän kauenmaksi sellaiseen yhteislaatikkoon. Sellaista täällä maalla :)
Innolla menin postia hakemaan, kun oli pieni toivo, että ihana paketti Wilhelmiinalta Kotiliedestä voi tulla jo tänään :) Tänään se ei vielä tullut, mutta huomenna taas uudella innolla postia hakemaan...
Ninni on aina mukana postinhakureissulla <3
Tuuli se tuivertaa Ninninkin turkkia, mutta siitä viis, kun vain saa emännän mukana pirpoitella...
Kotona odottaa Nuppu-kissa ja ruoka, voisiko enempää koira toivoa <3

Paikka , jossa viihdyn

Tämä kuisti on tosiaan paikka mistä tykkään. Se on niin valoisa ja minulla ei ole ennen koskaan tälläistä ollut. Rakkaassa isän kotipaikassa oli lasikuisti ja muistan vieläkin miltä se tuoksui. Sieltä lasikuistilta tultiin sisälle vain juhlissa, arkipäivisin se oli lukossa.
Pitsiverhon tähän alakerran sisäikkunaan ostin Pajutilalta. Ikkuna tekee alakerran aulan valoisammaksi.
Toin tämän pöydän sisälle takapihan terassilta talveksi. Tämä pöytä on kunnostettu tänä kesänä. Pöytä oli vanhemmillani ruokapöytänä n.55 vuotta sitten. Tykkään tästä pöydästä tosi paljon. Olen myös hullaantunut vanhoihin ikkunapokiin ja ainoani on tässä kuistilla. Lisää sellaisia pitäisi vielä saada :)

Mukavaa alkanutta viikkoa ihanaisille blogiystäville <3

Haluan kiittää teitä piristävistä ja mieltä lämmittävistä kommenteistanne <3 Syksykään ei ole masentanut, kun olen saanut jakaa sen teidän kanssanne :)

Kuvassa olevat purkit löysin äitini vanhasta varastosta. Lapsuudessani näissä oli aina hilloa. Itse pakastan kaikki marjat, joten keksin näille muuta käyttöä. Tällä kertaa niissä on pikkuleipiä. Juompa nyt kahvit, otan purkista pikkuleivän ja ajattelen teitä blogisiskot :)

Muistoja ja hautojen laittamista talvikuntoon

Eilen siis laitoimme äitini kanssa haudat talvikuntoon. Nykyisin äitini laittaa tämän isomman haudan, johon on haudattu hänen vanhempansa, veljensä ja isovanhempansa ja muita sukulaisia. Minä taas laitan yleensä kuntoon sitä vastapäätä olevan haudan(alemmissa kuvissa), johon on haudattu isäni ja veljeni. Tästä on jo tullut traditio keväisin ja syksyisin. Samat jutut siinä aina jutellaan, että mihin kumpikin sitten haudataan, kun on sen aika ja kukahan sitten meidän hautoja hoitaa? :)

Mun isäin oli sotamies, nuori kauniskin...
Tämä mustavalkoinen kuva on otettu isästäni n. vuonna 1945. Hän oli sodan jälkeen miinanraivaajana ja kuva on siltä reissulta. Isäni kuoli seitsemän vuotta sitten näin syksyllä. Ikävöin häntä usein ja muistelen hänen hauskoja juttujaan. Surullinen en ole, vaikka joskus ikävästä itkenkin. Itku on kiitollisuutta isästä ja kiitollisuutta siitä, että tiedän hänen olevan perillä <3 Isäni elämä ei ollut aina helppoa ja onnellista, mutta onnellinen oli hänen viimeinen päivänsä. Kuolinvuoteellaan hän sai lapsenlapsensa kanssa rukoilla syntejään anteeksi ja alkaa taivasmatkansa. Me hänen lapsensa saimme hyvästellä hänet halaten ja sanoa, että jos emme enää täällä näe nähdään sitten taivaassa. Hän lähti onnellisena ja tietoisena siitä, että häntä rakastetaan <3

Syysistutuksia

Viimeinkin sain aikaseksi tehdä vähän syysistutuksia. Nämä tein etupihan kuistille. Takapihankuistille, parvekkeelle ja maitolaiturille pitäisi vielä jotain kehitellä. Kävimme äitini kanssa laittamassa myös haudat kuntoon, siitä myöhemmin... Ihana syksyinen ilma ollut tänään, lauleskellen olen touhuillut ulkona kiitollisena siitä, että saan käyskennellä täällä perinnemaisemassa :)Lampaat määkii, kissa pyydystää hiirtä aitan nurkalla ja isäntä touhuaa kotinurkissa, voiko ihminen enempää toivoa ?

Äiti seisoo niin kuin tammi

Tuo otsikko tuli siitä, kun olimme tänään murkun kanssa talvitakin ja saapikkaiden ostosreissulla Tampereella. Ihmettelette varmaan, että miten se tähän tammeen liittyy, no siten, että äiti seisoo niin kuin tammi kaupoissa, siis tyynenä ja rauhallisena, kun tytär sovittaa, sovittaa, sovittaa ja sovittaa...eikä sopivia löydy. Kävimme Ideaparkissa ja Koskikeskuksessa, mutta kummassakaan ei ollut mitään ostettavaa;) Siis turha reissu! Tultiin kotiin tyhjin käsin. Siinä meni perjantai-ilta ja likka on kiukkuinen:( Vika taitaa olla äidissä;/ No onhan se hyvä, että harkitsee tarkkaan, kun meillä on sellainen systeemi, että saa ostaa melkein minkälaiset vaatteet ym. kun haluaa, mutta niitä on sitten pidettävä ja heti ei uusia osteta. Kyllä se neiti tuosta leppyy ja vaatteetkin löytyy loppujen lopuksi ennen kovia pakkasia.... ainakin toivotaan niin :)

Tämä kuvan tammi on muuten istutettu tähän tontille silloin, kun minä olen ollut n. 4-5 vuotias, siis jokunen vuosi sitten :)

Typykät päiväkävelyllä

Hilma ja Helmi pääsee joka päivä päiväkävelylle, kun tulen töistä. Niillä on kaulapannat ja talutusnarut, mammeli onnellisena niiden perässä roikkuu. Tytöt syövät kaiken vihreän mitä matkalla löytyy. Täytyy siis varoa kaikkia istutettuja perenoita ja pensaita. Ehkä jo ensi viikonloppuna viemme Tyttelit talliin. Nyt kun Hilma ja Helmi on vielä kotiaitauksessa, vien heidän mökkiinsä yöksi kuivia heiniä syötäväksi, kun syöminen lämmittää. Kivimäen isäntä laittoi myös paksusta huopamatosta " aukeavat ovet ", ettei tuuli pääse sisään mökkiin. On nuo kullat tulleet niin rakkaiksi, ettei niistä voi luopua. Niiden villan tuoksu ja olemus saavat mammelin hermot rentoutumaan <3

Kuvissa Helmi on keskellä ja Hilma alakuvassa :)