Tällä postauksella haluan rohkaista kaikkia pienten lasten ja murkkujen äitejä:) Lasten hoiva ja kasvatus ei ole aina helppoa ja joskus tuntuu, että kiitosta saati sitten palkkaa ei koskaan saa. Tuntuu, että lähimmäiset ja yhteiskunta ei arvosta sitä, mitä äidit lastensa vuoksi tekevät. Kun lapsilla on uhmaa, murkkuikää tai kun he sairastavat tuntuu usein, että voimat on lopussa.Huomenna tulee 28 vuotta siitä, kun minusta tuli äiti. Olin kotiäitinä yhteensä n. 12 vuotta ja monta kertaa tunsin itseni väsyneeksi. Usein ajattelin ostavani sinikantisen vihon, johon kirjoitan jokaisen pyllyn pesun ja pyykinpesun, mitä päivittäin teen. Silloin ei blogeista tiedetty mitään;) Isäntä, kun tuli töistä hän saattoi kysyä, että mitäs olet tänään tehnyt, kun kotona on TÄMÄN näköistä!!!??? Ja, että annappas nyt minun vähän huilata ja lukea lehteä, kun olen ollut TÖISSÄ! No, välillä oli hermot kireällä, mutta useimmiten lastenhoitaminen kotona oli ihanaa ja olen siitä jälkeenpäin NIIN kiitollinen, että sain olla lasten kanssa kotona ja Vaari toi aina leivän pöytään:)
No, nyt sitten se rohkaisu: Minulla on aina välillä näitä SUURIA palkkapäiviä, joita saan nauttia vuosienkin jälkeen kotiäidin työstä...lauantai oli yksi sellainen:) Nimittäin, kun meidän lapset Mummun hautajaisissa lauloivat, soittivat, auttoivat tarjoiluissa ( lähinnä miniät) ja pojat kantoivat arvokkaasti mummun hautaan! Minun sydäntäni niin lämmitti ja sain tuntea suurta äidin onnea ja kiitollisuutta lapsistani:) Palkka tuli jälkikäteen, mutta korkojen kanssa....että malttakaapa nyt nuoret äidit odottaa...kyllä se äitikin palkan saa ja se on paljon arvokkaampaa kuin raha;)
Pojasta polvi paranee...Akseli 4 kk. lukee Vaarin kanssa Amulehteä tarkasti;)
13 kommenttia:
Ihana postaus <3 Mukavaa alkavaa maaliskuuta Mammelille :)
Niin kauniisti kirjoitit ! Ja ihan varmasti totta joka sana :)
Voi miten kauniisti kirjoitit ja niin totuuden sanoja!
En voi, kun yhtyä edellisiin kommentteihin. Itse olen kotiäiti, minulla on kaksi poikaa jotka täyttävät pian 9v ja 7v ja sit on tyttö 1.5v.
Kauniisti kirjoitit!
Hei!
Kaunis kirjoitus, mutta kasvatuksen hedelmistä saavat ansaitusti nauttia myös työssäkäyvät äidit, eikä se ole vain kotiäitien kunnia-asia.
Minäkin olen olosuhteiden pakosta joutunut käymään töissä lasten ollessa pieniä vaikka miljoona kertaa mieluummin olisin ollut kotomna lasteni kanssa.
Tulee vähän paha mieli, ettenkö minä ole pystynyt tarjoamaan lapsilleni parasta mahdollista eli kotihoitoa. Tämä on ainakin minulle arka asia enkä halua syyllistämistä, koska tiedän tehneeni parhaani.
Mammeli tarkoitit varmasti hyvää, mutta minulle tuli surumieli että olenko tehnyt väärin vaikkakin olosuhteiden pakosta.
Päivi
Voi miten kauniisti kirjoitit.
Minä ajattelin ihan samoin, mutta en osannut pukea sanoiksi, kun poikani ,vävyni, ym kummitytön poikaystävä ja mieheni kantoivat isän arkkua hautajaisissa. Tyttäreni soitti pianoa, lauloi ja serkkujensa kanssa, niin ihanaa katsoa ja kuunnella heitä ,joita itse on pienestä ihmis alusta kasvattanut aikuisuuteen.
Kiitos ihanasta postauksesta <3
-päivi-
Ihana ja koskettava postaus, ystäväin!!<3
Huoli sairaasta lapsesta koskettaa minua tällä hetkellä. Tytöllä on kuume todella korkealla. Nyt hän nukkuu kylmä kääre otsalla ja särkylääkettä ja c-vitamiinia nauttineena.
Mikään ei ole tosiaankaan yhtä ihanaa ja palkitsevaa äidille ja isälle kuin nähdä oman lapsensa kasvu!:)
Lämmin myötätunnon halaus sinne surunne keskelle!<3
Luepa, anonyymi-Päivi vähän tarkemmin Mammelin kirjoitus.
Eipä hän tässä suinkaan tee vastakkainasettelua kotiäitien ja työssäkäyvien äitien välille, vaan puhuu äitiyden palkasta!
Kyllä on Mammelillakin kokemusta äitinä olosta sekä kotiäitinä, että työssäkäyvänä äitinä, eikä hänellä ole tullut pieneen mieleenkään syyllistää kummassakaan elämäntilanteessa olevia.
Äidit eivät koskaan syyllistä toisia äitejä, koska tietävät äitiyden kipupisteet omassa kantapäässään.
(Itse en henk.koht. tunne Mammelia muuta kuin muutaman kuukauden hänen blogitekstejään lukeneena)
Anonyymi-Päivi hyvä: olet hyvän työn äitinä tehnyt, älä kanna kaunaa menneisyyden vaikeuksille.
Olipa hienoja ajatuksia, Mammeli! Aivan samoin olen itsekin kokenut, nyt jo aikuisten lasteni kanssa. Olin työssäkäyvä äiti, joka pidin kuitenkin aina "omaa lomaa" äitioysloman jatkoksi. Se oli siihen aikaan palkatonta :)MUTTA se palkkapäivä on koittanut!
Kiitollisena monasti katselen lapsiani, kun he isinä/äitinä puuhaavat :)
Kiitos Mammeli tästä postauksesta:)
tuksu
Ihana kirjoitus :) Koen itse saavani palkkaa aina kun tuo pieni ihmeemme hymyilee, nauraa, sanoo uuden sanan jne. :)
Otan osaa suruunne, en muista olenko aiemmin kommentoinut.
Juuri näin!!
Äitiyttä on niin montaa lajia ja uskon, että jokainen tekee parhaansa lastensa eteen..välillä vaan olosuhteet tai muut seikat vaikeuttavat äitiyttä..
olen aina uskonut, että myös nämä minulle annetut sijaislapset ovat saaneet osakseen äidin rakkautta..nyt minä jatkan ja lasten omat äidit ovat tukena ja mukana tässä kasvatustyössä ja yhdessä sitten jaamme näitä palkkapäiviä tulevaisuudessa :)
Hieno kirjoitus!
Kiitos postauksestasi, onneksi niitä pikku palkkapäiviä on aina silloin tällöin näiden murkkuikäisten kanssa elellessäkin. Vaikka välillä lentää koulureput seinään, niin mieltä lämmittää, kun toisena hetkenä saatetaan kysyä " äiti, miten sun päivä meni". Silloin kokee, että jossain on tehnyt oikeinkin. Varmaan on niin, että kun he tästä vielä kasvavat, äiti saa vielä aivan erilaisia palkintohetkiä. Nautitaan niistä, työmme hedelmistä!
Lähetä kommentti