Jutustelua perjantai-iltana

Tämä kaunis valokuva on anoppistani ja apestani rakastuneena nuorenaparina. He ehtivät olla naimisissa yli puolivuosisataa aina anoppini kuolemaan asti. Appeni on elänyt yksin jo n.3-vuotta kaivaten rakasta puolisoaan. Kunnioitan appeani todella paljon, sillä hän on selvinnyt yksin kaikista kotiaskareista hienosti. Minkäänlaista kotiapua hän ei vielä tarvitse ja koti on aina puhdas ja siisti.

Arvatkaapas mitkä on nuo silkkinauhat, jotka roikkuu kuvan kehyksissä?----------------Ne on ensi kesän Juhannushäiden kutsuihin tulevat koristeet. Häiden teemaväri on kuulemma keltainen, valkoinen ja kulta. Pätkin avuksi nauhat kutsuihin, jotka morsian, kaasot ja ystävät tekevät. Minä lupasin ommella hääkarkkipussit, koska se on minulle mieleistä hommaa. Pikkuhiljaa häävalmisteluja kannattaa jo tehdä, että ei lopussa tulisi hoppu.

Nämä kaksi meille sopivaa taulua ostin paikkakuntalaiselta tutulta edullisesti, kun hän halusi päästä niistä eroon. Ajattelin kerätä portaikkoon tauluryhmän, jossa on niitä eläimiä, joita Kivimäessä asustaa.

Ihanaa nyt on taas perjantai!!! Taitaa olla viikon paras päivä:) Viikonloppu on edessä ja on lupa laiskotella. Neiti tuli Seinäjoelta viikonlopuksi kotiin. Joskin häntä ei juuri kotona näy, koska poikaystävä vie meistä aina pitemmän korren;) No vaarin kanssa kaksin kökötetään ja nökötetään. Onneksi viihdymme yhdessä, vaikka vähän oudolta vielä tuntuu tämä kaksin olo. Onneksi vanhempi poika käväisi tänään autoaan korjaamassa meidän tallissa, että häntäkin joskus näkee. Hänellä on vuorotyö ja pitkä työmatka, joten aika on usein kortilla. Niin ja kävihän naapurin pienin poika mammaa halailemassa. On niin ihanaa kun pulleat käsivarret kietoutuu kaulan ympäri ja hän sanoo suloisella äänellään, että Mamma:) Nuoremman pojan kanssa taas puhuttiin puhelimessa kaikenlaista höpöä.......Olen siis aika onnellinen, sillä lapsillani on tänään kaikki hyvin:)