Vilkas sunnuntai :)

Usein mieleeni tulee, että olemme kuin Espanjalainen perhe, ääntä ja vauhtia riittää, kun kokoonnumme yhteen. Onhan meissä minun puoleltani karjalaista verta, joten kai sekin jotakin selittää:) Aamulla heräsin siihen, kun nuorempi lapsenlapsistamme tuli seitsemän aikaan viereemme ja puhui, kuin papupata:) Aamupalan jälkeen opetin vanhempaa tytärtäni ja miniääni virkkaamaan isoäidinneliöitä. Molemmat innostuivat ja menevät kuulemma huomenna lanka ja virkkuukoukku kaupoille.
Vaari taas lähti aamusta rakennuspuuhiin, paneloimaan lampolaa.
Vaarin vanhemmat ( vaarillakin on onneksi vanhemmat ;) ) tulivat katsomaan poikansa kättentöitä Kivimäkeen. Nuorempi poikamme ja vaarin isä, pappa auttoivat vähän vaaria.
On se vaan niin ihanaa, kun saa katsella ukkoansa kotinurkissa, eikä tarvitse kyliltä huudella ;)
Nuorempi lapsenlapsista kysyi koko aamupäivän, että mamma koska me kerätään perunoita! Kohta kohta, mamma vaan lupaili.
Kahvit keitettiin ja koossa oli siis Kivimäen isäntä, emäntä, äitini vanha emäntä, isännän vanhemmat, tytär perheineen ja nuorempi poika vaimonsa kanssa:) siis yksitoista ihmistä, kolme koiraa ja kaksi kissaa. Voitte kuvitella, että ääntä riitti kahvee pöydässä:)
Ja antoihan Taivaan Isä aurinkoisen ilman ja perunoita alettiin nostamaan. Pienempi pojista ajoi traktoria vaarin kanssa.
Perunoita alkoi paljastumaan ja kerääjät olivat innoissaan. Innokas pikkukerääjä antoi melkein joka perunasta kommentin ja niitä piti ihailla.
Välillä väsytti ja piti huilata perunalaatikossa.
Tänään saatiin ylös perunaa n. 250 kg ja ensi viikolle jäi vielä paljon paljon enemmän nostettavaa. Pojat löysivät vanhan kiven, jossa jo heidän isomumminsa aikanaan leikki. Illalla käytiin vielä kylässä työkaverin perheen ihanassa uudessa kodissa. Mukava päivä, huomenna töihin levänneenä ja virkeänä ;)