tiistai 5. lokakuuta 2010

Rakkaat karvakorvat :)


Nämä meidän kullat vievät kyllä paljon aikaa ja vaivaa, mutta ovat sen arvoisia. Aamuisin meinaa myöhästyä töistä, kun ruokin ne ja käytän koiria ulkona. Nukun tietenkin viime tippaan ja sitten juoksujalkaa teen aamutoimet. Paljon en voi enää eläinten lukumäärää Kivimäessä kasvattaa, kun täytyy käydä kodin ulkopuolella töissä. Luulen, että keväällä meille muuttaa muutama kana ja sitten muuhun ei rahkeet riitä. Ilman eläimiä meillä olisi kyllä tyhjää ja tykkään, kun saan tuntea itseni tarpeelliseksi. Ennen oli pienet lapset, joille olin korvaamaton, jotain samaa tunnetta on näiden eläinten kanssa. Ne rakastavat minua omalla tavallaan ehdoitta:) Kyllähän ne suttaavatkin, mutta minä en siitä paljon välitä ja ainahan voi pistää huushollin sekasuuden eläinten piikkiin....ennen senkin asian ajoivat lapset ;)

Lampolasta puuttuu vielä ainakin ikkunat, ovi ja karsinat, mutta onneksi lampaat viihtyvät vielä kesämökissään ja ulkona. Kun lampaat muuttavat lampolaan järjestän kahvikekkerit siellä....ja tietysti kuvailen, jos vain siksi saan uuden johdon hankittua kameraani. Lukiolaisen kamerankin olen onnistunut jotenkin sekoittamaan ja se ei suostu toimimaan.....en siis ole mikään tekniikkataituri , niinkuin varmasti olettekin jo sen huomanneet;)

Tänään olimme vaarin kanssa lukiolaisemme vanheimpainillassa. Koen tärkeäksi osallistua niihin, vaikka tyttömme on jo kolmas lapsemme samassa lukiossa ja asiat ovat tuttuja. Sitäpaitsi ajattelen kyllä tuosta lukiosta, että se on niin vaativa, että opiskelijalla on itsellä oltava itsellä motivaatio ja vastuu. Vanhemmat eivät voi pakottaa nuortaan lukemaan, eikä muutenkaan huolehtimaan kouluasioista. Tärkeintä on tukea ja tehdä kodista koti, missä saa olla oma itsensä, vailla kodista lähteviä paineita ja huolia.
Posted by Picasa

17 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Minulla taitaa olla vähän sama juttu näiden eläinten kanssa.. ovat korvikevauvoja kun nuo ihmisvauvat on jo isoja. Odotan tosi kovasti että saisin meillekin sitä elukkakantaa kasvatettua. Olen haaveillut aina olevani maatilan emäntä - nyt teen sen minimaatilan sitten itse (toivottavasti ainakin!). Ja todellakin eläimistä on vaivaa ja sotkua, mutta on se sen arvoista.

Minäkin käyn kaikki lasten vanhempainillat, vaikka ajoittain tuntuukin että samoja asioitahan tässä kerrataan vuodesta toiseen. Mutta toisaalta miltä tuntuisi kuopuksesta, jos juuri hänen vanhempainiltansa jätettäisiin väliin, kun muiden illoissa olen istunut?

Mukavaa viikon jatkoa!

Marge kirjoitti...

Hyvin sanottu jälleen ystäväin tuosta kouluasiasta!!:)

Ja minkä IIIIIHANAN kuvakollaasin (huom! Osaathan sinä tekniikkaa, juurihan teit kuvakollaasinkin;)) oletkaan tehnyt!!! Nuo on LUTUJA, sanoisi nyt tyttö!!!;)


Sinulle oikein mukavaa viikon jatkoa!! HALI!!!!:)

Kesäkukka kirjoitti...

Söpö kollaasi!

Mukavaa viikon jatkoa! Kohta on jo perjantai... ;)

Marge kirjoitti...

Ps. Nuo edellisetkin postauksesi ovat niin ihanat ja kotoisat!! Ja hei, minulle ei ole kertaakaan tullut tekopyhäolo jutuistasi!!;)
Blogisi on ihana juuri sellaisena kuin se on!!! Toivon itsekin, että annan oikean kuvan itsestäni, vaikka en niin paljon henkilökohtaista siellä kerrokaan:)Blogit ovat kaikki omanlaisia, niinkuin mieheni minulle sanoi, kun eräs päivä mietin blogiani;) Sehän on meidän harrastus!;)

Rutistus ystävälle!:)

Hannele/Täyttä Elämää kirjoitti...

Sitä minäkin aina haaveilen että joskus asuttais semmoisessa talossa jossa vois olla niitä ns helppoja eläimiä: lampaita, kanoja, pupuja jne. Saa nähdä toteutuuko se haave koskaan mutta unelmiahan pitää olla ;) Meillä oli niitä kaikkia kun olin pieni, mutta maatalossahan yleensä onkin :)

Piipa kirjoitti...

Jospas minä kissan saisin...
Mutta voi kun tulin allergiseksi :( Itsellänikin oli juuri tuollainen oranssi kisu, aiva ihana tikruliini. Pääsi onneksi hyvään kotiin maalle toisen kissan kaveriksi. Aamuisin oli niin kiva herätä pehmeän tassun töpsötyksiin kavoilla, että eikös se herää jo :)

Kertakaikkisen ihania kuvia!!

Mari kirjoitti...

Kyllä ne eläimet kummasti saavat aikaa kulumaan :)

Meillä on tällä hetkellä 18 nelijalkaista, mutta tietyllä tavalla sitä on niin rutinoitunut tämän eläintarhan pyörittämiseen, ettei sitä enää pahemmin edes huomaa. Ihmiset aina ihmettelevät että eikö niihin mene koko päivä?! no ei.. :)

Minna Perälä kirjoitti...

Voi mikä ihana kuvakollaasi!!

Lemmikkieläimet poistavat stressiä - ilman niitä en minäkään tulisi toimeen - ja kyllä- oivia korvikevauvoja ovat ;))

Mukavaa viikonjatkoa!

seijastiina kirjoitti...

Ihana kollaasi, ja eläimet on tärkeitä ♥
Ne antavat paljon takaisin, vaikka minulla ei juuri nyt omaa olekkaa, on ollut aina eläimiä, kaikenlaisia.
Ihana lukea tarinointiasi!

TirriLiisa kirjoitti...

Monesti mietinkin, että voiko aamu enää ihanammin alkaa kuin eläinkierroksella. Kun olen herättänyt lapset, käyn tallissa ja navetassa ja aina on sellainen olo kuin olisi maailman paras ihminen. Voiko siinä naama nyrpässä jatkaa aamua kun kaikki on niin iloisia ja pirteitä taas uuteen päivään.
Ihana blogi sinulla jatka vain samaa rataa!!!
Mukavaa viikon jatkoa!!

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Ihania eläimiä. Jos oli mahdollista ottaisin myös lampaita. Nyt mulla on Niilo... Hän on pieni kiharakarvainen koira-vauva rodultaan Bison Frise. Mulla on lapsesta asti ollut aina jokin lemmikki, mutta tuntuu, että tämä Niilo lyö kaikki laudalta, on hän niiiiin ihana..:)

Heli kirjoitti...

Ihan kuin Tirriliisa sanoi, just tuo on niin ihanaa kun aamulla menee hoitamaan eläimet. Seurustelin joskus maatalon pojan kanssa ja tykkäsin niin hirveesti siitä aamutunnelmasta, kun klo 6 raahauduin ruokkimaan possut ja kanat.. sanoisin melkein, että eläinten seura voittaa aamuäreiden tai muuten vain äreiden ihmisten -tai melkeinpä yleensäkin ihmisten - seuran ihan 6-0!!!!

Titti kirjoitti...

Ihania karvakuonoja!♥

Krista kirjoitti...

Ihania karvaisia kavereita! Meillä on vain yksi kissa, mutta hän onkin sitten sitäkin rakkaampi! Oikein hemmoteltu pötkylä =)

tuksu kirjoitti...

Sää oot IHANA!
Tarjoat kodin karvaisille ystävillesi perheesi jäseninä!
Lukiolaisten ja muidenkin toisen asteen koulukkaiden opiskelusta olen täysin samaa mieltä. Ei me voida opiskella heidän puolestaan, mutta jos koti on paikka, jossa voi latautua, opisklutkin sujuu...
Meidän ammattikoululainen piti itse tärkeänä, että olimme mukana vanhempainillassa. :) ihanaa, kun saa olla tärkeä:))
Mukavaa syyspäivää sinne
tuksu

Astalan emäntä kirjoitti...

Voi miten ihania karvakorvia! Meillä kun vielä nuo lapset asuvat kotona, sinne on pesiytynyt vasta yksi koira ja yksi kissa. Mutta murun kanssa kovasti haaveillaan ajasta, jolloin jälkikasvu on lähtenyt maailmalle, sitten olisi ihanaa ottaa pari lammasta ja kanaa ja...
Ja sinulla on ihania käsitöitäkin esillä blogissa. Täällähän kuluu aikaa vaikka kuinka kaikkea ihastelemassa ja lueskelemassa.
Ihana blogi, kiitos! Jäin heti lukijaksi! <3

PIUZA kirjoitti...

Nämä karvakorvat on ihan parhautta!<3 Niilo kissalla on niin kauniin värinen turkki.:)
Onhan noita kyllä jo aikamoinen määrä. Onhan ne nuokin omalla tavallaan lapsia, eläinlapsia. Ne ei taida koskaan samalla lailla kasvaa aikuisiksi, kun ihmislapset.

Paula