maanantai 3. tammikuuta 2011

Arki alkoi ja meidän peto

Arki siis alkoi meidänkin huushollissa. Mammeli heräsi tänä aamuna silmät ristissä 05.50 ja olisi melkein myynyt vaarin, jos olisi saanut vielä nukkua; No, enhän minä nyt hyvää Vaaria myy....saa vielä joku hyvin koulutetun;)

Niin kuin kuvasta huomaatte vaari ruokkii lintuja ahkerasti ja kertoo aina mammelille, mikä lintu milloinkin on käynyt ja mitä syönyt:)
Meidän suloinen Alma tunnelmoi usein tässä puurappusilla...ei suostu tulemaan sisälle ja mamma pelkää, että tyttö ei vain saisi virtsatulehdusta. Alma ei myöskään karkaa mihinkään yksin ollessaan, mutta joskus "isosisko" Ninni yrittää villitä Almaa karkaamaan. Mamma, kun aukaisee suuren suunsa, niin tytöt nolona kipittää takaisin:)
Mutta katsokaas tätä petoa....
ihan hirmuisen kuoren alla asuu leppoisa ja pehmo sydän :)

8 kommenttia:

Irene kirjoitti...

Voi, voi tuosta kultaisesta nyt ei petoa saa millään! Kunhan vähän uhoaa.
Meilläkin oli kultsu - Viivi nimeltään ja maailman lempein koiruus. Se tosin karkasi kroonisesti. Kun sitä sitten haeskelin lähitaloista, tutustuin hyvin naapereihin.

tuksu kirjoitti...

:), olipa Almasta tullutkin "peto"
Mukavia arkihommia teille :)
tuksu
meillä kuuluu eteisestä naputus ja koputus, Vaari se siellä tekee uutta rossipohjaa eteiseen :) JEE!
tuksu

Tuuli kirjoitti...

Hammaslääkärikin olisi tyytyväinen nähdessään noin kauniit ja valkoiset hampaat kuin Almalla! Petoa tuosta mainiosta tyttelistä nyt ei saa tekemälläkään, uskoisin.
Hyvää vuodenalkua Kivimäkeen!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana peto,meillä neljä,ne kuulemma nauraa kun näyttää hampaita, meillä asta ainaki kun joku aukasee jääkaapin oven,on oikein övelinä jos tippus makkaraa....nyt päästiin ulkoileen illasta laski jo alle kahenkymmenen pakkanen,joten pihalla loistaa, kun sytyteltiin kynttilöitä. hauskaa viikon jatkoa toivoo astan emäntä

Eva-Liisa kirjoitti...

Suloisia petoja mammelilla;) Rapulla istuva on kyllä lauhkean näköinen kuin lammas;)

Ihana tuo maitolaiturikuva bannerissa.

Mukavoo loppiaisviikkoa.

Jaana kirjoitti...

Meillä oli Paavon poika Reiska, joka oikeasti nauroi. Kun sille hymyili näyttäen koko hammasrivistön, niin johan reiska koiruus alkoi hymyilemään. Kauhea tuhina kuului, kun piti hymyillä niin paljon :) Ei ollut kiukun hymyä vaan lempeää hampaiden näyttöä.
Koirat on ihania ja hassuja. Aatu hauva on itse alkanut mennä iltaisin halaamaan isukkia, painaa pään poskelle molemmille puolille ja sitten on tyytyväinen. Ei tule yötä ilman iltahalia :)

Pau kirjoitti...

Voi, miten mainio ilme koiruudella:) Rapsutuksia ja hyvää uuteen, alkaneeseen vuoteenne!

Mari kirjoitti...

Hurrrrrja paha peto! :)