Mammeli haki Hilman ja Helmin pihapiiriin laulelemaan:) He osallistuivatkin kiitettävästi äänillään, mutta Armas kukko oli koko ajan hiiren hiljaa...taisi jännittää;)
Kyltissä lukee: Tervetuloa, vaikka se ei kuvassa nyt näy, siis Tervetuloa seurakunnan lauluiltaan!!! Ihan mukavasti meitä olikin, toki olisi enemmänkin mahtunut, erikoisesti lapsia olisin toivonut mukaan....
Pöytäryhmät odottivat laulajia....
Kesällä on niin helppo löytää kukkia luonnosta pöytäkoristeiksi.
Tämä vanha puutarhakalusto oli lapsuudessani maalattu kirkkailla väreillä niin, että kaikki tuolit olivat erivärisiä.
Ystävämme Markku lauloi yksin koskettavasti kaksi laulua: Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan ja Laps olen köyhän kauniin karjalan. Jälkimmäinen oli minun toivomukseni...aina itken sen kuullessani, kun se on niin kaunis ja kaihoisa...karjalainen vereni tuntee ikävää<3
Aitan rappusille olimme nostaneet rakkaan anoppini vanhan Singerin.
Kahvi odottivat lopuksi laulajia vanhassa pirtissä. Taivaan Isä antoi meille niin kauniin ilman, joka kruunasi yhteisen iltamme:)Jälkien korjaamisen jälkeen kävimme vaarin kanssa uida polskuttelemassa ja nyt vielä tuoreita mansikoita jätskin kanssa...voiko mammeli enempää toivoa? Ei voi....eikä uskalla;) Minullahan on jo kaikki <3











































