Vaatekutsuilla

 Mammeli oli tänään naapurissa tyttären luona vaatekutsuilla miniän kanssa. Ennakkoon olin katsonut me&i syksyn uutuudet netistä ja minusta tuntui, että ei oikein mikään niistä sytyttänyt. Kutsuilla sitten kun näin livenä ja sain hypistellä ihania materiaaleja tykästyin moniin vaatteisiin.

Tilasin tämän "kylpyankka"bodin tulevalle vauvalle.

 Äitinsä tilasi nämä pökät siihen bodiin.

 Prinsessa saa tämän tunika-mekon, joka on ihanaa plyyssiä.

 Tähtisilmä kohta 4v ja muru 2,5 v valitsivat molemmat itselleen kaivuripaidat, joissa on

 traktori selässä.

Mammeli tilasi työpipoksi päiväkotiin tämän sydänpipon, joka sopi mielestäni yllättävän hyvin väreihini.

Kutsuilla esittelijä sai minut innostumaan, että pidän kutsut töissä työkamuille.....Taidan houkutella ne mukaan valkosuklaakakulla;)

Kuopioon käy tie

 Ihan kivan miehen kanssa päätin lähteä Kuopioon ajelemaan;)

 Radiosta tuli, että tahdon oikeesti olla sinun........tahdon kanssasi kokea kaiken..........

 Jyväskylässä oli juuri perjantain neljän ruuhka.

 Kun pääsimme Kuopioon veimme hotelliin laukut ja lähdimme Vanhaan satamaan syömään muikkuja ja perunamuusia:)

Vaaria nauratti aamulla kun mammeli hoki, että tori...tori...tori!!!  Hotellin vieressä oli puisto, jossa on kauniita kukkaistutuksia.

 Tuomiokirkko näkyy hämärästi tuolla ylhäällä. Snelmannin patsas näkyy edessä.

 Haluan käydä aina kauppahallissa jos vain sellainen löytyy ja Kuopion kauppahallista ostimme tietenkin Irene Partasen kalakukon, jonka jätimme säilytettäväksi kylmässä niin kauan kun kaupungilla kiertelimme,

 Pikku Pietarin torikujalla on tietysti aina käytävä.

 Siellä on kiva katsella laadukkaita käsitöitä ym.

 Ihana kahviokin siellä on.

 Ja tyttö pyöränsä kanssa;)

 Torilla kävelimme, nautimme ja joimme lörtsykahveet. Kiertelimme vähän kauppoja ja lopuksi haimme kukkomme kauppahallista.

No nyt sitten olemme kotona ja keitimme iltakahvit kera maukkaan muikkukukon ja omenapiirakan:) Vaari jo sanoikin, että seuraava reissu on sitten lakeuksille parin kuukauden päästä...No sopiihan se mammelille;)

Kirpparilöytö ja muutakin

 Tsadaa tässä esittelen teille Juvan kirpparilöytöni, jota olen "himoinnut" jo pitkään. Löytö maksoi 50cent. Sain maistaa hyviä pikkuleipiä eräissä juhlissa ja ne oli tehty tällä muotilla. Nyt vaan ohjetta sitten kerjäämään:)

Meidän kaksi nuorinta lastenlasta kulkee niin hellästi käsikädessä Kivimäen puutarhassa. Serkukset syövät marjoja ja leikkivät pihaleikkejä. Lokakuussa syntyy meille 6. lapsenlapsi ja sitten mamma saa taas tuoksutelle vauvan niskasta vauvantuoksua:)

Vaarin kanssa ollaan ihan villiinnytty.......Lähdemme pikkumatkalle Kuopioon:) Molempien tekee niin mieli mennä satamaravintolaan syömään muikkuannokset ja torille kalakukkokaupoille. Perjantaina lähdetään ja lauantai-iltana tullaan kotikoloon takaisin.

Reppu ja rensselit

 Muistattehan kun kerroin, että Vaari sai kenkää yli 30 vuoden jälkeen työpaikastaan? No hän ei jäänyt tuleen makaamaan vaan ahkerana poikana perusti toiminimen ja alkoi omaksi pomokseen.

Näissä kuvissa hän poseera kuin ekaluokkalainen ensimmäisenä koulupäivänään ;)

 Kun meidät aikanaan kuulutettiin avioliittoon oli Vaari ammatiltaan diplomimetsuri. Hän oli käynyt metsätyökoulun ja juuri valmistunut sieltä. Vanhempani häpesivät, että kuulutuksissa olisi näkynyt, että heidän tyttärensä menee tukkijätkän kanssa naimisiin ja yleisen rauhan säilyttääksemme luki kuulutuksissa vaarin tittelin kohdalla, että opiskelija;)

Avioliitonsatamaan kun pääsimme niin siitä n. 6kk kuluttua Vaari meni metsätyönjohtaja kouluun ja valmistui aikanaan metsätyönjohtajaksi ja sittemmin metsäteknikoksi. Sitä hommaa hän siis teki yli 30 vuotta ja metsurinhommia vain silloin tällöin omaksi ilokseen.

Työtä pelkäämätön mies kun vaari on ja vielä hyvässä kunnossa alkoi hän nyt sitten maanantaina raivaushommiin erään asiakkaan metsässä ja tätä hommaa riittää kuulemma n.3 viikkoa. Hän tekee myös puutarhatöitä, pieniä rakennushommia, metsurin töitä ja neuvoo puukaupoissa. Syksyksi onkin varmasti töitä, mutta talvella voi olla hiljaisempaa. Toivotaan nyt vaarille vain terveyttä, että jaksaa tätä työtä, joka on fyysisesti raskasta. Mieli hänellä on korkealla kun saa omaan tahtiin tehdä hommia kauniin luonnon keskellä ja tänään kuulemma oli ottanut 15 min. ruokanokosetkin sammalmättäällä:)

Markkinapäivä

 Markkinapäivä alkoi aurinkoisena ja siitä Mammeli kiitteli Taivaan Isää! Kaunis ilma on niin tärkeää tälläisissa tapahtumissa. Muutama kuva otettiin ennen markkinavieraiden tuloa, mutta vilinän alettua meistä kukaan ei ehtinyt kuvaamaan. Neiti myi Kivimäen vadelmaa, perunaa, mammelin käsitöitä ja kirppistavaraa.

 Kivimäen eläimista oli markkinoilla pieni lapsille tietovisa, joihin vastaukset löytyi eläinten aitausten luota. Palkinnoksi visasta sai sitten eläintarroja.Lapset saivat myös syöttää pajunoksia eläimille.

 Kojuja pystyttivät markkinamyyjät.

 Kauniita koruja, käsitöitä, ternimaitoa, vohveleita ja kaikenlaista mukavaa,
Miniä sai paistaa vohveleita kahdella raudalla niin, että viuhke vaan kävi. Parasta markkinoissa on tuo yhdessä tekemisen meininki, lapset ja lapsenlapset häärivät hommissa. Tähtisilmä sanoikin mammalle, että olipas mamma mukavat markkinat;)

Vilppulan tytöt olivat tehneet huolella kaikkea ihanaa villasukkia, pussukoita,hiusjuttuja ym.

 Torpan kahviosta löytyi suolaista ja makeaa.

 Valkosuklaakakku teki kauppansa altaaikayksikön. Kakun kera sai myös vadelmakastiketta.

Neidin leipoma porkkanakakku meni myös hyvin kaupaksi kahvin kera. Suolaiset piirakat broilerpiirakka ja kinkkupiirakka loppuivat kesken, joten ensi vuonna on leivottava enemmän.

Päivä oli mukava ja mieltä lämmitti erikoisesti ystävien tapaaminen. Suuren yllätyksen koin kun tapasin koulukaverin yli 40-vuoden takaa. Löysimme toisemme netistä ja nyt hän tuli minua tapaamaan vartavasten. Olimme samalla ala-asteen 1-3 luokalla. Sen jälkeen emme ole tavanneet, mutta silti tunsin hänet hänen lämpimistä silmistään:) Kiitos Tarja kun kävit!

Blogiystäväni Marjon näin ensimmäisen kerran ja hän tuli Ikaalisista asti markkinoille perheensä kanssa.Oli tosi kiva tavata:)

Oli ihanaa myös kun rakkaat lapsuuden ystäväni Maija ja Sirpa sekä kummityttömme Niina tulivat katsomaan lapsuutensa maisemia ja meitä....Voi kuinka ikävä tuli taas lapsuuden leikkejä.

Ja käsityöystäväni Näpsästä Niina:) On niin mukava kun olet niin iloinen ja positiivinen markkinavieras ja muutenkin lämmin ihminen!

Ja sitten vielä oma ystäväni Virpi, joka on niin läheinen ja hänen näkemisensä aina ilahduttaa:) Ja ...ja...ja te kaikki ihanat ihmiset, jotka teitte markkinapäivästä onnistuneen ja mukavan, KIITOS:)

Markkina höpinöitä

 Taas tuo markkinahömpötys on vallannut mammelin. Leivoin munkkeja pakastimeen, että lauantaina sitten sulatellaan, sokeroidaan ja myydään kahvin kanssa markkina vieraille:) Kokeilin myös broilerpiirakkaa suolaisen ystäville.

 Löysin lammasaiheista pellavaa ja ompelin kavereita markkinoille.

Neiti leipoi porkkanakakkua ja leipoo kuulemma jotakin muutakin herkkua myyntiin.

Markkinat eivät ole mikään tuottoisa bisnes ja ei niitä siksi järjestetäkkään. Tavoite on saada kulut peittoon ja viettää mukava päivä ihmisten ja eläinten kanssa. Paikkakuntalaiset kertovat torpasta ja isovanhemmistani vanhoja omakohtaisia muistoja. Oman mielekiintonsa tuo markkinapäivään aina uudet ensimmäistä kertaa mukana olevat vieraat. Joka vuosi on tullut blogituttujakin, joita en ole aikaisemmin tavannut ihan livenä;) Nytkin on tulossa....TERVETULOA!

Kanalan asiaa ja vähän muutakin

 Viimeiset mansikat on nyt poimittu ja vadelma aika on parhaimmillaan. Pakastin jo pullottaa!

 Markkinat lähestyvät ja kaikenlaista puuhaa niiden tiimoilta riittää. Mukavasti on tulossa uusia myyjiä vaikka kotikutoiset markkinat ovatkin. Sain mukaan myös Tittiksen, joka tekee ihania koruja ym. vanhoista ruokailuvälineistä. Kovasti toivon kaunista ilmaa, sillä silloin on ihmisiä paremmin liikkeellä.

Kanalassa on tapahtunut viime päivinä kummia. Tänä kesväänä hankituista kanoista Vappua on alettu kanalaumassa kiusaamaan. sen niska oli jo nokittu ja se pelkäsi jo muita. Mietin pääni puhki, että mitäs nyt. Otin muutamana päivänä sen toisen kanan kanssa vapaaksi pihaan ja annoin sen rauhassa syödä ja tepastella pihalla. Yöksi päästin kanat toisten luokse. Aamulla alkoi taas kiusaaminen ja minä jo hermostuin, kun varsinkin Lempi niminen isohelttaisin oli sille Vapulle niin ilkeä. Lopulta keksin soittaaa eräälle mukavalle talon emännälle, joka on eläinlääkäri, että josko hän ottaisi Vapun heille. Heillä on kolme kanaa ja kukko. Hän otti vapun mielellään ja sanoi, että heidän kanat ovat pihassa vapaana ja luulee, että siten ne hyväksyvät vapun joukkoonsa. Ihna helpotus! Nyt Vapulla on uusi koti:) Varmasti kuulen myöhemmin miten elo uudesa kodissa on sujunut. Kanaa hakiessaan tämä emäntä kertoi minulle, että kana jolla on isoin heltta on aina kanalauman johtaja. Kana itse kasvattaa heltan suuremmaksi kai hormoonien avulla jos hänessä on pomoainesta. Kanalaumassa nokitaan helposti vaikka kuoliaaksi se kana joka koetaan liian heikoksi. Ulkoisesti Vapulla ei ollut mitään merkkiä heikkoudesta,mutta kai sillä oli sitten joku mistä muut eivät tykänneet. No toivotaan, että kanalassa meno rauhoittuu ja jos ei niin sitten Lempiltä loppuu päivät!

Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja se oli suunnittelua ja järjestämistä. Lapset palaavat päiväkotiin ensi viikosta lähtien. Päiväkodin lapset,  jotka ovat tarvinneet heinäkuussa hoitoa ovat olleet varahoidossa ryhmiksessä. Mammeli vaihtaa ryhmää ensimmäistä kertaa 7 vuoteen. Tänä syksynä aloitan 3-5 vuotiaiden ryhmässä. Vaikka odotankin innolla uutta niin lomalla olisin viihtynyt vielä paljooooooon pitempääään!!!!