Päivästä päivään

Päivät juoksevat niin nopeasti, että mammeli ei pysy perässä. Huomenna on jo torstai ja taas on tämäkin työviikko kohta ohitse. Näpsässä olin taas tänään ja ensimmäisen rivin raanua sain valmiiksi. Näpsässä on niin mukavaa, kun saa keskittyä ihan täysilla käsin tekemiseen. Teemme nyt kahta raanua tässä jaksossa rinnakkain toinen tehdään neuloen ja toinen tuftaten. Ihanaa, kun vanhakin oppii uutta!

Syksy on jo täydessä vauhdissa ja tänään satoi taivaan täydeltä vettä. Töissä lapset olivat hiekalla ja kuralla kuorrutettuja, kun vanhemmat hakivat heitä hoidosta.....Näky on aika hupaisa, kun äidit tulevat siisteissä jakkupuvuissa lapsia hakemaan ja likainen lapsi juoksee suoraan syliin....auts;)

Meillä on vielä ainakin puolet perunoista nostamatta, joten kuivia ilmoja odotellaan hartaana. Mielikin on ollut vähän matalalla ja koti huonolla hoidolla. Olemme myös harkinneet hakea Almalle uutta kotia.....Parempaa kuin meidän, sillä Alma ei saa nyt tarpeeksi huomiota, aikaa ja lenkkejä.......Alma tarvitsisi liikunnalliset omistajat ja koirakaverin, joka olisi samaa kokoa kuin Alma ja jonka kanssa Alma saisi juosta ja riehua......

Avoin päiväkoti

Ajattelin, että kerron teille vähän uudesta haasteestani työelämässä. Saan olla mukana oman kuntani uudessa hankkeessa: "Avoimessa päiväkodissa." Siinä on mukana kunta ja seurakunta. Työntekijöitä on neljä: Päiväkodin johtaja, seurakunnan lapsityöntekijä, kunnan perhetyöntekijä ja minä päiväkodin lastenhoitaja. Olen tosi innostunut tästä työmuodosta, sillä olen kiinnostunut perhetyöstä ja ollut aikaisemmin 2,5 vuotta työssä valtion rahoittamassa projektissa, jossa tehtiin ennaltaehkäisevää perhetyötä. Siinäkin oli mukana tämän tyyppistä toimintaa perheille. Olen myös suorittanut perheopintoja avoimessa yliopistossa. Tämä meidän avoinpäiväkoti on nimeltään Kettula ja toimii perjantaisin 8.30-12.00. Kolmena perjantaina saavat äidit, isät ja isovanhemmat tulla päiväkotiin lastensa kanssa touhuamaan, mutta yhtenä perjantaina on niin sanottu lapsiparkki, silloin me hoitajat olemme lasten kanssa ja vanhemmat saavat omaa aikaa. Minun ollessa kettulassa töissä, toimii sijainen tilallani omassa päiväkon ryhmässäni. Avoinpäiväkoti on siis paikka missä aikuiset ja lapset tekevät yhdessä kaikkea mukavaa. Viime perjantai oli ensimmäinen kerta ja olimme iloisesti yllättyneitä sillä lapsia sinne tuli 14 ja aikuisia 8:) Kerron päiväohjelmasta tarkemmin myöhemmin, kun saan puhtia taas itseeni..

Viikonloppu on mennyt vilkkaasti.....kävimme mm. eilen esikoisen ja hänen poikiensa kanssa Ikeassa ja se vasta oli suoritus mammelilta...melkein Nobelin rauhanpalkinnon olisin ansainnut;) Tulomatkalla ahtauduimme kaikki viisi ihmistä ja paljon kamaa pieneen Golffiin, eikä siinä vielä mitään, mutta kun koko matkan kuului huuto...MULLA ON JANO; KUOLEN JANOON; MULLA ON JANO, KUOLEN JANOON (välillä tukehtumisen ääniä) ja taas MULLA ON JANO!!!!!!!!! Pojat olivat juuri juoneet, kun lähdimme ikeasta ja kun kotiin päästiin janosta ei ollut tietoakaan.......

Nyt kun kesä mennyt on......

 Kehäkukkanen pieni pyörii, kehäkukkanen pieni pyörii, kehäkukkanen keltainen korea....tätä laulua mammeli 5v lauloi Tammelan tarhassa Tampereella :) Kehäkukat jaksavat vielä kukkia Kivimäessä, mutta syksy näyttää jo merkkejään.....

 Meidän "herttuatar" Nuppu nauttii ulko-elämästä "täysin tassuin", välillä vaan poikkeaa sisällä syömässä ja nukkumassa. Naapurin kissa oli tuonut ihanaksi ylläriksi päättömän rotan heidän rappusilleen ja tyttäreni ei uskaltanut heittää sitä pois....Niinpä mammeli rohkaisi itsensä ja otti sen muovipussilla pois, vaikka siimahäntä inhotti, yök! Mitä sitä ei lapsensa eteen tekisi ;)

Kiitos taas kommenteista tuohon edelliseen postaukseen....yritän olla kirjoittamatta mitään sen tarkempaa aiheesta....VAIKKA sappi kiehuukin! Risto Räppääjää olin lukemassa iltasaduksi isommille "naapurin lapsille" sillä välin, kun äiti imetti pienintään. Risto Räppääjä ja finni on nyt niin hauskassa kohdassa, että kai se on huomenna luettava loppuun;)

NIIN ja meidän plikat menevät esiintymään päiväkotimme 25-vuotis juhlaan, joka on tämän kuun lopussa. Heille tehdään päiväkodin pihaan aitaus, missä lapset saavat jutella ja ruokkia niitä. Mammelin murut:)

Heipä hei ystävät ja tutut!

 Näpsä-käsityökoulu oli taas tänään ja siellä on niin ihana käydä rentoutumassa ja päätään tuulettamassa. Tänään suunnittelin siellä raanua, josta tulee n.35x35. Tein ihan omasta päästäni mallin ja alan ensi kerralla sitä sitten värkkäämään. Laitan siitä kuvaa, kunhan työ alkaa edistymään.

Kiitos kaikille esirukouksista ja myötäelämisestä! Elämään kuuluu ilot ja vastoinkäymiset. Olen ollut lapsemme perheessä vähän auttelemassa ja tukemassa minkä voin. Itse olen 8-vuotiaana joutunut kokemaan Isän pois muuton kotoa ja nyt se on tapahtunut lapsenlapsilleni. Minun maailmani romahti silloin lapsena ja nyt yritän oman kokemukseni kautta auttaa nyt näitä rakkaitani minkä osaan. Tekisi mieleni oikein kirjoittaa kirja siitä, miten vanhempien ero vaikuttaa lapseen ja miten lapsen surua voi helpottaa. Onneksi lapseni osaa tässäkin tilanteessa ajatella lastensa parasta, vaikka oma sydänkin on riekaleina........

Myllerrystä ja Vaarin herkkuja

 Vaari on poiminut puolukoita jo monta ämpärillistä, kanttarellejä ja suppilovahveroita ihan myynniksi asti. Tänään herkuttelimme Kivimäen perunoiden lisäksi, suppilovahveroilla ja puolukkasurvoksella.

 Tässä Tallinnan tuliainen mammalaan....lastenlapset saavat keinua lampaalla kukin pieni vuorollaan. Muistelevat sitten aikuisena mammalan keinulammasta:)

Huono kuva, mutta löysin edullisesti Tallinnasta mustaa ja oranssia pellavakangasta ja kaksi puunappia. Ajattelin ommella näistä itselleni pari tunikaa mustan ja musta/oranssin. jotakin muutakin vielä ostin, mutta en ole ehtinyt enkä jaksanut kuvailla. Minulla on elämässä nyt myllerrystä...tai läheisilläni on ja se painaa myös minua.......

Mammelin matkassa

 Heipä hei! Mammelin matka työkavereiden kanssa meni mukavasti ilmasta huolimatta. Sää oli tuulinen ja sateinen, mutta Tallinna oli silti ennallaan:)

 Kävimme vanhassa kaupungissa ihanissa puodeissa...tämä kuva on otettu yhden suloisen hattukaupan eteisestä.

 Monesta pikkupuodin ovesta kävelimme sissään ja katselemaan, mitä kaikkea sieltä löytyy.

 Ihanassa "suklaa kahvillassa" poikkesimme välillä kohville ja ostin mukaan pieneen puiseen rasiaan näitä pikkuherkkuja, nam:)

 Illalla menimme Troikkaan syömään....

 Suomalaisia julkkiksiakin oli siellä....tässä eräs näyttelijä....enpä kerro kuka, arvatkaapas;)

 Troikassa on ihania seinämaalauksia.

 Elävää musikkia ja tanssivia tyttöjä....

 erilaisissa venäläisissä asuissa.

 Ruoka oli ihanaa....Kun menimme ravintolaan meitä vastassa oli tarjoilija lämpöisen leivän kanssa, josta käsin taitettiin suupala. Alkuruuat oli pöydässä...Salaatteja, juustoja, 3 laista lihaa, munakoisokukkakaaligratiinia ja silliä.

 Pääruokana ihanan mureata sianfilettä, kalapaistosta, perunaa, maukkaita täytettyjä makaroneja, sienikastiketta ja "vihannesriisikakku".......en muista muistinko kaikki...Jälkkäriksi tsajua, venäläisiä pikkukakkuja ja suklaata. Ruokailu kesti kolme tuntia ja meillä oli hauskaa!

 Aamusta pirtsakkana sitten suureen ostoskeskukseen Rocca a mareen.

 Ostoskeskus oli mielestäni 2 kertaa isompi kuin Ideapark täynnä liikkeitä joka makuun...Hintataso oli samaa luokkaa kuin Suomessa.

 Kukkia tietysti myös...Tallinnassa on niin kauniita kukkia...Osa porukastamme toi kotiin viemisiksi isot kukkakimput.

Kävimme tietysti välillä herkkukahvilla, nam...Tämäkin kahvihetki maksoi 2,60€, mitähän tämä olisi tullut suomessa maksamaan. Lähtöpäivänä kävimme vielä sadamarketissa ostamassa tuliaisia kiireellä.

Työkaverit ihmettelivät mammelin salaista kuntoa, kun ravasimme kaksi päivää putiikeissa;) Mukavaa oli ja huonekaveri ihana ystävä.....Huomasimme, että työ-tiimimme toimii myös reissussa hienosti:)

Huomenna kerron, mitä ostin reissusta:)

Vaari ja mammeli elementissään :)

Varoitus jääkiekkoa inhoaville: Tämä juttu sisältää INTOHIMOISEN jääkiekko äidin fiilistelyä;) Saimme eilen viedä ensimmäistä kertaa "naapurin" eskarilaista siis lastenlastamme jääkiekko kouluun. Pojalle se oli kuudes kerta kiekkokoulussa ja ensimmäisellä kerralla ei kuulemma pysynyt oikein edes pystyssä. Nyt hän jo luisteli ja kuljetti jo kiekkoakin;) Hän pienen kokoinen ja niin ihanan pirteä ja yritteliäs. Vaari ylpeänä sai kiristää luistimia kopissa ja oli varmaan niin onnellinen, että saattoi ihan "kurkkua kuristaa"....

No miksiköhän? No siksi, että Vaarin omat molemmat pojat harrastivat jääkiekkoa yli 10 vuotta. Vaari taisi olla jokaikisissä reeneissä ja peleissä, paitsi jos pojilla oli yhtäaikaa pelit, meni mammeli toisen pojan peleihin. Kaikissa talkoissa oli vaari mukana ja mammelikin aika monissa esim. kioskivuorot ovat jääneet mieleeni. Näimme kuinka toisesta pojasta kehittyi kovalla työllä upea luottopakki. Vieläkin kun laitan silmät kiinni voin nähdä mielessäni, kuinka tämä poikamme luisteli takaperin niin upeasti! Ja kuinka toinen poika kiekon sadessaan suorastaan lensi maalille ja teki maalin yläpesään! Hän oli siis heti pienestä ilmetty hyökkääjä. Emme vaatineet pojilta mitään ihmeellistä, vaan iloitsimme, että he halusivat olla joukkuessa mukana. Uskoimme ja uskomme, että joukkueurheilu kasvattaa lasta pärjäämään muiden kanssa ja antaa elämään eväitä. Monet, monet kerrat vaari kiristi poikiensa luistimet pukukopissa, kunnes pojat pystyivät itse sen tekemään. Nyt on aika vierähtänyt niin, että tyttärenpoika tarvitsee silloin tällöin vaarinsa apua, jos omat vanhemmat eivät pääse. Ne vuodet mitä saimme olla kaukalonreunalla omien poikiemme kanssa ovat jääneet tähtinä mieleemme ja nyt saamme taas kokea mukavia hetkiä kaukalon reunalla.

Kiekkokoulun jälkeen kysyi lapsenlapsemme, että tuletteko mamma ja vaari toisenkin kerran minun kanssa tänne? Me vastasimme, että TOTTAKAI ja ajattelimme....mikä meidät voisi pitää täältä pois;)

Nyt alan sitten pakkaamaan matkatavaroita laukkuun ja aamulla nokka kohti Tallinna seikkailua;) HEIPPA!