sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Lapsikin sen tietää :)

 Niin lapsenlapsikin sen tosiaan tietää mistä mamma tykkää:) Olen ollut niin huvittunut ja liikuttunut, kun tyttären pojista, se nuorempi laittoi mammelille matkaevääksi perjantaina suklaarusinoita pieneen rasiaan:) Tänään niitä sitten popsin hellyydellä poikaa ajatellen:)

Mammelihan on tunnetusti karkin ja varsinkin suklaan suurkuluttaja. Työllistänyt olen elämäni aikana ainakin yhden Fazerin työntekijän. Tämä karkkius on kai paheistani pahin;) En hörppää, karppaa tai skarppaa millään alueella, mutta Karkkius on alkanut jo pienen pienenä. Ensimmäinen muistikuvani suklaasta on se, kun olin naapurilla hoidossa ja heillä oli suklaata jääkaapissa.....hoitajan tytär sai sitä, mutta minulle ei tarjottu. Voi, että olin KATEELLINEN ;) Toinen muistikuvani karkkijutuista on se, kun olin n. 4-5 vuotias, kun pyysin isältäni rahaa tikkarin ostoa varten. Isä antoi huvittuneena ja luuli, että eihän tuo pirpana osaa mihinkään mennä. Lähti kuitenkin minua seuraamaan ja kauppaanhan minä painelin. Kauppa oli ehkä n. 300 metrin päässä. Asuimme silloin Tampereen tammelassa kullervonkadulla ja kauppa oli muistaakesi pieni Voima. Pyysin myyjältä suklaatikkaria.....kuka muistaa sellaisen jonka käärepaperi oli keltaisenruskea ja tikkari muistuttaa vähän nykyistä dumle-tikkaria? No, myyjä antoi tikkarin minulle, mutta minä en hennonnutkaan antaa hänelle isältä saamani rahaa. Isä oli seurannut tilannetta huomaamattani selkäni takana ja lopulta maksoi tikkarin :)

Ala-aste ikäisenä asuin Tampereen peltolammilla ja sieltä lähinnä Ostiksesta tehtiin karkkiostoksia.....Fami, lola, suffeli, salmiakkiaskit ja kuka muistaa bingo-karkkipussit? Nam....paperi oli mustavalkopinkki ja karkki oli päältä kovempaa karkkia ja sisällä oli IHANA lakritsisydän....VAADIN Bingo takaisin!!!!!;)

Hampaat eivät tietenkään tykänneet ja jo viisi vuotiaana ensimmäinen reikä hampaissa jouduin hammaslääkäriin. Hammaslääkäri sijaitsi kaupinkadulla ns. miljoonataloissa. Hommasta ei sillä kerralla tullut mitään, koska purin naishammaslääkäriä niin sormeen, että huutaen hän lopetti hommansa;) Yläasteella taas amurissa sanoi hammaslääkäri, että sinä taidat tykätä, kun on paikka paikan päällä niin on markka markan päällä;) Hirveä kauhu oli aina kun hammashoitaja toi luokkaan hamppulääkärikortit, missä etupuolella oli Hupu, Tupu ja Lupu.....ja tietysti "onni" potkisi usein minua.....

Vuodet vierivät ja karkkia kului.....Yläasteella Pyynikillä kävimme aina salaa viereissessä kaupassa karkki ostoksilla...hittejä oli silloin karkkirintamalla...Pandan suklaapatukat, jenkkipurkat, punakeltaiset pallotikkarit, merkkarit ja apteekin salmiakkijauho.

No sitten minusta tuli nuori äiti ja lapset kun sain nukkumaan salaa hiivin keittiön kaapille ja suklaan kimppuun.....tässä vaiheessa suklaalevy ja irtokarkit oli rentoutus keinoista yksi parhaista. Siis kaappikarkkis;) No, sitten lapset kasvoi ja salaa karkkisteleminen vaikeni jo pelkkä rapina sai lasten silmät aukeamaan :)

Nyt sitten tultu siihen pisteeseen, että mammelin on jo aika vaikeaa löytää millä karkilla herkuttelis.......pyörin ja hyörin karkkihyllyn edessä...mieli tekis jotain hyvää, mutta mitä kun kaikki karkit on mässytetty satoja kertoja.....Ruoka ostoksiin menee n. 10 min. mutta karkkihyllyllä kuluu AIKAA.....ja lopputulos on yleensä Fazerin pähkinäsuklaa.....

Sairaanhoitaja tyttärelleni olen antanut hoitotestamentin, että jos elän 75 -vuotiaaksi ja silloin on sokerit korkealla, pitää minulle kuitenkin silloin tällöin laittaa suklaata suuhun jos en itse kykene. Jos en huoli tai ei suklaa enää sula suussa on tilanne todella huolestuttava;)

Jos jaksoit lukea tämän karkkius-postaukseni.....älä kuitenkaan ota sitä ihan täysillä....sillä aina ei tämä tyttö muutenkaan täysillä kulje;)

MAKEETA alkuviikkoa kaikille:)

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On täällä kuule varmasti (meitä) muitakin yhtä höperöitä :))
Mä haluaisin RixRaxit takaisin, noin ziljoona kertaa parempia kuin mitkään Suffelit tai muut vohvelit!
...tai en o kuitenkaan ihan varma haluaisinko...

Sait kyllä hyvät eväät matkaan!
Rakkaudella laitetut :D

tuksu kirjoitti...

:-) nauti sinä Mammeli täysillä !!! Jokaisella meillä on Omat pikkupaheet! tuksu

Anonyymi kirjoitti...

Tästä aihepiiristä minä tykkään! Karkkihyllyllä kuluu aikaa, koska valinnasta on oltava varma. Uutuudet houkuttaa välillä, mutta on katastrofi, jos ainoa kotiin kannettu herkku ei maistukaan riittävän hyvälle. ;) Aina kannattaa siis mukaan kaapata myös joku kestosuosikki! Myynnistä poistuneista herkuista kaipaan oranssiin paperiin käärittyä, litteää, Black Peteä (jonka nimi olisi nyt jo kyllä toinen vaikka sitä valmistettaisiinkin) ja kirkkaaseen kääreeseen pakattua Salmiakkijauheella täytettyä herkkua,Patua... Olivat vakio-ostokseni kotipaikkakuntani Ärrältä. Alkuperäisiä, lapsia tukehduttaneita, isoja Merkkareita kaipailen myös edelleen kovasti aina irtokarkkihyllyllä. Onneksi yhä saa kuitenkin Roope Ankan kolikoita ja Dacapoa ettei kaikki hyvä kuuluu vain kultaiseen lapsuuteen/nuoruuteen ;)

Sirkku kirjoitti...

Vaikka en nyt raskaana olekaan, niin tuli tästä jutusta mieleen, kuinka raskausaikana riistäytyy ihan käsistä tuo karkinsyönti. Ja jos on lapsen sukupuolesta epäselvyyttä, niin hedelmäkarkeista tietää tulossa olevan tytön ja suklaan ja salmiakin mieliteko tietää varmasti poikaa.
Salmiakkisuklaan tulo markkinoille oli oikein riemuvoitto...

Olettekos jo maistaneet lakritsi-sitruunajäätelöä? Se pelastaa huonommankin päivän.

terhipäivikki kirjoitti...

Voihan Mammeli!!
Toivottavasti sulla ei ole karkkipäivä kuitenkaan ihan joka päivä.
Ja tuosta hoitotestamentista tuli mieleen. Jouduin kerran vakavan mahataudin vuoksi terveyskeskuksen vuodeosastolle. Samassa huoneessa oli iäkäs rouva, joka ei enää sängystään noussut. Ruoka syötettiin jne. Aina aika ajoin monta kertaa päivässä ja keskellä yötäkin rouva huusi kovalla äänellä: "Hoitaja! NAMIA!" Sitten tuli hoitaja ja yöpöydällä olevasta karkkipurkista laittoi lusikalla rouvan suuhun namia.Tämä taisi olla elämän viimeisiä pieniä nautintoja :D Ja muuten, mitään muuta en kuullut tämän rouvan sanovan niiden parin päivän aikana, mitä siellä jouduin olemaan.
Mukavaa alkavaa viikkoa :)

Peurankello kirjoitti...

Hih, olihan hauska postaus! Minäkin muisteln haikeudella black peteä..:)

Katja kirjoitti...

Hehee :D Minäkin ole purrut hammaslääkäriä sormeen kun en tykännyt toimenpiteistään. Ikää taisi olla 6-7 vuotta.
Minä olen entinen sukloholisti + karkin suurkuluttaja. Nykyään pärjään ilman ja ei edes tee mieli. Syön kyllä 70-80% suklaata, mutta sen maku on kaukana ennen niin rakastamastani karkkisuklaasta.

Eeviregina kirjoitti...

Olipa tutunkuuloista... minä piilottelen karkkipapereita mieheltäni!
Ja suklaa on se pahin heikkous, sitä menisi monta levyä kerralla! Jos pystyn kaupassa pitämään itteni kurissa, ostan vain yhden suklaa- tai lakritsipatukan.
Onneksi jouluna meille ei tullut kuin kolme suklaarasiaa, ite emme ostaneet yhtään.Tumma suklaa on pahaa, mutta jos sitä vaan ostais, niin vähemmän tulisi syötyä!
Muutakin syömistä pitäisi vähentää ja lenkille lähteä, voi miten sitä saisi ittensä liikkeelle...
Jokatapauksessa, mukavaa tammikuuta!

kesän taikaa kirjoitti...

Kyllä sitä namua täälläkin kuluu. Suklaa on ehdoton ykkönen ja toisena on sitten salmiakki. Maistuu niin pähkinä kuin salmiakki, suklaalla kuorrutettu. Nuo Pepitan mainitsemat RixRaxit muistan hyvin ja joskus niitä ajattelen, kaihoten.

Silloin tällöin karkkipäivä on ihan ehdoton ja silloin syödään aamupalaksi sitä suklaata. Nykyisin siitä kyllä tulee nuppi kipeäksi, mutta senkin vastaanottaa hiljaa kärsien.

Sirutuuli kirjoitti...

Tää oli kiva :)
Rupesin samalla mietiskelemään omaa karkkihistoriaani ja voin sanoa, että olen myös ollut aina karkkihiiri :)
Ja olen edelleenkin: lohturuoka numero yksi, palkinto numero yksi ja rentoutus numero yksi :)
Eli joka vaivaan karkkia naamaan.
Enimmäkseen kuitenkin suklaata tai pehmeää (ei sitkeää) hedelmäkarkkia.
Olen kerran lapsena meinannut tukehtua merkkariin, kun se jäi kurkkuun kiinni. En muista, kuka sen sieltä pois sai. Siitä jäi trauma, etten syö sitkeitä karkkeja.

Anonyymi kirjoitti...

kyllä suklaa on ihanaa!!Pitäähän sitä työpäivän jälkeen ihteään jotenki kiitellä!!hauskaa viikon jatkoa. toivoo astan emäntä

emmi kirjoitti...

Ihana karkki-postaus! :) Täälläkin kirjoittelee yksi suklaahiiri, tyhjä Toffifee rasia vieressä :) Itsekin pidän Fazerin pähkinäsuklaasta ja salmiakista, eniten kuitenkin suklaasta :)

Anonyymi kirjoitti...

Oi niin tuttua :) Minustakin on tullut varsinainen kaappikarkkis, mutta paha vaan, kun lapset kasvaessaan ovat oppineet HAISTAMAAN "naukkailun" :)

gone to the beach kirjoitti...

Taidan muistaa sen suklaapäälisen tikun - oliko toffeeta siinä myös. Minun muistikuvassa nuoruudestani oli sellaiset hedelmätutti karkit (3-4 cm) jotka maistuivat hyvälle. Niitä me tyttöjen kanssa syötiin. Lakritsi oli hyvää 70-luvulla myös. Lakritsitikkuja.

gone to the beach kirjoitti...

Hei vielä täytyy kertoa yksi pila (höh :) ) mitä keksittiin meidän lempikioskissa myyvälle tädille. Taisi tulla tuulesta joku sana joka oli kuin karkin nimi, en muista sitä nimeä enää. Sitten siinä muiden karkkiostosten ohessa kysyttiin että onko teillä tämännimisiä karkkeja. Pokkana vaan. Myyjä sanoi että ei ole, mutta huomenna tulee. Miten voitiinkin olla nauramatta mutta nurkan taakse kun päästiin - niin kylläpä nauratti. Ymmärrät pilan varmaan jos ja kun karkkiperso olet...