Lapsikin sen tietää :)

 Niin lapsenlapsikin sen tosiaan tietää mistä mamma tykkää:) Olen ollut niin huvittunut ja liikuttunut, kun tyttären pojista, se nuorempi laittoi mammelille matkaevääksi perjantaina suklaarusinoita pieneen rasiaan:) Tänään niitä sitten popsin hellyydellä poikaa ajatellen:)

Mammelihan on tunnetusti karkin ja varsinkin suklaan suurkuluttaja. Työllistänyt olen elämäni aikana ainakin yhden Fazerin työntekijän. Tämä karkkius on kai paheistani pahin;) En hörppää, karppaa tai skarppaa millään alueella, mutta Karkkius on alkanut jo pienen pienenä. Ensimmäinen muistikuvani suklaasta on se, kun olin naapurilla hoidossa ja heillä oli suklaata jääkaapissa.....hoitajan tytär sai sitä, mutta minulle ei tarjottu. Voi, että olin KATEELLINEN ;) Toinen muistikuvani karkkijutuista on se, kun olin n. 4-5 vuotias, kun pyysin isältäni rahaa tikkarin ostoa varten. Isä antoi huvittuneena ja luuli, että eihän tuo pirpana osaa mihinkään mennä. Lähti kuitenkin minua seuraamaan ja kauppaanhan minä painelin. Kauppa oli ehkä n. 300 metrin päässä. Asuimme silloin Tampereen tammelassa kullervonkadulla ja kauppa oli muistaakesi pieni Voima. Pyysin myyjältä suklaatikkaria.....kuka muistaa sellaisen jonka käärepaperi oli keltaisenruskea ja tikkari muistuttaa vähän nykyistä dumle-tikkaria? No, myyjä antoi tikkarin minulle, mutta minä en hennonnutkaan antaa hänelle isältä saamani rahaa. Isä oli seurannut tilannetta huomaamattani selkäni takana ja lopulta maksoi tikkarin :)

Ala-aste ikäisenä asuin Tampereen peltolammilla ja sieltä lähinnä Ostiksesta tehtiin karkkiostoksia.....Fami, lola, suffeli, salmiakkiaskit ja kuka muistaa bingo-karkkipussit? Nam....paperi oli mustavalkopinkki ja karkki oli päältä kovempaa karkkia ja sisällä oli IHANA lakritsisydän....VAADIN Bingo takaisin!!!!!;)

Hampaat eivät tietenkään tykänneet ja jo viisi vuotiaana ensimmäinen reikä hampaissa jouduin hammaslääkäriin. Hammaslääkäri sijaitsi kaupinkadulla ns. miljoonataloissa. Hommasta ei sillä kerralla tullut mitään, koska purin naishammaslääkäriä niin sormeen, että huutaen hän lopetti hommansa;) Yläasteella taas amurissa sanoi hammaslääkäri, että sinä taidat tykätä, kun on paikka paikan päällä niin on markka markan päällä;) Hirveä kauhu oli aina kun hammashoitaja toi luokkaan hamppulääkärikortit, missä etupuolella oli Hupu, Tupu ja Lupu.....ja tietysti "onni" potkisi usein minua.....

Vuodet vierivät ja karkkia kului.....Yläasteella Pyynikillä kävimme aina salaa viereissessä kaupassa karkki ostoksilla...hittejä oli silloin karkkirintamalla...Pandan suklaapatukat, jenkkipurkat, punakeltaiset pallotikkarit, merkkarit ja apteekin salmiakkijauho.

No sitten minusta tuli nuori äiti ja lapset kun sain nukkumaan salaa hiivin keittiön kaapille ja suklaan kimppuun.....tässä vaiheessa suklaalevy ja irtokarkit oli rentoutus keinoista yksi parhaista. Siis kaappikarkkis;) No, sitten lapset kasvoi ja salaa karkkisteleminen vaikeni jo pelkkä rapina sai lasten silmät aukeamaan :)

Nyt sitten tultu siihen pisteeseen, että mammelin on jo aika vaikeaa löytää millä karkilla herkuttelis.......pyörin ja hyörin karkkihyllyn edessä...mieli tekis jotain hyvää, mutta mitä kun kaikki karkit on mässytetty satoja kertoja.....Ruoka ostoksiin menee n. 10 min. mutta karkkihyllyllä kuluu AIKAA.....ja lopputulos on yleensä Fazerin pähkinäsuklaa.....

Sairaanhoitaja tyttärelleni olen antanut hoitotestamentin, että jos elän 75 -vuotiaaksi ja silloin on sokerit korkealla, pitää minulle kuitenkin silloin tällöin laittaa suklaata suuhun jos en itse kykene. Jos en huoli tai ei suklaa enää sula suussa on tilanne todella huolestuttava;)

Jos jaksoit lukea tämän karkkius-postaukseni.....älä kuitenkaan ota sitä ihan täysillä....sillä aina ei tämä tyttö muutenkaan täysillä kulje;)

MAKEETA alkuviikkoa kaikille:)