Jutustelua perjantai-iltana

Tämä kaunis valokuva on anoppistani ja apestani rakastuneena nuorenaparina. He ehtivät olla naimisissa yli puolivuosisataa aina anoppini kuolemaan asti. Appeni on elänyt yksin jo n.3-vuotta kaivaten rakasta puolisoaan. Kunnioitan appeani todella paljon, sillä hän on selvinnyt yksin kaikista kotiaskareista hienosti. Minkäänlaista kotiapua hän ei vielä tarvitse ja koti on aina puhdas ja siisti.

Arvatkaapas mitkä on nuo silkkinauhat, jotka roikkuu kuvan kehyksissä?----------------Ne on ensi kesän Juhannushäiden kutsuihin tulevat koristeet. Häiden teemaväri on kuulemma keltainen, valkoinen ja kulta. Pätkin avuksi nauhat kutsuihin, jotka morsian, kaasot ja ystävät tekevät. Minä lupasin ommella hääkarkkipussit, koska se on minulle mieleistä hommaa. Pikkuhiljaa häävalmisteluja kannattaa jo tehdä, että ei lopussa tulisi hoppu.

Nämä kaksi meille sopivaa taulua ostin paikkakuntalaiselta tutulta edullisesti, kun hän halusi päästä niistä eroon. Ajattelin kerätä portaikkoon tauluryhmän, jossa on niitä eläimiä, joita Kivimäessä asustaa.

Ihanaa nyt on taas perjantai!!! Taitaa olla viikon paras päivä:) Viikonloppu on edessä ja on lupa laiskotella. Neiti tuli Seinäjoelta viikonlopuksi kotiin. Joskin häntä ei juuri kotona näy, koska poikaystävä vie meistä aina pitemmän korren;) No vaarin kanssa kaksin kökötetään ja nökötetään. Onneksi viihdymme yhdessä, vaikka vähän oudolta vielä tuntuu tämä kaksin olo. Onneksi vanhempi poika käväisi tänään autoaan korjaamassa meidän tallissa, että häntäkin joskus näkee. Hänellä on vuorotyö ja pitkä työmatka, joten aika on usein kortilla. Niin ja kävihän naapurin pienin poika mammaa halailemassa. On niin ihanaa kun pulleat käsivarret kietoutuu kaulan ympäri ja hän sanoo suloisella äänellään, että Mamma:) Nuoremman pojan kanssa taas puhuttiin puhelimessa kaikenlaista höpöä.......Olen siis aika onnellinen, sillä lapsillani on tänään kaikki hyvin:)

Enkeleitä

Silloin tällöin kun tielleni osuu puhutteleva enkeli on minun pakko viedä se kotiin. Eräänä päivänä nämä herkät enkelit tulivat minua vastaan ja sulattivat sydämeni. Minulla on eteisen aulassa vitriini, missä muut enkelini asustaa. Ne ovat siellä sulassa sovussa jo pois nukkuneiden rakkaitteni valokuvien kanssa.

 Ajattelen, että enkeleitä on oikeasti olemassa, ja he ovat Taivaan Isän apulaisia. Meistä ihmisistä ei  tule enkeleitä kuolemamme jälkeen. Näin kertoo raamattu, johon uskon. Enkeleillä on tärkeä tehtävä, sillä HÄN antaa enkeleilleen käskyn varjella Sinua, missä ikinä kuljet ( Ps.91:11)

Munintaa

Kertoilen tässä vähän meidän "karjan" kuulumisia. Tämä talvi kun on ollut erityien leuto, niin sai rakkaat eläimemme nauttia ulkoilmasta pitkään. Kanalanväki on ollut osittain ulkona viel'näihin pakkasiin asti. Nyt vasta on ulkoiluluukku laitettu kiinni ja eristevillat väliin. Täksi talveksi asennetiin myös eläinten talvikotiin valoihin aikakytkin, joten Kanalanväki, lampaat ja vuohet ovat saaneet nauttia valosta, vaikka ulkona on ollut NIIN pimeää. Varmasti valon johdosta on kanaset munineet koko talven, ainakin tähän päivään asti. Eihän munia tule ihan kesän malliin, mutta kyllä meidän kanatytöt mammelin ja vaarin munissa pitävät:) Pakkasten kiristyessä vei vaari patterin eläinten kotiin, että pakkanen pysyy ulkona ja juomavesi pysyy sulana.

Helmi ja Hilma voivat hyvin ihan entiseen malliin. Eihän nämä ikäneidot tästä vuodenajasta nauti ja odottavat kesää, tuoretta heinää ja sitä ihanaa vapautta laitumella!!! Nyt on vain tyydyttävä mamelin tuomaan kuivaan heinään, kauroihin ja herkulliseen kuivaan leipään. Piristykseksi tytöille käy Manu-pukki seurustelemassa monta kertaa päivässä lampaiden puolella. Manu kun kyllästyi viettämään aikaansa vaan Urho-pukin kanssa niin se murtautui tytöjen puolelle väkisin. Väliaidasta on nyt sitten vapaa kulku molemmin puolin, mutta muut kuin Manu eivät juurikaan sitä käytä. Siellä missä on paremmat eväät on yleensä myös manu:) Tämä meidän sorkallisten lauma on nyt katsonut arvojärjestyksen. Ensin on yleensä nopeutensa ansiosta Manu, sitten Hilma, Helmi ja viimeiseksi pikku.Urho. Urho jää aika pikkuiseksi, joten jotakin kääpiörotua se on. Tykkään kun Manu pysyy aina vähän vauvana:)

Sellaiset kuulumiset meidän rakkaalle karjalle kuuluu näin keskitalvella. Jos heitä oikein tulkitsen niin hekin odottavat jo KESÄÄ ja kärpäsiä;)

Syntymäpäiväjuhlissa

 Lauantaina juhlimme Isäpuoleni syntymäpäiviä Nokialla Villa Silvassa. Juhlatalo Villa Silva on vanha ja idyllinen paikka pitää juhlia.Siellä oli tilaa noin 80 hengelle. Meidän juhlissa oli n. 60 henkeä, joista lapsia oli 17.

Ruoka oli niin hyvää, että en ole ennen juuri juhlissa saanut niin maistuvaa. Juhlatalon Isäntä kertoi, että pari hänen lastansa on kokkia ja he toimivat tässä yrityksessä. Voin suositella kaikille tätä paikkaa muuten, mutta meitä häiritsi vähän talon Isäntä, joka seisoi melkein  koko juhlien ajan salissa totisena niin kuin vartiossa.

Juhlissa oli päivänsankari, äitini, siskoni miehensä ja "perinkuntansa", minä ja vaari+ meidän perilliset, Isäpuoleni veljiä vaimoineen ja eräs ystävä pariskunta.

 

Lapsia oli paljon sillä siskollani on 12 lastenlasta ja meillä 5. Vanhin lapsista oli 12v ja nuorin 1v.  Lapset lauloivat yhdessä papalle : Autolla ajetaan varo varovasti, tuiki tuiki tähtönen ja Jumalan kämmenellä. Eräs lastenlapsi soitti Ukkinsa kanssa huuliharpulla ja sitten oli yhteislaulua. Olin niin ylpeä lapsista kun he osasivat olla juhlissa niin hienosti. Kukaan ei riehunut eikä kiukutellut. Tokihan lapset saivat vapaasti liikkua ja leikkiä. Heille oli tarjolla myös omia herkkuja: karkkeja, keksejä ja sipsejä. 

Sunnuntai menikin sitten lekotellessa ja voimia kerätessä työviikkoon. Onneksi kurakelit ja kuravaatteet ovat edes vähäksi aikaa poissa!! Tervetuloa lumi ja pakkanen:)

Joululahjaksi saatua ja itsekkin ostettua

Olin haaveillut ostavani jouluksi Geengate tähtikupit, mutta en saanut aikaiseksi tilata niitä mistään. Yllätyksekseni tyttäreni oli vihjaissut joulupukille niistä ja aattona avasin sitten paketin, josta paljastui nämä kolme ihanaa kuppia ja tuo oikeanpuoleinen kukkapurkki:)

Ja sitten tälläiset korvikset oli Tittiksellä myynnissä ja enhän minä voinut niitä vastustaa:)

Solukämpässä "paparatsi"

 Tässä lupaamani kuva kauniista Tittiksen tekemästä rannerenkaastani, joka on tehty haarukasta. Isolla tytöllä pitää olla näyttävät korut:)

 Eilen illalla veimme Neidin joululomalta Seinäjoelle solukämppäänsä. Otin muutaman kuvan kännykällä hänen huoneestaan. Huoneessa on kaikki kalusteet valmiina, omaa on vain tekstiilit, esineet ja telkkari yms.

 Sisustustikkailla hän pitää huivejaan, joista vain noin 1% esillä.....Huivihullu siis;)

 Ikeasta ostettu edullinen päiväpeitto ja aputikas yöpöytänä. Seinäteksteissä jotain LOVE-jutskia.

 Valaisin ja tyynyt sängyllä Jotexilta sekä Wallilan verho ikkunassa. Ihan pikkurahalla tehty viihtyisä kämppä. Solukaverin kanssa yhteinen iso keittiö ja molemmilla omat vessat. Ei ole likka äitiinsä tullut, sillä niin siistiksi oli taas kämppänsä jättänyt ennen lomaa. Mukava on palata lomalta, kun kaikki on siististi paikoillaa, tiskit tiskattu ja roskat viety:)

Neiti käy kotona, joka viikonloppu, vaikka välimatka on melkoinen. Poikaystävä houkuttelee tänneppäin, vaikka mamma tietysti toivoisi, että kotiakin ja vanhempiakin olisi neitosen ikävä:) Ensi syksynä tämä opiskelija-neitosemme toivoo löytävänsä oman edullisen ja viihtyisän yksiön Seinäjoelta. Sinne saisi sitten viedä omia kalusteita ja enemmän astioita ym.

Tänään mammeli palasi töihin lomalta ja aika vaikeaa oli palata järkevään päivärytmiin. Viime yönä nukahdin n. 02.00 ja toissa yönä n. 04.00.......Herätys oli tänä aamuna 05.30, joten tänä iltana varmaan pääsee aikaisemmin nukkumaan....Lomalla elettiin kuin pellossa ja nyt siis alkaa arkielämä! Lapsia ikävöinkin jo kovasti ja sainkin töissä pitkiä ihania haleja lapsilta ja sekös auttoi jaksamaan:)

KAUNIITA KORUJA ym, vanhoista lusikoista ym. aterimista

Viime joulumessuilla missä minäkin olin myymässä omia juttujani oli taas myymässä Tittis taideteoksiaan. Olen ihaillut ja ostanutkin hänen tekemiä kauniita koruja ym.

Hän tekee mm. lusikoista ihania riipuksia sekä korvakoruja. Vanhoista haarukoista seinäkoukkuja. Viime vuonna sai miniät minulta tälläiset ruusuriipukset jouluna.

Kauhoista, kakkuvuuista ym. erilaisia kauniita kynttilälampetteja.

 Sormuksia lusikoista ja ah niin näyttäviä rannerenkaita haarukoista. Arvatkaapas oliko pakko mammelin ostaa itselleen joululahjaksi tuollainen kaunis rannerengas? Tottakai ja esittelenkin sitä teille myöhemmin tarkemmin. Hih, olen pari kertaa sitä jo käyttänyt ja silloin kaikille näyttänyt;)

Koska itse olen ihastunut näihin taidolla tehtyihin kauniisiin nostalgisiin esineisiin niin ajattelin teillekkin suoda mahdollisuuden kysellä ja ostaa itsellenne niin halutessanne. Löydät Tittiksen facebookista tai jos et käy naamakirjassa niin hae nimellä Titta Rasku Kuorevesi(Jämsä). Tämä ei ole mitenkään maksettu mainos ja ei ole tekijä senkummemmin edes tuttu. Kysyin vain messuilla Titalta kuvaus ja esittelyluvan blogissani. Itse ajattelin teettää Vaarin aikoinaan voittamista palkintolusikoista tyttärille korusetit...NIIN, ette taida tietääkkään, että tuo mun kultani lapsena hiihti kilpaa ja kovaa hiihtikin. Lusikoita ja kippoja on paljon ja monissa lukee 1.palkinto:) Ei se vaari muuten kai mammelin mielenliikkeiden perässä pysyiskään;)