Kiroilua

 Nämä talviset kuvat on pihapiiristämme, mutta ei liity varsinaisesti yhtään siihen asiaan, mikä on sydämelläni.

Nimittäin minua surettaa ja harmittaa kielenkäyttö, mistä on tehty nuorille hyväksyttävää jo melkein missä tahansa. Koulussa, harrastuksissa ja monella kotonakin. Harrastuksissa saattaa aikuiset ja vanhemmat kiroilla ja puhua ihan mitä sylki suuhun tuo ja yhtään ei ajatella, että kaikkien lasten kohdalla se ei ole jokapäiväistä ja hyväksyttävää kotona. Yksi lapsenlapsistani satutti itsensä harrastuksessa ja ei pystynyt sitten jatkaamaan enää sinä päivänä. Lapsi kertoi siitä ohjaajalle ja aikuisen vastaus oli hänelle, että voi pillu!

Toinen lapsenlapsi totesi eräälle aikuiselle kesken pelin, että eikös olekkin peli mennyt hyvin? Vastaus oli n.40-vuotiaalta mieheltä, että v........ paskasti!

Olimme kahden pienen lapsenlapsen kanssa luistelemassa ja sinä pienenä aikana varmaan sata V.....tuli koululaisten suusta heidän luistellessaan ja minua nolotti pienten lastenkin tähden.

Vapaa-ajalla ja koulussa välitunnilla viljellään V..........ihan koko ajan. Ylä -asteella pitää vieläkin lukea Anna-Leena Härkösen 1980-luvulla kirjoittama kirja Häräntappoase, jossa ei paljon lapsille kerrottavaa ole kielenkäytön ja muun suhteen. Yritä tässä nyt sitten olla aikuinen ja kertoa lapsille, että edellämainittu käytös on huonoa, vaikka sitä suurin osa aikuisista käyttää.

On myös aikuisia, jotka eivät puutu omien lasten kiroiluun tai haistatteluun. Voivat jopa naureskella ja kehuskella asialla.

Meillä on 4 aikuista lasta. Emme ole kotona kiroilleet emmekä sallineet lastemmekaan kiroilevan. Nyt joku ajattelee, että olenko niin tyhmä tai naivi, että pidän lapsiani puhtaina pulmusina. En pidä ja tiedän, että osa lapsistamme on varmaan kaveripiirissä kiroillut tai kiroilee,mutta koskaan he eivät ole kotona sitä tehneet. Murrosiän myrskyissäkään kukaan ei ole haistatellut tai kiroillut kotona. Niimpä myös kenekään puhekieleen ei ole kiroilu itänyt. Vielä tähän päivään mennessä en ole kuullut myöskään lastenlasten haistattelevan tai kiroilevan vanhemmilleen tai meille isovanhemmille ja heidänkään kotona ei kiroilla, joten vahvasti uskon esimerkin voimaan. Sitä nyt peräänkuulutankin, että aikuiset näyttäisivät esimerkkiä lapsilleen ja muiden lapsille. Emmehän kai kukaan halua, että tulevaisuudessa esim. palveluammatissa työskentelevät haisttattelevat ja kiroilevat asiakkaille?

Melkein sisarukset

Meidän Neiti ja vanhin lapsenlapsemme ovat melkein kuin sisarukset. Heillä on ikäeroa n. 9v ja alusta asti tämä J-poika on ottanut tätinsä hyvin läheiseksi. Pienenä J järjestys rakkaimmista oli äiti, isi ja täti. Taannoin Neiti oli katsomassa meidän kanssa Pirkkalassa J peliä ja kuvasin heitä siellä paikallisella huoltoasemalla. Voi että kun he ovat silmiini niin kauniita ja iloitsen heidän läheisistä väleistään :) Tänään tuli pelissä niukka 2-3 tappio, kun 7 sekuntia ennen pelin loppua teki J joukkue omiin maalin.

Sitten haluan jakaa teidän kanssa pari kuvaa lapsuudestani. Löysin nämä kuvat netistä. Tuollainen vastaava hyllystö, mutta 2 osainen oli minun syntymäkodissani. Tuon hyllystön hyllyltä löysin n.4-vuotiaana ruuvin minkä nielasin ja jouduin sairaalaan. Ruuvia vatsassani röntgenkuvattiin ja sen kulkua seurattiin, mutta sen pois tulo jäi epäselväksi. Jospa minulla on yksi ruuvi enemmän kuin muilla, vaikka vaari luulee välillä, että joku ruuvi olisi jo tipahtanut? ;)

Ja sitten tämä hella! Tälläinen oli myös syntymäkotini keittokomerossa. Kysyinkin äidiltäni, että miten tiesit kakun olevan kypsä, kun uunin luukussa ei ole lasia? Hän kertoi, että piti katsoa tarkasti kellosta ja kokemuksesta sitten oppi kuinka kauan paistetaan mitäkin.

Ensimmäinen kotini oli lapsuuteni rakkain vaikka oli pieni ja vaatimaton!

Hyvää tätä vuotta

 Hei pitkästä aikaa!
Ompas viime kerrasta kulunut paljon aikaa. En ole saanut itsestäni irti kirjoittaa tänne mitään vaikka tapahtunut on kaikkea ja enimäkseen onnellisia asioita. Kiitos kun olette käyneet täällä välillä katsomassa minua! Aloitin tammikuu 8. päivä vuorotteluvapaan ja nyt olen viikon ollut ihan laiskana. Elokuussa pitäisi palata töihin. Kuluneen viikon olen vain pitänyt huolta eläimistä ja omasta metsämiehestäni. Töissä käydessä en paljon jaksa viikolla panostaa ruuanlaittoon ja leipomiseen, mutta menneellä viikolla olen yrittänyt tehdä vaarin lempisapuskaa mm. maksakastiketta, kalasoppaa, mansikkakiisseliä, pullaa ja mustikkapiirakkaa ym. Mitään erikoista en ole aikonut vapaallani tehdä tai suorittaa, mutta nauttia elämästäni yritän joka solullani. Olen ajatellut vähän kirjoittaa, tehdä käsitöitä ja keväällä kasvattaa kukkia. Viikonloput menee aika paljon lastenlasten jääkiekkopeleissä, sillä 3 poikaa harrastaa kiekkoilua. Se on meille vaarin kanssa myös yhteinen mieleinen harrastus, että käymme seuraamassa kahta hyökkääjää ja yhtä pakkia.

 Neiti ja hänen Rakkaansa Nalle-karhu menivät kihloihin alku syksystä ja häitä vietetään ensi kesänä. Sain olla Neidin kanssa etsimässä hääpukua, joka onkin jo tilauksessa. Äidin yksi kohokohta elämässä on olla katselemassa kun tytär sovittaa hääpukuja:) Auttelen hääjärjestelyissä minkä osaan ja mitä tarvitaan. On ihanaa kun oma lapsi on onnellinen! Neiti sai myös uuden tehtävän pankissa ja työsopimus kestää ensi vuoden lopulle.

Elokuun lopussa esikoisemme synnytti 5.pojan ja meistä vaarin kanssa tuli 7. lapsen vaari ja mamma. Poika on kaunis, helppohoitoinen ja komea tukkainen :)

Poika sai nimen Urho ja hän on kova "juttelemaan" ja nauramaan. Ihana seurata kuinka jokainen lapsi on jo syntyessään aivan erilainen ja hän tuo tullessaan luonteensa ja tempperamenttinsa.

Syksy oli raskas töissä. Oli paljon muutoksia. Vaihdoin esikoulusta 1-3v ryhmään. Kaikki tiimikaverit vaihtuivat ja koko varhaiskasvatuksessa moni asia muuttui. Tuli uudet varhaiskasvatussuunnitelmat ja ne piti tehdä sähköisessä muodossa uusiin kaavakkeisiin. Olin aika puhki vaikkakin tykkäsin taas olla pienten kanssa. Huomasin että olen ennen kaikkea hoivaaja tyyppi ja minulla on paljon vahvuuksia, jotka tulee esiin juuri pienten lasten kanssa. Olen kuitenkin nyt lomani mielestäni ansainnut ja voi kaikessa rauhassa miettiä, mitä elämältäni vielä haluan.

Nyt en äkkiseltään muista mitä kaikkea muuta on tapahtunut, mutta jos tulee mieleen niin kirjoittelen. Mukavaa tammikuuta ja luulen kirjoittelevani nyt useammin, kun olen kotinurkissa.

Nostalgiaa ja tätä päivää

Pihapiirimme vanhassa aitassa on aina nostalginen tunnelma. Astuessani aitan pienestä ovesta sisään olen hetkessä menneessä ajassa.

Kaapissa on keräämiäni savikukkoja jo aika monta. Ensimmäisen kukon sain kun olin n. 5-vuotias. Tampellan vuokratalosta muuttaessamme pois antoi täti, jonka olin nimennyt kukkutädiksi (hänellä oli monta kukkopilliä)minulle sinisen kukkopillin. Se on minulle rakas muisto ja siitä innostuneena olen alkanut ostelemaan kaikenkokoisia ja -värisiä kukkoja.

Tuo laukku on Pappani vanha. Hän toimi n. 1917-1925 ompelukonemyyjänä ja tuossa laukussa oli varmasti tärkeät asiapaperit.

Tämä arkku on ollut aina lukossa ja salaperäinen. Kulkipa ennen vanhaan huhu, että aitta oli mummuni Iidan aarreaitta. Sinne ei päästetty juuri ketään. Kerran pyysin äitiäni aukaisemaan lukon ja sisältä paljastui vain vanhaa romua :) Äitini myös paljasti miksi mummuni ei ollut päästänyt ketään aittaan? No siksi kun se oli kuulemma niin sekaisin;) Hih, tämän luonteenpiirteen olen siis perinyt mummultani :)

Tässä vielä aitta ulkoapäin. Vuosien saatossa aittaa on käytetty moneen tarkoitukseen. Ainakin Isomummuni ruumistakin säilytettiin siellä arkuss hautaukseen asti.

Siirrytäämpä sitten tähän päivään. Tähtisilmästä on kasvanut jo näin iso poika. Hän on nyt ekaluokkalainen. Viime viikolla olimme katsomassa Ylöjärven kirkossa kun poika siunattiin koulutielle:) Voin kuinka ihana tilaisuus ja kuinka tärkeä asia. Kun äidin, isän, mamman tai vaarin kädet ei riitä enää lasta auttamaan ja varjelemaan niin saamme luottaa, että Taivaan Isä pitää Tähtisilmästäkin huolen ja lähettää enkelinsä varjelemaan:)

Silmänruokaa

Tämän sievän kulmakaapin löysin ja pakko se oli ostaa kun edullisesti sai. Vielä en tiedä mistä se paikkansa löytää, mutta sen ympärille olen alkanut haaveilemaan..............

Meidän Armas-kukolla on jo ikää n.8v ja komiasti vielä kiekuu ja polkee.

Se on tarkka poika ja huolehtii akkalaumastaan hyvin.

Minusta se on niin kaunis ja sen sulissa on niin kauniit värit. Koruja olen taas niistä tehnyt ja seuraavaksi menen myymään niitä evakojuna-tapahtumaan Juupajoelle.

Tänään ihmettelin kun kanat olivat tehneet pesän vuohien karsinaan. Sieltä löytyi kymmenkunta ehjää munaa. Ihmeellinen juttu, että vuohet ei niitä tallo rikki. onko se jokin vaisto vai miten ihmeessä ne on säilyneet ehjinä maassa?

Koti ja työ

Jos joku tykkää olla kotona niin MINÄ:) En malttaisi millään lähteä aamuisin töihin, kun kotona olis niin kiva olla. En ymmärrä ihmisiä joiden tulee kotona aika pitkäksi. Itse en ole tuntenut aikaani pikäksi siten nuoruusvuosieni. Sen jälkeen kun sanoin tahdon vaarille 1982 niin aina on ollut tekemistä jos vaan on viitsinyt tehdä. Minä tyttö se saan aikani kulumaan vaikka vaan "varpaita katsellessa" ;)

Varsinkin keväisin, kesäisin ja syksyisin tykkään käyskennellä pihapiirissä....katsella luontoa, ihailla kukkia, kiviä, käpyjä ym. Kotieläinten kanssa on kiva "jutella" ja viettää aikaa. Keitellä välillä kahvia,  askarrella, tehdä käsitöitä, värjäillä lankoja. Tehdä vaarille ruokaa ja odottaa omaa metsuria töistä. Ollaankin Vaarin kanssa tehty sopimus, että kun hän voittaa lotossa niin minä jään kotiin ja laitan hyvää ruokaa joka päivä. Ensimmäisenä kotipäivänä hän on tilannut maksakastikkeen, perunat ja puolukkahillon. Vielä ei ole lotto osunut kohdalle ;)

Tänä kesänä on tullut mansikkaa jo aika mukavasti ja kaikki lapsemme ovat saaneet siitä pakastimeenkin. Vadelmia nyt odotellaan ja ensimmäiset on jo kypsyneet. Tänä vuonna ei taida isoa satoa tulla, mutta ensi vuonna on odotettavissa paljon vadelmia uudesta vadelmamaastamme. Meille on tärkeä asia että lastenlapset saavat syödä myrkyttömiä marjoja. Parin viikon päästä pitäisi syntyä 7. lapsenlapsi marjoja syömään:)

Lomat on vietetty ja viime viikon olin jo töissä. Koko kesän odottelin kauniita ilmoja ja niitä ei sitten montaa tullut :(  Työhönpaluu on tuntunut raskaalta ja työmotivaatio on ollut hukassa. Minut vaihdettiin eri osastolle ja kaikki on taas vähän uutta. Olen nyt alle 3-vuotiaiden ryhmässä, jossa on n. 12 suloista lasta, mutta työ on fyysisesti aika raskasta. Kurakelejä odotellessa.......

Markkinat Kivimäessä

 Meidän markkinät tänä kesänä oli viime lauantaina. Ilma oli kaunis ja ihmisiä mukavasti :)

 Tärkeät ystäväni ovat aina markkinoilla mukana...Vanha Hilma ja Siiri lampaat saavat lapsilta aina herkullisia pajunoksia joita vaari on etukäteen käynyt hakemassa markkina päiväksi.

 Ensimmäisillä markkinoillaan Mandi kili sai juosta vapaana ja lapset sekä aikuiset ihastelivat pomppivaa suloisuutta.

 Suosittu kahvio herkkuineen oli taas vanhassa torpassa. Tänäkin vuonna erilaiset juustokakut olivat kaikkein suosituimpia, mutta myös suolaiset piirakat tekivät hyvin kauppansa.

 Markkinaväen joukossa tepsutteli myös Kivimäen kanalanväki. Armas-kukko piti pesueestaan taas hyvän huolen. Illalla kiitinkin kaikkia eläinlapsiani siitä kun ilostuttavat joka vuosi vieraitamme markkinoilla niin hienosti :)

Vanhaan aittaan laitoin tänä vuonna näyttelyn rakkaista leluista eri vuosikymmeniltä.

Elämäsäni on ollut tärkeä osa leluilla lapsena, äitinä, mammana ja lastenhoitajana,

Vitriinissä aevokkaimmat lelut: Äitini Martta.nukke 1930-luvulta, lankoni apina 1950-luvulta, vaarin junarata ja peltiautot 1960-luvulta ym.

Markkinoilla oli tänä vuonna toistakymmentä myyjää tuotteineen, lankoni soitti huuliharppua sekä haitaria ja vaari myi mansikoita, grillimakkaraa ja minä käsitöitä, lankoja ja koruja. Ilman lapsiamme ja miniäämme emme kuitenkaan pystyisi markkinoita järjestämään, joten iso kiitos kuuluu heille:) Suurin kiitos kuitenkin kuuluu Taivaan Isälle, sillä jos Hän ei anna kaunista ilmaa on makkinat paljon paljon vaisummat. Markkina aamuna kun aurinko alkoi paistamaan oikein huokaisin, että KIITOS, vaikka emme kyllä ole tätä ansainneet että aina saamme kauniin ilman markkinoillemme :)