Kehyskudontaa

 Vaari teki minulle kehykset mihin pingotin kalastajalankaa. Näpsässä opetettiin alkua ja innostuin kotona tekemään muutaman työn. Muuten homma sujuu, mutta kun langas paksuus vaihtelee niin en osaa vielä tehdä suoria reunoja. Tässä ensimmäisessä työssä on aiheena talvi.

 Tämä on taas kesä.

 Syksy aiheinen on omasta mielestä kiva, kun siinä on itse kehrättyä lankaa ja väreistä tykkään myös.

Tämäkin on syksyaiheinen ja siinä lampaat ovat kaurapellolla.Minulla on vielä kevätaiheinenkin tehtynä, mutta sitä en ole muistanut kuvata.

Nyt on kehyskudonta tauolla, kun olen innostunut virkkaamaan mattoja. Matoista joskus oma postaus tulossa. Heipä hei taas ensi kertaan!

Häitä ennen ja nyt

 Meidät, kun vaarin kanssa vihittiin elettiin vuotta 1982. Vihkikirkkomme oli Tampereen vanha kirkko ja hääjuhla oli silloisessa Jäähovissa. Kauhea into oli mennä naimisiin ja silloin ei paljon häitä suunniteltu. Hääkimppuni oli sinivalkoinen ja koristeita häissä oli niukasti, mutta sivalkoisia kukkia ja nauhoja. Vieraita taisi olla n.100. Olin silloin 19-vuotias ja vaari 24-vuotias. Rakkautta on riittänyt siis kohta 36-vuotta:) Tänään voin sanoa, että ihanaa, kun hyväksymme toisemme sellaisena kuin olemme ja rakastamme toisiamme!

 Nämä ovat taas nuoremman poikamme ja miniämme häät v.2010. Tässä kuvassa sulhanen laulaa vaimolleen Juha-Tapion: Vuodet vieriä saa.

 Pari vihittiin Juupajoen kirkossa ja hääjuhla oli Suomelassa. Teemavärit oli vaaleanpunainen, valkoinen ja kulta.

 Häät ovat mielestäni onnistuneet jos ne ovat hääparinnäköiset ja nuo häät olivat sitä :) Hääpari oli niin nuori ja rakastunut! Nyt tällä parilla on 2 lasta, poika ja tyttö.

 Riisipussit oli pakattu pieniin kääröihin. Silloin sai vielä heittää riisiä hääparin astellessa ulos kirkosta.

Esikoistyttäremme häät olivat v.2014 ja juhannushäissä oli teemana keltainen, valkoinen ja kulta. Koivuja ja koivunlehtiä oli myös paljon ajankohdan mukaan. Kirkosta astellessa parin päälle heiteltiin koivun lehtiä.

Morsiuskimppu ja sen vieressä hääkarkki tylli/silkki käärössä.

Tämäkin pari vihittiin Juupajoen kirkossa ja Suomelassa oli hääjuhla.

Tyttärellämme oli 3 poikaa edellisestä avioliitosta ja he luovuttivat äitinsä kirkossa sulhaselle.Sulhanen oli leskimies ja näin kaksi yksinäistä sai toisensa ja nyt heitä on yhteensä 7. Heillä on siis 5 poikaa :)

Ensi kesänä juhlitaan sitten nuoremman tyttäremme ja hänen sulhasensa häitä. Tämä kuva on otettu esikoisemme häissä, kun kuopuksemme oli siskonsa kaaso. Tämän parin häät on kuulemma maalaisromanttiset/vintage-häät. Kuulette varmasti tänä keväänä enemmän tulevista häistä. Olen luvannut ainakin kasvattaa häihin kukkia koristeeksi. Hääpuku on myös jo tilattu. Olen niin innoissani aina lasteni häistä, kun niistä jää aina niin unohtumattomat muistot:)

Vuorotteluvapaan ensimmäinen kuukausi

 No niin, nyt on ensimmäinen kuukausi lomailtu. Mittään en oo saanu aikaiseksi, mutta ei ole ollut tarkoituskaan:) Tarkoitus oli lomalla tehdä sitä mikä on mukavaa. Niimpä olen iltaisin/öisin valvonut myöhään ja aamuisin nukkunut vielä myöhempään.

Näpsä-käsityökoulussa olen käynyt ja siellä painanut kangasta.

Tein itse painokehikon eli seulan ja siihen sabluunat, puun ja lampaan. Painoin pellavakankaanseen kuviot ja ajattelin tehdä kankaasta itselleni tunikan. Olen myös alkanut virkkaamaan mattoa ontelokuteesta ja se vasta on mukavaa puuhaa. Ensimmäinen virkkaukseni on tähtimatto ja seuraavaksi ajattelin virkata juhannusruusumaton. Esittelen tähtimattoa heti kun saan sen valmiiksi.

Ruuanlaittoon olen nyt panostanut, kun töissä ollessa se on niin hätäistä puuhaa. Olen tehnyt vaarin lempiruokia ja joka päivä jotakin jälkkäriä. Viime viikolla tein jälkkäriksi mm.köyhiäritareita kermavaahdolla ja mansikoilla, mansikkavadelmakiisseliä,mustikkasoppaa ja uuniriisipuuroa. Kyllä vaari tarvitseekin tuhtia evästä, sillä kelit ovat metsässä olleet haasteelliset. Eräänä päivänä kun vaari tuli töistä pelästyin hiukan hänet nähdessäni........

Hän ei siis ole venäläinen sotilas, vaikka kuvasta ja asusta niin voisi päätellä ;) Hän ei itse ollut yhtään huomannut ruhjetta poskessa ennen kuin minä kysyin, että mitä on sattunut? No vaari ei ollut moksiskaan vaan sanoin, että kas jaa, joku oksa on raapaissut. Meillä eletään nyt siis entista vanhanaikaisemmin. Mammeli on hellan ja vaarin välissä ja sehän sopii minulle vaikka feministit olisivat varmaan kauhuissaan :)

Kiroilua

 Nämä talviset kuvat on pihapiiristämme, mutta ei liity varsinaisesti yhtään siihen asiaan, mikä on sydämelläni.

Nimittäin minua surettaa ja harmittaa kielenkäyttö, mistä on tehty nuorille hyväksyttävää jo melkein missä tahansa. Koulussa, harrastuksissa ja monella kotonakin. Harrastuksissa saattaa aikuiset ja vanhemmat kiroilla ja puhua ihan mitä sylki suuhun tuo ja yhtään ei ajatella, että kaikkien lasten kohdalla se ei ole jokapäiväistä ja hyväksyttävää kotona. Yksi lapsenlapsistani satutti itsensä harrastuksessa ja ei pystynyt sitten jatkaamaan enää sinä päivänä. Lapsi kertoi siitä ohjaajalle ja aikuisen vastaus oli hänelle, että voi pillu!

Toinen lapsenlapsi totesi eräälle aikuiselle kesken pelin, että eikös olekkin peli mennyt hyvin? Vastaus oli n.40-vuotiaalta mieheltä, että v........ paskasti!

Olimme kahden pienen lapsenlapsen kanssa luistelemassa ja sinä pienenä aikana varmaan sata V.....tuli koululaisten suusta heidän luistellessaan ja minua nolotti pienten lastenkin tähden.

Vapaa-ajalla ja koulussa välitunnilla viljellään V..........ihan koko ajan. Ylä -asteella pitää vieläkin lukea Anna-Leena Härkösen 1980-luvulla kirjoittama kirja Häräntappoase, jossa ei paljon lapsille kerrottavaa ole kielenkäytön ja muun suhteen. Yritä tässä nyt sitten olla aikuinen ja kertoa lapsille, että edellämainittu käytös on huonoa, vaikka sitä suurin osa aikuisista käyttää.

On myös aikuisia, jotka eivät puutu omien lasten kiroiluun tai haistatteluun. Voivat jopa naureskella ja kehuskella asialla.

Meillä on 4 aikuista lasta. Emme ole kotona kiroilleet emmekä sallineet lastemmekaan kiroilevan. Nyt joku ajattelee, että olenko niin tyhmä tai naivi, että pidän lapsiani puhtaina pulmusina. En pidä ja tiedän, että osa lapsistamme on varmaan kaveripiirissä kiroillut tai kiroilee,mutta koskaan he eivät ole kotona sitä tehneet. Murrosiän myrskyissäkään kukaan ei ole haistatellut tai kiroillut kotona. Niimpä myös kenekään puhekieleen ei ole kiroilu itänyt. Vielä tähän päivään mennessä en ole kuullut myöskään lastenlasten haistattelevan tai kiroilevan vanhemmilleen tai meille isovanhemmille ja heidänkään kotona ei kiroilla, joten vahvasti uskon esimerkin voimaan. Sitä nyt peräänkuulutankin, että aikuiset näyttäisivät esimerkkiä lapsilleen ja muiden lapsille. Emmehän kai kukaan halua, että tulevaisuudessa esim. palveluammatissa työskentelevät haisttattelevat ja kiroilevat asiakkaille?

Melkein sisarukset

Meidän Neiti ja vanhin lapsenlapsemme ovat melkein kuin sisarukset. Heillä on ikäeroa n. 9v ja alusta asti tämä J-poika on ottanut tätinsä hyvin läheiseksi. Pienenä J järjestys rakkaimmista oli äiti, isi ja täti. Taannoin Neiti oli katsomassa meidän kanssa Pirkkalassa J peliä ja kuvasin heitä siellä paikallisella huoltoasemalla. Voi että kun he ovat silmiini niin kauniita ja iloitsen heidän läheisistä väleistään :) Tänään tuli pelissä niukka 2-3 tappio, kun 7 sekuntia ennen pelin loppua teki J joukkue omiin maalin.

Sitten haluan jakaa teidän kanssa pari kuvaa lapsuudestani. Löysin nämä kuvat netistä. Tuollainen vastaava hyllystö, mutta 2 osainen oli minun syntymäkodissani. Tuon hyllystön hyllyltä löysin n.4-vuotiaana ruuvin minkä nielasin ja jouduin sairaalaan. Ruuvia vatsassani röntgenkuvattiin ja sen kulkua seurattiin, mutta sen pois tulo jäi epäselväksi. Jospa minulla on yksi ruuvi enemmän kuin muilla, vaikka vaari luulee välillä, että joku ruuvi olisi jo tipahtanut? ;)

Ja sitten tämä hella! Tälläinen oli myös syntymäkotini keittokomerossa. Kysyinkin äidiltäni, että miten tiesit kakun olevan kypsä, kun uunin luukussa ei ole lasia? Hän kertoi, että piti katsoa tarkasti kellosta ja kokemuksesta sitten oppi kuinka kauan paistetaan mitäkin.

Ensimmäinen kotini oli lapsuuteni rakkain vaikka oli pieni ja vaatimaton!

Hyvää tätä vuotta

 Hei pitkästä aikaa!
Ompas viime kerrasta kulunut paljon aikaa. En ole saanut itsestäni irti kirjoittaa tänne mitään vaikka tapahtunut on kaikkea ja enimäkseen onnellisia asioita. Kiitos kun olette käyneet täällä välillä katsomassa minua! Aloitin tammikuu 8. päivä vuorotteluvapaan ja nyt olen viikon ollut ihan laiskana. Elokuussa pitäisi palata töihin. Kuluneen viikon olen vain pitänyt huolta eläimistä ja omasta metsämiehestäni. Töissä käydessä en paljon jaksa viikolla panostaa ruuanlaittoon ja leipomiseen, mutta menneellä viikolla olen yrittänyt tehdä vaarin lempisapuskaa mm. maksakastiketta, kalasoppaa, mansikkakiisseliä, pullaa ja mustikkapiirakkaa ym. Mitään erikoista en ole aikonut vapaallani tehdä tai suorittaa, mutta nauttia elämästäni yritän joka solullani. Olen ajatellut vähän kirjoittaa, tehdä käsitöitä ja keväällä kasvattaa kukkia. Viikonloput menee aika paljon lastenlasten jääkiekkopeleissä, sillä 3 poikaa harrastaa kiekkoilua. Se on meille vaarin kanssa myös yhteinen mieleinen harrastus, että käymme seuraamassa kahta hyökkääjää ja yhtä pakkia.

 Neiti ja hänen Rakkaansa Nalle-karhu menivät kihloihin alku syksystä ja häitä vietetään ensi kesänä. Sain olla Neidin kanssa etsimässä hääpukua, joka onkin jo tilauksessa. Äidin yksi kohokohta elämässä on olla katselemassa kun tytär sovittaa hääpukuja:) Auttelen hääjärjestelyissä minkä osaan ja mitä tarvitaan. On ihanaa kun oma lapsi on onnellinen! Neiti sai myös uuden tehtävän pankissa ja työsopimus kestää ensi vuoden lopulle.

Elokuun lopussa esikoisemme synnytti 5.pojan ja meistä vaarin kanssa tuli 7. lapsen vaari ja mamma. Poika on kaunis, helppohoitoinen ja komea tukkainen :)

Poika sai nimen Urho ja hän on kova "juttelemaan" ja nauramaan. Ihana seurata kuinka jokainen lapsi on jo syntyessään aivan erilainen ja hän tuo tullessaan luonteensa ja tempperamenttinsa.

Syksy oli raskas töissä. Oli paljon muutoksia. Vaihdoin esikoulusta 1-3v ryhmään. Kaikki tiimikaverit vaihtuivat ja koko varhaiskasvatuksessa moni asia muuttui. Tuli uudet varhaiskasvatussuunnitelmat ja ne piti tehdä sähköisessä muodossa uusiin kaavakkeisiin. Olin aika puhki vaikkakin tykkäsin taas olla pienten kanssa. Huomasin että olen ennen kaikkea hoivaaja tyyppi ja minulla on paljon vahvuuksia, jotka tulee esiin juuri pienten lasten kanssa. Olen kuitenkin nyt lomani mielestäni ansainnut ja voi kaikessa rauhassa miettiä, mitä elämältäni vielä haluan.

Nyt en äkkiseltään muista mitä kaikkea muuta on tapahtunut, mutta jos tulee mieleen niin kirjoittelen. Mukavaa tammikuuta ja luulen kirjoittelevani nyt useammin, kun olen kotinurkissa.

Nostalgiaa ja tätä päivää

Pihapiirimme vanhassa aitassa on aina nostalginen tunnelma. Astuessani aitan pienestä ovesta sisään olen hetkessä menneessä ajassa.

Kaapissa on keräämiäni savikukkoja jo aika monta. Ensimmäisen kukon sain kun olin n. 5-vuotias. Tampellan vuokratalosta muuttaessamme pois antoi täti, jonka olin nimennyt kukkutädiksi (hänellä oli monta kukkopilliä)minulle sinisen kukkopillin. Se on minulle rakas muisto ja siitä innostuneena olen alkanut ostelemaan kaikenkokoisia ja -värisiä kukkoja.

Tuo laukku on Pappani vanha. Hän toimi n. 1917-1925 ompelukonemyyjänä ja tuossa laukussa oli varmasti tärkeät asiapaperit.

Tämä arkku on ollut aina lukossa ja salaperäinen. Kulkipa ennen vanhaan huhu, että aitta oli mummuni Iidan aarreaitta. Sinne ei päästetty juuri ketään. Kerran pyysin äitiäni aukaisemaan lukon ja sisältä paljastui vain vanhaa romua :) Äitini myös paljasti miksi mummuni ei ollut päästänyt ketään aittaan? No siksi kun se oli kuulemma niin sekaisin;) Hih, tämän luonteenpiirteen olen siis perinyt mummultani :)

Tässä vielä aitta ulkoapäin. Vuosien saatossa aittaa on käytetty moneen tarkoitukseen. Ainakin Isomummuni ruumistakin säilytettiin siellä arkuss hautaukseen asti.

Siirrytäämpä sitten tähän päivään. Tähtisilmästä on kasvanut jo näin iso poika. Hän on nyt ekaluokkalainen. Viime viikolla olimme katsomassa Ylöjärven kirkossa kun poika siunattiin koulutielle:) Voin kuinka ihana tilaisuus ja kuinka tärkeä asia. Kun äidin, isän, mamman tai vaarin kädet ei riitä enää lasta auttamaan ja varjelemaan niin saamme luottaa, että Taivaan Isä pitää Tähtisilmästäkin huolen ja lähettää enkelinsä varjelemaan:)