heisulivei!

Anteeksi nyt pyydän tässä, ootte mua olleet etsimässä.....Kiireitä ja saamattomuutta ollut liikkeellä. Kaikki on siis ihan hyvin mitä nyt työstressiä ja mummutautia on liikkeellä;) Yritän pian tehdä postauksen, kiitos, että välitätte!!!!!

Jääkiekkopojat ja mammeli

Olen varmasti lukuisia kertoja kertonut, että meidän lastenlapsista 3 pelaa jääkiekkoa. 6-vuotias Tähtisilmä Tapparassa, Fortuunassa 10-vuotias ikiliikkuja ja 13-vuotias vanhin lapsenlapsista. Meille harrastus on mieluinen ja tuttu, sillä omat poikammekin pelasi jääkiekkoa n. 12-vuotta. Pidän harrastusta oikein hyvänä, koska siinä oppii häviämään ja voittamaan, oppii toimimaan joukkueen hyväksi ja tulemaan erilaisten persoonien kanssa toimeen, oppii noudattamaan sääntöjä ja valmentajan ohjeita, pysyy poissa tietokoneelta ja -kännykältä, fyysinen kunto nousee ja kokoajan kehittyy ja mikä tärkeinta on kivaa tekemistä :)

Suurimmilta kolhuiltakin on lajin parissa säästytty sillä varusteet ovat hyvät. Yksi polvivamma tuli meidän vanhemmalle pojalle, mutta siitäkin selvittiin ilman leikkausta. Monet sanovat lajin olevan vaarallinen, mutta itse ajattelen, että se vasta vaarallista on jos lapsi/nuori ei harrasta minkäänlaista liikuntaa.

Viimeaikojen tapahtumien vuoksi lasten elämässä olen entistä kiitollisempi siitä, että pojilla on mieleinen harrastus, joka pitää arjessa kiinni ja antaa surullisista ajatuksista lepoa!

Mamma on ollut huolestunut esikoislapsenlapsen koulun käynnistä viimeaikoina. Monesta syystä johtuen eikä vähiten pojan laiskuudesta on koulumenestys laskenut kuin lehmän häntä. Mielestäni myös siirtyminen ala-asteen "holhouksesta" yläasteen "vapauteen" tulee liian suurena yhtäkkisenä muutoksena mihin harva varsinkin poikalapsi on valmis.

Muutamana iltayön tuntina asiaa pohdittuani ehdotin tyttärelleni, että voitaisiinko ensin koittaa porkkanalla ja sitten jos ei tehoa niin otetaan kitkerämmät keinot käyttöön esim. netin sulkeminen kännykästä. Itse tarjosin, että koska historia menee kaikista surkeimmin alan pojan "tuutoriksi" tässä aineessa. Pojalla on ke ja to historiaa ja joka torstai kertaamme sen viikon koulussa käsitellyt asiat. Kokeisiin sitten luemme, kuuntelemme kerran netistä kyseiset kappaleet, lopuksi kyselen ja poika kirjoittaa vastaukset mamman tietokoneelle. Mamma sitten tulostaa pojan kirjoittamat tärkeät asiat ja vielä poika lukee niitä.

Ensimmäinen koe on nyt ohi ja toi heti hyviä tuloksia. Kokeesta tuli 9, että napsahti! Edellinen koe meni ihan pekin alle ja nyt arvosana parani yli puolella:) Keksin myös porkkanaksi "koe kalenterin". Tein sen vanhasta kider-joulukalenterista. Kalenterin luukkuihin on piilotettu esim. elokuvalippu, karkkia, pikkusumma rahaa, yhdessä tekemistä ym. Aina kun poika saa kokeista yli määrätyn arvosanan hän saa aukaista kaleterista yhden luukun. Joku varmasti ajattelee, että voi hyvänen aika kun voi olla hankalaa tuo koulunkäynti?! Juu niin minäkin olisin ennen ajatellut kun omat lapset oli yläasteikäisiä ja kävivät koulunsa ihan kunnialla omatoimisesti. Elämä opettaa onneksi mammeliakin ja avaa silmiä välillä suuntaan jos toiseen ;) Konstit on monet sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki ja niin se on tuo rakkauskin....Sitä tekee kaikkensa, että lapsenlapsikin löytäisi paikkansa maailmassa:)

Tauti josta ei puhuta

On olemassa tauti josta ei puhuta. Lehdissä ja netissä on siitä tietoa, mutta työkaverit ja muut eivät siitä paljon huutele. Jos kysyt joltakin taudin oireista tai muuta asiaan liittyvää niin vastaajan ääni madaltuu ja muut ympärillä lähtevät vähin äänin hipsimään ;) M!UTTA minähän puhun taudista kuin hammassärystä!

Se alkoi minulla yhtäkkiä yllättäen, kun olin luullut olevani just ja just rippikoulun käynyt;) Eräänä yönä siihen havahduin!!! Kamalat kuumat aallot!!! No olehan jo mummun virkaa hoitanut yli 13 vuotta ja mummutttavia on tällä hetkellä 6. Siis tuo vaiettu tauti eli mummu-tauti iski minuunkin;) Nyt sitten yöelämä vilkastui kertaheitolla ja mieliala taas madaltui. Minä sikeäunista sieäunisin herää yöllä milloin hirmuiseen hikeen ja vuoroin palelen niin, että vyllään itseni peiton alle vaarin kainaloon. Päivisin niveliä särkee, mieli on alavireessä ja kaikki  ottaa hermoon;)

Luin netistä, että oireet voi kestää 2-5 vuotta ja jopa kymmennenkin vuotta!!! Voi kamala.....Mitään hormoonilääkitystä en haluaisi ottaa joten luotaistuotekauppaan taidan kohta astella. Kertokaas nyt mummelit täällä "ihan vain meidän kesken", että mistä te olette apua saaneet?

Metsurin vaimo

Hih nyt oli tuolla naamakirjassa, että metsurin vaimot on muodissa;) No minähän olen sitten hyvin muodikas;) Vaari kun nauttii niin madottomasti työstään, puuta ja risukkoa kaaaaatuuu! Nuorena vaari oli myös metsuri ja huonoilla varusteilla elätti itsensä ja nuorikkonsa. Noin 35 vuotta välillä toimi metsäteknikkona puunostotehtävissä. Palasi yrittäjänä metsurinhommiin sai kolesterolit ja sokerit laskemaan. Varusteet ovat nyt ihan eriluokkaa kuin nuorena.....tehokkaat sahat ja hyvät turvavarusteet. Tietenkin on omat vaaransa tuossa työssä, mutta eipähän ole hermopaineita ja on itse itsensä herra....Tekee niin paljon työtä kun jaksaa ja haluaa.

No mammeli ei ole muodikas...korkeitaan muorikas tai muodokas;) Käväsimpä silti ale-ostoksilla. Ostin talvitakin -30%, neuleen -70% ja juhlamekon -70%.

Olen muutaman kerran tehnyt hyvän löydön juhlakäyttöön. Niin nytkin! Meikäläisen kun ei ole helppo löytää isollakaan rahalla juhlamekkoa, sillä on tuota peppua ja masua kertynyt liiaksi. Eikös vastaani tullut kauniinpunainen ja mallinen mekko. Se käy mustan kanssa talven juhliin ja valkoisen kanssa kesäjuhliin. Juhlia ei ole tiedossa vielä, mutta mekko odottaa kyllä! Nyt ei tarvitse juhlien tullessa hikihatussa, hermot pinnassa haeskella mekkoa :)

Uusi Vuosi ja vanhat kujeet ;)

Uusi Vuosi se kolkuttelee jo ihan oven takana. Mitä se tuokaan tullessaan? Uskon, että mennyt vuosi on iloineen ja suruineen ollut Johdatusta. Kaikkea mennyttä en itse olisi valinnut, mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa.

Tulevalta vuodelta toivon terveyttä ja Siunausta Läheisilleni, itselleni ja Sinulle lukijani :)

Hyvyyden voimaan ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt. (vrk 600)
Rauhallista ja Siunattua Uutta vuotta meille kaikille :)

Välipäivien viettoa

Kaunis kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet käydä lukemassa täällä blogissani ja teille, jotka olette sydäntäni lämmittäneet kommentillanne :)

Voi tätä ihanuutta, kun on lomalla ja saa elää kuin pellossa ;) Iltayöt kukun ja sitten aamulla myöhään nukun! Tänään kävin aamupalalla 13.00 aikaan Ystävän kanssa eräässä ihanassa kahvilassa:) Nyt lataan akkuja töihin eskarin kevätkauteen.

Nautin kodin jouluvaloista, kukista ja hyasintin tuoksusta. Hyasintin tuoksu tuo mieleeni lapsuuden joulut. Nautin myös siitä, että tekemättömät työt ei vaivaa ja saa elää ihan tässä hetkessä.

Me eletään Vaarin kanssa haikeaa aikaa, kun Neiti on muuttamassa ensimmäiseen omaan kotiin. Viimeinen linnunpoikasemme lentää pesästämme. Neiti ja hänen poikaystävänsä, jotka ovat seurustelleet kohta 5vuotta ostivat läheisestä kaupungista kolmion rivitalosta. Asunto on kodikas ja mitään suurempaa remonttia ei kaipaa. Nuoret halusivat maalata seiniä ja tapetoida. Pikkuremontti tulee edulliseksi, kun he osaavat itse sen tehdä. Neidin poikaystävä on rakennusmies ammatiltaan ja Neitikin on käytännöllinen mimmi, jolla pysyy kädessä sudit ym. Keittiön kaakelit he uusivat myös ja sen tekee poikaystävän Isä, kun on alan miehiä hänkin :) Kohta siis muuttuu poikaystävä avomieheksi ja itse toivoisin, että pian olisi aviomies, mutta minultahan ei sitä juttua kysytä...... Kaksin me vaarin kanssa sitten hipsitään täällä Kivimäessä vain eläimet seurana. Yksi elämän vaihe on ohi ja onhan se tervettä, että lapset eivät jää peräkammarin - pojiksi tai -tytöiksi

Uusi vaihe alkaa myös esikoisemme elämässä, sillä hän palaa työelämään hoitovapaalta. Hän on sairaanhoitaja ja menee kotisairaanhoitoon töihin. Onneksi saa tehdä 80% työaikaa ja aamuvuoroa, sillä lapset tarvitsevat häntä niin kovasti. Pienemmät menevät hoitoon ryhmikseen ja isommat pärjäävät jo kotona ennen koulua ja koulun jälkeen. Kuitenkin isommatkin lapset tarvitsevat paljon äidin läsnäoloa, koska heillä on suruaika.

Lopuksi vielä navetanväen kuulumisia. Toinen vuohipukeistamme Urho lähti uuteen ihanaan kotiin, jossa sitä odotti 2 morsianta. Vuohipukkimme kun välillä ottivat yhteen niin ajattelimme, että jospa ottaisimme tyttövuohen Manulle kaveriksi ja mahdollisesti saisimme sitten pikku-kilejä myöhemmin.Lampaat Hilma ja Siiri voivat hyvin. Kanalassamme on nyt 2 kukkoa ja 10 kanaa. Armas kanalanvaltias ei oikein ole sulattanut nuortakukkoa sen jälkeen Sulo-kukko ensimmäisen kerran kiekaisi. Katsellaan nyt tässä, että sopiiko pojat yhdessä asustamaan vai täytyykö Sulolle katsoa uusi koti.Munia tulee nyt kovasti ja kanat ovat löytäneet uuden munimispesän lampaiden syöttökaukalosta :)

No olipas minulla nyt asiaa, mutta onhan jo teitä ollut ikäväkin!

Tapaninpäivän-iltaa Kivimäestä

 Onkin kulunut pitkä tovi kun täältä viimeksi olen kirjoitellut. Mitään yksittäistä syytä en osaa sanoa miksi taukoa olen pitänyt....Ei kai ole ollut intoa eikä aikaakaan postauksiin. Nyt kun Joulukiireet ovat ohitse ajattelin kertoa joitakin kuulumisia teillekkin.

Elämä täällä on sujunut pääosin arjen töissä. Ansiotyössä on kiirettä pitänyt, kun eskarilaiset ovat niin innokkaita tekemään monenlaisia juttuja. Työ heidän kanssan on mukavaa, mutta vie voimia niin paljon, että illat olen rentoutunut käsitöitä tehdessä ja eläimiä hoitaessa. Joululahjamessuille tein koruja, heijastimia, kännykkäpussukoita, pellavapesusieniä, saippuaa ym.

Terveyttä olemme saaneet kumpikin vaarin kanssa ja mahatautia lukuunottamatta olemme jaksaneet hyvin. Vaari on innoissaan painanut töitä metsässä ja ollut kiitollinen, että töitä on riittänyt hyvin.

 Surua toi myös marraskuinen päivä meille, kun kolmen lapsenlapseni isä kuoli onnettomuudessa äkillisesti. Isä ei asunut enää lasten luona 4 vuoteen ja lapset näkivät isäänsä kerran kuukaudessa viikonlopun. Isä oli kuitenkin rakas ja mikään eikä kukaan voi häntä lapsille korvata. Lapset ovat saaneet kaiken mahdollisen avun ja heidän äitinsä on ihailtavasti hoitanut vaikeaa tehtävää siis tukea, lohduttaa ja olla läsnä lapsille. Me Isovanhemmatkin olemme tehneet kaiken mitä osaamme lasten auttamiseksi. Itkenyt olen paljon ja surrut kaikkea asiaan liittyvää, mutta lapset ovat selviytyneet tilanteeseen nähden hyvin. Arki ja sen toimet ovat auttaneet paljon lapsia Harrastukset ja kaverit ovat olleet lapsille lääkettä. Lasten aikuistuttua vasta tiedämme mitkä jäljet heidän sieluunsa on jääneet.........

 Kaikki lastenlapset ovat olleet terveitä ja tuoneet iloa mamman ja vaarin elämään. Tähtisilmä käy eskaria ja osaa jo vähän lukeakkin. Hän on hymyillyt Tapparan julkaisussa ja jäähallissa jääkiekkopelien junnumainoksessa. Prinsessa on myös kasvanut ja harrastaa tanssia niin kuin tietysti prinsessalle kuuluu.

Tämä Joulu on sujunut tavallista rauhallisemmissa merkeissä. Äitini ja Isäpuoleni olivat aattona luonamme joulukahvilla ja kirkossa sekä haudoilla kynttilöitä viemässä. Nuoripari olivat illalla kanssamme kun avasimme joulupaketit. Oli kivaa katsella nuorten pakettien avaamista kun saivat kaikkea kivaa ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Joulupäivänä tyttären perhe ja vanhin poikamme koiransa kera kävi syömässä, joulukahveilla ja saunassa. Nuoremman pojan perhe vietti joulunsa Levillä, että heidän ääntänsä kulimme vain puhelimessa.

Tapaninpäivän kevennykseksi kerron erään joulumuiston Vaarin ja minun ensimmäisestä yhteisestä Joulusta. Tein tietenkin itse ensimmäistä kertaa (19 v) porkkana, lanttu ja maksalaatikot. Maksa ja porkkanalaatikot menivät pilalle, koska en ymmärtänyt keittää etukäteen riisiä puuroksi. Se vielä olisi mennyt, mutta kun tein rosollin kuutioiksi niin kuin minun  lapsuudenkodissa oli tapana ja vaari taas oli odottanut saavansa nauttia "keosta". Vaarin kotona tehtiin aina rosolli raasteena keroksittain ja päälle raastettiin kananmuna. Etukäteen emme asiasta olleet puhuneet ja eikös nuori vaimo tirauttanut itkut jouluaaton kunniaksi. No asia sovittiin ja nykyisin teen kuutioina rosollin silloin kun minun sukulaisiani on syömässä ja sitten taas kekona kun syömme vaarin suvun kanssa. Nyt 34 vuoden jälkeen voin tunnustaa, että keko maistuu paremmalle ;)

Hyvää loppuvuotta teille kaikille ja kuulemisiin ensi kertaan :)