Hän se on

Viime postauksesta ei kaikille tullut selväksi, kuka se minun ystäväni on.......Kerron vielä vähän hänestä...Hänellä on omalaatuinen huumorintaju, jota ei aina ymmärrä. Toisaalta hän on ujo, mutta aina äänessä. Hän voi itkeä ja nauraa samalla hetkellä. Hän ei tykkää olla valokuvissa ja tämäkin kuva on napattu n. vuosi sitten, kun hän vähän kuopuksen kanssa hassutteli. Hän rakastaa lapsiaan, ukkoaan ja eläimiään :) Hän tykkää laiskotella ja surffailla blogimaailmassa. Myöskin hän on aikamoinen herkuttelia, suklaa on hänen intohimonsa....Nyt teidän pitäisi jo kaikkien tietää..... mammeli siis itsehän se korun ostaja on.....;)

Tulimme juuri isonsiskoni synttärikahvilta. Heillä on ihana koti järven rannalla. Alma oli mukana ja siskoni koirat Iita ja Aatu ottivat "serkkunsa" hyvin vastaan ja leikkivät sen kanssa koko iltapäivän. Nyt Alma on niin väsynyt, että kuorsaa mammelin vieressä lattialla. Huomenna työpäivä ja sitten taas viikonloppu JIPIIIIIIII:)

Hohoi Kirsi ja hyvän ystävänlahja ;)

Ensin haluan huhuilla sinne Etelä-Suomen suuntaan...jos lapsuuden ystäväni Kirsi satut tätä blogia lukemaan, pyytäisin, että antaisit sähköpostisiosoitteesi. Voitko lähettää sen minulle mammelisisustus@hotmail.com. Ilmoittaisin sinulle uuden osoitteeni. Sain tänään joulukorttisi ja siitä huomasin, että sinulla on Vilppulan osoite, mutta ei tätä nykyistä. Asumme siis tässä sinullekkin tutussa mökin pihapiirissä. Olisi kiva muutenkin vaihtaa kuulumisia:)
Niin ja sitten tämä "hullutus". Sain minäkin tämän Nomination-rannekkeen eilen. Se vähän leveämpi big-nimeltään. Ystävä, joka sen minulle valitsi ja osti sanoi, että tälläiselle big-tytölle sopii big-koru:) Ei en minä siitä loukkaantunut en, vaikka ystäväni on aika suorapuheinen. Meillä, kun on jo niin pitkä yhteinen historia. Lapsena olimme aika hyviä ystäviä, mutta nuorena ja nuorena-aikuisena välimme olivat melko viileätkin. Ystäväni ei oikein arvostanut minua ja aina vähätteli sanomisiani ja tekemisiäni. Usein myös häntä ärsytti ulkomuotoni ja hän ei oikein hyväksynyt minua sellaisena kuin olen.....
Kuitenkin iän karttuessa välimme alkoivat uudestaan lämpenemään. Ystäväni alkoi ymmärtämään minua enemmän ja enemmän. Hyväksyi puutteeni ja jopa pullean ulkomuotoni. Nykyisin ystäväni sanoo minulle joskus, että olet ihan Jees ja tykkään sinusta. Niimpä hän eilen meni ja osti minulle tämän korun ja enkelin siihen ensimmäiseksi palaksi ihan niin kuin minua suojelemaan matkalleni. Tämä on tavallaan minulle niin kuin pitkän ystävyytemme kunniaksi. No, ystäväni, kun on sellainen höpsö ja olemmehan tunteneet toisemme jo syntymästäni asti;) Hän kaikenlisäksi lupasi ostaa minulle lisää paloja tähän koruun, mikäli vain muistan elää ihmisiksi;) Tekin tunnette tämän ystäväni jo aika hyvin....

Kylmyyden karkoitukseen

Meidän ulkomittari näyttää -23 astetta ja ulos en tänään enää naamaani laita. Tässä kollaasissa on eväät mammelin kylmyyden karkoitukseen. Takkatuli, sauna, kynttilät ja kuumakahvi :)

Vaari se joutuu nenänsä vielä ulos pistämään, kun hakee kuopuksen junalta. Tyttö oli veljensä perheessä lomailemassa. Tuntuu niin kivalta, kun heillä on niin läheiset välit. Akselikin oppii pienestä pitäen tuntemaan hyvin kummitätinsä:) Vanhempi poikakin tulee yöksi meille, kun on töissä iltavuorossa ja asumme hänen työpaikkansa ja asuntonsa puolessa välissä. Äiti laittaa ruuan valmiiksi ja jälkkäriksi pannaria, kun poika tulee töistä. Kyllä se elämä opettaa...ennen kotona asuessa pojat usein narisivat ruuasta, nyt kelpaa kaikki mukisematta:)

Arki alkoi ja meidän peto

Arki siis alkoi meidänkin huushollissa. Mammeli heräsi tänä aamuna silmät ristissä 05.50 ja olisi melkein myynyt vaarin, jos olisi saanut vielä nukkua; No, enhän minä nyt hyvää Vaaria myy....saa vielä joku hyvin koulutetun;)

Niin kuin kuvasta huomaatte vaari ruokkii lintuja ahkerasti ja kertoo aina mammelille, mikä lintu milloinkin on käynyt ja mitä syönyt:)
Meidän suloinen Alma tunnelmoi usein tässä puurappusilla...ei suostu tulemaan sisälle ja mamma pelkää, että tyttö ei vain saisi virtsatulehdusta. Alma ei myöskään karkaa mihinkään yksin ollessaan, mutta joskus "isosisko" Ninni yrittää villitä Almaa karkaamaan. Mamma, kun aukaisee suuren suunsa, niin tytöt nolona kipittää takaisin:)
Mutta katsokaas tätä petoa....
ihan hirmuisen kuoren alla asuu leppoisa ja pehmo sydän :)

Vanha kotimme

Uusi vuosi saa ajattelemaan mennyttä aikaa ja niinpä kerron teille mistä muutimme tänne Kivimäkeen.

Tapasimme vaarin kanssa siis -79 ja naimisiin menimme -82. Ostimme Orivedeltä rivitaloyksiön(ah, se oli NIIN ihanaa aikaa, mutta kerron siitä joskus toiste) ja-84, kun Vaari valmistui ja sai vakituisen työpaikan muutimme Vilppulaan. Ensin ostimme rivitalokolmion, joka oli myös kiva asunto. Sen käydessä "ahtaaksi" rakennutimme tämän kuvassa olevan talon, silloin elettiin vuotta-93.

Tässä talossa oli 130 neliötä+autotalli. Talo sijaitsi keskustassa, mutta rauhallisella paikalla ja ihan kivan kokoisella tontilla. Kuopuksemme syntyi tässä asuessa ja kodissamme juoksi siis neljä rakasta lasta. Heidän kaverinsa olivat aina myös tervetulleita. Olemme aina tykänneet, että kaverit tulisivat meille mielellään.
Olimme onnellisia tässä asuessamme ja kaiholla muistelen aikaa, kun lapset olivat pieniä......Meillä oli ilo myös tutustua Vilppulassa moniin ihaniin ihmisiin:)

Lasten varttuessa ja äitini vanhentuessa, alkoi ajatus Kivimäen mökille muuttamisesta....äitini halusi, että Kivimäkeen tulisi "jatkaja"ja me koimme, ettemme jaksa huolehtia kahdesta isohkosta tontista. Niinpä ajattelin, että jos saan työpaikan Kivimäen läheltä muutamme. Vaarin työalueen muuttaminen oli jo selvä siinä vaiheessa. Muutaman viikon päästä oli Aamulehdessä paikka avoinna siellä päiväkotiin ja hain sitä. Koin tämän selvänä merkkinä meille:) Sain sijaisuuden, jota on jatkunut nyt 3 1/2 vuotta. Siis laitoimme tämän talon myyntiin ja muutimme vuokralle tänne. Talomme teki aikanaan kauppansa ja niin me aloimme rakentamaan tätä nykyistä kotiamme tänne Kivimäkeen. Yhtään ei ole tullut ikävä Vilppulaan, mutta ihmisiä ikävöin ja kaunista Vilppulan kirkkoa.

Näin me siis asetuimme tänne äitini synnyinkodin pihapiiriin ja täällä aiomme asua niin kauan, kuin terveytemme sallii. Tämä pihapiiri oli lapsuuteni "paratiisi" ja nyt siis saan nauttia tästä joka päivä :) Haaveeni eläimistä on jo osittain toteutunut ja onhan minulla toki vielä lisääkin haaveita, mutta katsotaan, mitä meille annetaan.....;)

Sininen päivä Kivimäessä

Kuules Alma lähdetääs kuvaileen vähän uusille lukioille Kivimäen pihapiiriä ja samalla mamma voi kertoilla sullekkin vähän tämän mäen näkymiä, että opit rajoja:)
Tämä aita tässä on tien rajana ja tuo mökki tuossa on mun äidin syntymäkoti. Sinne me on laitettu jouluksi kyntteliköt ikkunalle ihan niinkuin siellä asuis joku. Mökki on tosi vanha, koska mammelin mummukin on siinä syntynyt. Kesällä sinäkin pääset sinne taas, kun mummikin tulee kesänviettoon.
Tien reunassa on myös tämä vaarin tekemä maitolaituri, jossa on meidän poikien yläasteella tekemät lyhdyt. Ne on mammelille tosi rakkaat:)
Kivimäen pihasta näkyy tämä rakas kirkkomaa ja muistakkin Alma, että sinne ei saa mennä ilman lupaa.
Meidän kotiin vievältä pikkutieltä näkyy tämä vanha Kivimäen pihapiiri, sinne saat vapaasti juosta:)
Alapihalla on tämä ulkosauna ja varasto. Kesällä pääset ulkosaunaan mammelin ja vaarin kanssa.
Kotimme takapihalta näkyy tämä järvimaisema ja täälläkin saat kirmata mielinmäärin. Ihmettelitkin syksyllä, kun joutsenet kirkuivat tuolla rannassa. Odotellaan nyt vaan rauhassa kevättä niin sitten päästään enemmän ulkoilemaan ja saadaan Hilma ja Helmikin taas sun kanssas ulos.

Tämän reissun jälkeen Alma menikin päiväunille, mutta mammeli piti itsensä pystyssä väkisin;) Vipinää ei ole tähän taloon tullut, joten sanoin vaarille, että veisi eukkonsa ABC kahville ja vaari jo vähän lupaili ;)

Vielä pistäydyin kertomaan, että tottamaar me vaarin kanssa käytiin kaffeilla ja pullan kera tietty:)

Uusi vuosi

Tänä vuonna en olekkaan vielä tervehtinyt teitä;) Siis hyvää tätä vuotta! Kiitos mieltälämmittävistä uuden vuoden toivotuksista edelliseen postaukseen:)
Meidän uuden vuoden aatto oli RAUHALLINEN. Mammeli, vaari ja 16- kesäinen neitimme katselimme telkkua, herkuttelimme ja pelasimme dixit-lautapeliä. Vaari oli ostanut kokonaisella 8 e raketteja, jotka tyttären kanssa laittoivat ilmaan jo kymmenen aikaa illalla. Täällä meilläpäin puolenyön aikaan kyläläiset ampuvat niin hienoja raketteja, että niitä sitten katselimme.
Näissä kuvissa on niitä vaarin halpis raketteja. Silloin, kun meidän pojjaat oli ylä-aste ikäisiä annoimme niiden ostaa kaikenlaisia papatteja ja raketteja. Niitä ne innolla räjäyttelivät koko illan. Meidän lapsilla kun on ollut aika "tiukat" rajat niin ajattelimme aina, että tämä on asia, josta voimme joustaa ja antaa irrotella. Nyt, kun he ovat aikuisia kumpikaan ei tainnut tänäkään vuonna ostaa yhtään rakettia. Aikansa kutakin :)
Nyt alkaa mammelia vähän tämä hiljaiselo nyppiä...Vaari ei ole ollenkaan niin sosiaalinen, kuin minä ja hän on ristikkolehtensä ja hiihtokisojensa kanssa ihan tyytyväinen. Minun tekisi mieleni vähän jotakin säpinäääää....onneksi tytölle tulee kaveri yökylään, mutta mitäs minä? Ketäs kutsus iltakahveelle????