Ekaluokkalainen

Mammelin ja Vaarin kaksi lastenlasta on jo koulussa. Vanhin meni 4. luokalle ja toiseksi vanhin ekalle:) Eilen kun ekaluokkalainen oli ollut 1. päivän koulussa mammeli näki pojan. Hän  kertoi heti iloisena saaneensa aapisen. Iloinen ilme kertoi siitä, että koulu oli alkanut mukavasti. Siunausta ja enkeleitä voi vain pyytää vauhdikkaalle koululaiselle:)

Meidän tähtisilmä lapsenlapsemme, joka täyttää lokakuussa 3-vuotta aloitti myös seurakunnan kerhon. Olen niin onnellinen, että pikkupojalla on vanhemmat, jotka pitävät tärkeänä lapsen kerhossa käymistä. Kaikki omammekin kävivät seurakunnan kerhoa ja siitä olen niin kiitollinen, että uskon siemen on heihin pienenä jo kylvetty.

Eilen olimme myös kihlakahveilla esikoisemme ja hänen sulhasensa kunniaksi. Kahvit juotiin sulhasen kauniissa talossa. Oli hienoa nähdä "uusia sukulaisia" ja tutustua heihin. Sydäntä lämmitti, kun yllättäen niin moni sulhon sukulainen kertoi, että on rukoillut sulhasen puolesta ja nyt rukoilee tämän uuden rakkauden puolesta. Tiedän myös, että esikoisemme puolesta on me ja moni muu rukoillut. Kiusasinkin sulhasta, että ei teillä ollut oikeastaan paljoakaan tekemistä tapaamisenne kanssa, sillä teidät johdatettiin yhteen;) Jos Taivaan Isä suo niin ensi kesänä on kuulemma sitten häät:)

Oravannahkoja ja rahaa

 Kiitollinen saa olla siitä, että Neiti on saanut koko kesän tehdä töitä. Keväällä hän vietti kirjoitusten jälkeen lomaa, mutta kesä on kulunut duunia tehden. Nyt loppukesästä Neitosella on kaksi työtä osan viikosta hän on töissä tässä kollaasin ihanassa miljöössä nimittäin Kallenaution kestikievarissa. Työ kuvaan kuuluu leipominen, asiakaspalvelu ja kahvion siivoaminen. Toinen työ Myllymuksuissa on melko erilainen, mutta myös mielenkiintoinen ja mieleinen. Siellä hän mm. Laakaa kankaita, laittaa esille tuotteita, pakkaa tilauksia ja palvelee asiakkaita......varmasti muutakin, jota en tiedä. Tänä kesänä Neiti on saanut tienattua rahaa, joka on opiskelijalle elintärkeätä. Opintolainaa hän ei ota, opintotuki ja asumistuki ovat niin pienet, että omasta pussista pitää löytyä ruokarahaa ym. Toki me Vaarin kanssa autamme, mutta meidän nuoret ovat tottuneet pärjäämään aika paljon omillaan. Kaikki lapsemme ovat ahkeria ja ovat saaneet yleensä aina kesätöitä, koska ovat ottaneet työtä kuin työtä vastaan. Tuo työkasvatus on kyllä tullut Vaarilta, koska minä en ole ollenkaan ahkeraa tyyppiä:) Oikeasti olen kyllä mukavuudenhaluinen, mutta jos olen vieraalla töissä teen aina parhaani tunnollisesti. Nuorena kuitenkin jännitin ja minulla oli niin huono itsetunto, että se asetti omat haasteensa.

Raha on tärkeä asia, mutta vielä tärkeämpää on kaikki se oppi mitä he ovat saaneet töissä oppia. Ihmisten kanssa toimeen tuleminen, leipominen ja kaikki muu on sellaista pääomaa mitä ei rahalla saa.Kiitollinen olen Neitosen työnantajille ovat tehneet loistavaa työkasvatusta ja olleet niin kannustavia, että mielellään Neiti on joka päivä lähtenyt töihin......mitä nyt nuo aamuheräämiset ovat joskus ottaneet koville ( tullut tyttöraasu äitiinsä ja mummiinsa)

Juu ja sitten niihin oravannahkoihin....Nimittäin täällä maalla on vielä niin mukavia ihmisiä, että tänä kesänä olemme saaneet maksaa perunoilla montaa tarpeellista juttua esim. eläimille kauroja, laitumen lainaamista ja tänään sitten saimme tosi hyvää lammasverkkoa. Tulee niin hyvä mieli, kun täällä on niin ihania ihmisiä, joilta voi tälläinen kaupungissa syntynyt kysyä hyviä neuvoja mm. eläinten hoidosta ja viljelystä.

Me täällä harjoitellaan taas Vaarin kanssa kaksin oloa.....suklaa ja pistaasipähkinät sujahtavat kummankin suuhun ja on ihan kiva viettää sitä kuuluisaa kahdenkeskistä aikaa....Höh miksi se ei kuulosta enää niin ihmeelliseltä, kuin vaikka 15 vuotta sitten?;)

Vanhalla puolella

 Torpan ulkovalaisimen on tehnyt isäni joskus 60-luvulla. Ei taida olla toista samanlaista koko maailmassa. Pimeinä iltoina se valaisee kauniisti ja silloin muistelen rakasta taitavaa Isääni. Isäni oli sellainen "joka paikan höylä". Hän teki melkein kaiken itse, sähkötöistä ompeluun ja siltä väliltä.

 Torpan pihassa on joka vuosi melkein samat kukat ja samoissa paikoissa, siitä äitini pitää huolen.

 Pelargoniat kyllä kukkivat koko kesän aina kauniisti.

Sisälle aitan seinään haaveilen tekeväni tulevaisuudessa vanhoihin kehyksiin koosteita vanhoista ajoista. Tallessa on vanhoja rahoja, kuitteja, pankkikirjoja, valokuvia ym.ym.

Ihanaa, että on viikonloppu:) Saa levät, askarrella ja nauttia eläimien kanssa ulkoilusta. Ajattelin myös vähän leipoa....hihii, jos haluatte vähän rentoutua niin katsokaapas tätä;) Neidin videopostausta:)

Vielä on kesää jäljellä

Lämmintä on, etten sanois että hikistä. Töissäkin on aika raskasta, kun uudet jutut eivät tunnu yhtä hyvältä kuin entiset.....No eiköhän se tästä ala sujumaan jollakin tavalla.

 Pihassa kukkii jo ensimmäiset auringonkukat ja vielä saa nauttia täysillä ulkoilusta koko karja. Vadelmia saa vielä noukkia joka päivä, mutta viinimarja puskat ovat jo melkein tyhjiä. Pakastimet pullottaa täysinäisinä. Töistä kun tulin tänään niin Hilma ja Helmiina lampaat juoksivat minua vastaan. Olivat rikkoneet aidan ja puskeneet siitä läpi. No sain Hilman helposti naruun ja Helmiina seurasi kiltisti "isosiskon" perässä. Vaari korjasi aidan ja nyt tytöt ovat taas omalla laitumella. Pikkutipu kasvaa kovasti ja kilipojat syövät ja syövät kaikki mitä näkevät;) Pitäisi vielä nauttia näistä elokuun kesäpäivistä, sillä syksy tulee aikaisemmin taas kuin arvaammekaan.

"How many sisters?"

Ystäviä minulla ei ole montaa....tuttuja ja kavereita kylläkin. Olen toisaalta erakko ja toisaalta sosiaalinen. Vaadin ystäviltä ehdontonta rehellisyyttä ja kestävyyttä kestää minua;) Olen myös laiska pitämään yhteyttä, mutta ystävän kanssa puhe alkaa luontevasti siitä, mihin viimeksi jäätiin. Tässä kuvassa on kanssani siskokset, jotka ovat olleet ensimmäiset ystäväni. Taitavat olla myös viimeiset, sillä olen suunnitellut heidän kanssaan samaan vanhainkotiin muuttamista, kun se aika koittaa;) Voi hoitaja parkoja, kun nämä mummut pääsisivät yhdessä vauhtiin;)

Voitte varmaan kuvitella, että nämä ystävät käänsivät nuorena paikallisten poikien päät;) Varsinkin meistä vanhin vei aina kaikki suositummat pojat;) Meillä oli niin ihanat leikit lapsena ja niin monet naurut nuorena. Sydämen salat kerrottiin toisillemme ja kerrotaan vieläkin. Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että sain lapsena solmia tuon ystävyyden, joka on kestänyt melkein puolivuosisataa.

Nämä ystäväni asuivat lapsena tuossa Kivimäen naapurissa, jossa esikoiseni nyt asuu. Minä synnyin ja vartuin kaupungissa ja aina haaveilin pääseväni joskua maalle asumaan. Nämä siskokset taas varttuivat täällä maalla ja haaveilivat elämästä kaupungissa. Meidän kaikkien haaveet ovat toteutuneet, mutta jotain tärkeätä minulta puuttuu täällä.....Enää ei "naapurin likkojen" iloinen nauru toivota minua tervetulleeksi, kun tulen Kivimäen pihaan. Muistoissa voin kuitenkin nähdä heidän iloiset ilmeensä ja halauksensa aina :)

Markkinat

 Vain muutaman kuvan ehti Neiti ottaa markkinoista ihan alussa, kun alkoi kiirus;) Kiirehän tietää sitä, että markkinat olivat onnistuneet, kun porukkaa oli mukavasti.

 Miniä paisteli vohveleita pikkuisen prinsessan kanssa. Ajatelkaa kuinka ihana pikku neiti on kun hänen kanssaan pystyy moista hommaa tekemään.

 Tällä kertaa oli aika paljon lapsiperheitä liikkeellä ja eläimet kiinnostivat tietenkin heitä. Niitä käytiin katsomassa ja vaarin tuomilla oksilla ruokkimassa alapihalla.

 " Uutuus vävymme" toi kunnostamansa auton ja kaksi myytävää autoansa markkinoille. Miehet tietysti olivat autojen kimpussa;) Vävykokelasta vaan ei markkinoilla näkynyt...VOI, VOI VOI P---, missä piileskelit;) ( tiedän että salaa kuitenkin tätä luet:)

 Mammelin käsitöitä ja Kivimäen tilan tuotteita oli myös myynnissä. Vadelmat loppuivat kesken, mustikkaakin meni ja perunoitakin kivasti. Kirpputorillakin riitti penkojia.

Mammeli oli kiireinen torpan kahviossa ja ei ehtinyt ottaa yhtään valokuvaa. Leivonnaiset tekivät hyvin kauppansa. Ihania ihmisiä kävi tutustumassa Kivimäkeen ja sen historiaan. Sain tavata Sarinkin, joka tuli vartavasten katsomaan Kivimäkeä. Sari on seurannut tätä blogiani ja näin saimme nähdä nyt kasvotusten. Terveisiä vain sinulle Sari :) Näin myös paljon tuttuja ja ystäviä, joita en ole pitkään aikaan nähnyt. Rakkaat lapsuuden ystävänikin tulivat ja se lämmitti sydäntäni erikoisesti....KIITOS LIKAT;)

Taivaan Isä antoi koko päiväksi kauniin sään ja siitä haluan Häntä kiittää! Sunnuntaina sitten mammelia väsyttikin niin, että kesken päivän vaivuin olohuoneen lattialla uneen....Vaari tuli hätääntyneenä katsomaan, että taasko se mammeli pökräs...No ei suinkaan vaan tämä mummu oli väsynyt;)

ilmassa tuoksua ja odotusta

Meillä tuoksuu leivonnaiset;) Neiti leipoi tänään kanelipullia pakastimeen, että ne voi sitten lauantai-aamuna sulatella sieltä ja myydä kahveen kanssa. Huomenna Neiti leipoo vielä mokkapaloja. Minä tein kaksi pellillistä vadelmaleivosten pohjia ja huomen illalla ne täytän ja koristelen. Kovasti on häärätty sisällä ja ulkona markkinatouhuja. Vaari ja Isäpuoleni laittoivat pihat kuntoon ja äitini siivosi rakasta kotitorppaansa.

Vaikka markkinoista on kovasti touhua niin silti tykkää niitä järjestää. Niiden tuottokaan ei päätä huimaa hyvä kun plussan puolelle menee, mutta tykkään niin siitä tunnelmasta. Eläimet ovat myös minulle niin rakkaita, että niitä "äidin" ylpeydellä esittelen;) Sekin on niin mukavaa kun koko perhe on mukana järjestelyissä pienimmästä suurinpaan. Tänä vuonna tosin vanhin poikamme ja hänen morsiammensa ei pääse tulemaan. Mitenkähän pärjään ilman ahkeraa miniääni kahviossa? Äitinikin nauttii kun näkee nuoruuden tuttujaan ja voi esitellä kotipaikkaansa markkinavieraille. Huomen illalla sitten laitamme myyntipöydät ulos valmiiksi ja torpassa kahveepöydät. Taivaan Isältä pyydämme kaunista ilmaa ja varjellusta kaikille:)