Äidin palkka

Tällä postauksella haluan rohkaista kaikkia pienten lasten ja murkkujen äitejä:) Lasten hoiva ja kasvatus ei ole aina helppoa ja joskus tuntuu, että kiitosta saati sitten palkkaa ei koskaan saa. Tuntuu, että lähimmäiset ja yhteiskunta ei arvosta sitä, mitä äidit lastensa vuoksi tekevät. Kun lapsilla on uhmaa, murkkuikää tai kun he sairastavat tuntuu usein, että voimat on lopussa.

Huomenna tulee 28 vuotta siitä, kun minusta tuli äiti. Olin kotiäitinä yhteensä n. 12 vuotta ja monta kertaa tunsin itseni väsyneeksi. Usein ajattelin ostavani sinikantisen vihon, johon kirjoitan jokaisen pyllyn pesun ja pyykinpesun, mitä päivittäin teen. Silloin ei blogeista tiedetty mitään;) Isäntä, kun tuli töistä hän saattoi kysyä, että mitäs olet tänään tehnyt, kun kotona on TÄMÄN näköistä!!!??? Ja, että annappas nyt minun vähän huilata ja lukea lehteä, kun olen ollut TÖISSÄ! No, välillä oli hermot kireällä, mutta useimmiten lastenhoitaminen kotona oli ihanaa ja olen siitä jälkeenpäin NIIN kiitollinen, että sain olla lasten kanssa kotona ja Vaari toi aina leivän pöytään:)

No, nyt sitten se rohkaisu: Minulla on aina välillä näitä SUURIA palkkapäiviä, joita saan nauttia vuosienkin jälkeen kotiäidin työstä...lauantai oli yksi sellainen:) Nimittäin, kun meidän lapset Mummun hautajaisissa lauloivat, soittivat, auttoivat tarjoiluissa ( lähinnä miniät) ja pojat kantoivat arvokkaasti mummun hautaan! Minun sydäntäni niin lämmitti ja sain tuntea suurta äidin onnea ja kiitollisuutta lapsistani:) Palkka tuli jälkikäteen, mutta korkojen kanssa....että malttakaapa nyt nuoret äidit odottaa...kyllä se äitikin palkan saa ja se on paljon arvokkaampaa kuin raha;)
Pojasta polvi paranee...Akseli 4 kk. lukee Vaarin kanssa Amulehteä tarkasti;)

Siunaus ja Muistotilaisuus

Raskas, mutta myös jotenkin kaunis ja puhutteleva Äidin,Mummun, anopin Siunaustilaisuus ja Muistotilaisuus on nyt vietetty. Pappa oli valinnut kauniit Valkoiset kukka-asetelmat kirkkoon ja ne myös koristivat muistotilaisuutta.
Jäähyväiset olivat haikeat...sydäntä särki varsinkin Papan ja lastenlasten suru. Tunsin itse kiitollisuutta ja ikävää hyvän anopin jäähyväisissä."Oma" Pappimme siunasi mummun ja puhui koskettavasti mm. siitä, kuinka Mummu ja Pappa saivat pitää kiinni vihkilupauksestaan...Kunnes kuolema teidät erottaa....Saimme kokea myös "ylpeyttä" siitä, että oma poika ja lastenlapset kantoivat mummun hautaan.
Siunauksen jälkeen tultiin sitten Kivimäkeen Muistotilaisuuteen. Tunnelma oli mielestäni lämmin, koskettava ja välitön. Tuntui niin kotoisalta, kun pienin lapsenlapsemme istui Kari-papin sylissä. Lastenlapset lauloivat ja vanhin poikamme soitti kitaraa.Vaari muisteli äitiään ja lapsuuttaan Isänsä kanssa. Kahviteltiin ja vaikka kaikki surivat mummua ei tunnelma ollut toivoton...meillä on jälleen näkemisen toivo:)

Lämmin kiitos kaikille esirukouksista ja osanotosta suruumme.

Olin niin onnellinen, kun poikamme lauloivat kitaran säestyksellä duona Mummon muistoksi ja papan lohdutukseksi Juha-Tapion: Väsyneet maan:

Kuulkaa väsyneet maan
Väsyneitten satamaan hän kuljettaa
Kuulkaa masentuneet maan
teidän kyyneleenne talteen korjataan

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kuulkaa hiljaiset maan
ylöspäin me saamme katseen kohottaa
kuulkaa langenneet maan
teitä vastaan Hän ei nosta sormeaan

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kuulkaa vähäisimmät maan
teitä rikkain tahtoo pitää aarteinaan
kuulkaa unohdetut maan
teistä yhtäkään Hän ei voi unohtaa

Kun taivas laulaa
meidän sielussamme soi
kun taivas itkee
lohdun helmet pisaroi
kun taivas hymyilee
meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi

Kun taivas laulaa...

Ahaa elämys

Töissä luin tänään lapsille pitkästä pitkästä aikaa Peppi Pitkätossua ja arvatkaas mitä....yhtäkkiä oivalsin, että minähän olisin aina halunnut olla samanlainen Pepin kanssa...mutta kun en ole täysin uskaltanut;) Ikää kun on alkanut tulemaan, Peppi on saanut minussa enemmän valtaa....
Pepillä oli eläimiä sisällä...minullakin on ja ottaisin enemmänkin, mutta vaari ei....tuollainen pikku-apina kuin Herra Tossavainen olis aivan ihana;) Minulla on myös vähän punapigmenttiä ja kesällä, kun saan aurinkoa muistutan vähän Peppiä pisamineni. Peppi, kun leipoo tai paistaa räiskäleitä on koko keittiö sen näköinen ja kanamunakin voi lentää, vaikka päähän ja Peppi vaan tuumaa, että se tekee hiuksille hyvää :) Mammelikin kun leipoo on keittiö myös jauhotettu. Tavarat on Pepillä hujan hajan ja niin ne on Mammelillakin. Ystäville Peppi haluaa antaa lahjoja ja enemmän haluaisi Mammelikin antaa, mutta kun ne kultarahat vielä puuttuu toistaiseksi. Peppi kun nukkuu häntä ei mikään häiritse jalat voi olla tyynyllä ja pää jalkopäässä ja niin Mammelikin voisi nukkua. Unenlahjat kun ovat huippuluokkaa;) Ja mikä parasta Peppi ei ajattele, mitä muut hänestä ajattelevat. Tätä juttua pitää vielä mammelin harjoitella. Meillä on siis Pepin kanssa paljon yhteistä ja luulen, että kun loputkin estot minulta häviää vanhainkodissa Asuu Peppi Lotta Sikuriina....;)


Kummipoika perheineen poikkesi iltakahvilla ja meillä oli mukava rupatteluhetki heidän kanssaan. He asuvat Raumalla, joten emme useinkaan nää. He saavat huhtikuussa vauvan ja luultavasti seuraavan kerran kun näämme vauva on jo syntynyt:) Tänään juuri työkaverini sen sanoiksi puki...hän sanoi, että teidän elämäänne on vuodessa mahtunut paljon...häät...syntymä...ristiäiset...lapsen ammattiin valmistuminen ja mummun kuolema...niin olemme saaneet kokea paljon tunteita.

Mammelin kullat:)

Lukiota käyvä kuopuksemme yrittää saada Almaa poseeraamaan kameralle:)

No niin Alma alistuu kohtaloonsa ja neidit näyttää parhaat puolensa;) Lankakerä vieressä täysin uudessa uskossa, kumpihan neideistä sen on "siistinyt"?

Tänään vaarin kanssa hoitelimme asioita, kun pääsin töistä. Kävimme kukkakaupassa muuttamassa vähän tilaustamme...viime yönä tulin kukkavihon kukkien kanssa toisiin ajatuksiin...ajattelin, että mummu ansaitsee kauniimmat muistokukat, mitä ensin tilasimme.....Sitten ostin hautajaisvaatteet itselleni mummun "kantapaikasta". Kävin tilaamassa pullakranssin ja kakun. Vielä etsin ja löysinkin lilat servetit muistotilaisuuteen....sininen olisi ollut mummulle liian synkkä ja mummu tykkäsi lilasta:) Siivoaminen on vielä tekemättä, mutta onneksi torstaina minulla on aamuvuoro ja perjantai vapaapäivä. Eiköhän koti saada kuntoon muistotilaisuuteen. Herkistyin tänään, kun vaari sai tänään kortin huomisen synttärin johdosta...lähettäjänä oli Isä ja sisko poikansa kanssa....ensimmäinen kortti ilman mummua.....

Neidin ja mummujen iltapuuhia:)

Jaahas lumen sekaan ja lampolaan: Alma, Ninni-mummo ja mammeli sama kolmikko yleensä aina ruokkimassa lampaita:)
Ninni tarkistaa lampolassa onko yhtään leivänmurusta pudonnut mammelilta maahan.
Alma odottelee tällä kertaa ulkopuolella "mummuja".
No, kömpiihän ne lopulta sieltä ensin Ninni ja mammeli sitten perässä.
Leikitääs Ninni-mummu vähän...
Alma osaa leikkiä Ninnin kanssa hellästi niinkuin mummun kanssa leikitään;)
Leikkiä jatkuu niin kauan kunnes Ninni alkaa murista, siitä Alma tietää, että nyt riittää:)
No niin mummelit mennääs nyt sitten sisälle, palelette kumminkin sanoo Alma:)
Sisälle päästyämme Alma ottaa mukavan lepoasennon ja Niilo-poika käpertyy viereen:) Ninni taas menee omaan rauhaansa nojatuolin alle. Mammeli kapuaa yläkertaan, koneelle tietysti ja blogiystäviä tapaamaan;)

Silmätulehdus alkaa olla voitettu, enää en ole myöskään niin tukkoinen olo, MUTTA mammelilla on mammelin vaivat...nyt on selkä jumissa, oikella on joku jännitystila...kai tämä kroppakin suree....

Sain tämän upean tunnustuksen Heliltä ja Eloiselta, KIITOS Kaunis:)

Tähän tunnustukseen kuuluu kertoa viiteen kysymykseen vastaukset:

1. Milloin aloitit blogisi?

Kesällä 2009

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Omasta arjesta, juhlasta, eläimistä, sisustuksesta ja kaikesta mitä mieleen juolahtaa....

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Luulisin, että se kun yritän olla oma itseni, kuitenkaan ihan kaikkea paljastamatta;) Jokaisen elämähän on laulun arvoinen, vai miten se Veikko Lavi nyt lauloi:)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

En ollut juuri käynyt muissa blogeissa, kun aloin katselemaan sisustusaiheisia blogeja ja heti innostuin! Kenelläkään tutullani ei ollut blogia ja kaikki oli ihan uutta ja outoa. Opettelin sitten vaan erehdysten kautta ja vieläkin olen aika amatööri kaikessa blogiin liittyvissä hienouksissa. Tykkään kirjoitella ja haaveilen kirjan kirjoittamisesta.....

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin oppia ottamaan kauniita kuvia...ihailen niin monen kuvaustaitoja :) Olen aika konservatiivi, joten suuria muutoksia en kaipaa.

* * *

Ja tämä pitäisi nyt jakaa sitten viidelle ihanalle bloggaajalle..

1. Tuksulle: Vanhaan Mummulaan

2.Peurankellolle: Peurankello

3. Vaahteramäen emännälle: Vaahteramäki

4. Jaanalle: Amandan tuvan tunnelmia

5. Johanna: Omenankukkia

Kaikki nämä Bloggaajat saivat samasta syystä minulta tämän tunnustuksen: Kaikki te olette tuntuneet alusta asti tutuilta ja ystäviltä :)

Höyhensaarille mammelin tapaan;)

Aikani kuluksi tässä tarinoin kun kello on jo yli puolen yön. Olen siis illanvirkku ja aamuntorkku, mutta vaari taas on illantorkku ja aamunvirkku. Tosin nykyisin vaari nukkuu jo aamullakin vähän pidempään kuin nuorempana. Tässä kun kirjoittelen kuuluu Vaarin kuorsaus takaani sohvalta ja lattialla vetää sikeetä Alma ja Ninni. Kun lopulta nukkumatti kutsuu minuakin ravistelen vaarin sohvalta mukaani ja koirat seuraavat perässä alakertaan:)

Alakerrassa on makkarimme, josta tämä kollaasi on tehty. Minä nukun tietysti vasemmalla puolella ja vaari oikealla. Koirat nukkuvat sängyn alla tai lattialla minun puolellani. Jos jätämme makkarin oven auki yöksi voi kissatkin yöllä tulla viereen ja siitä sitten alkaakin varsinainen farssi;) Parhaimpina (lue pahimpina) öinä kaikki neljä karvakorvaa juoksee pitkin makkaria ja vaari korottelee ääntään. Minä vaan nukkua posotan ja ihmettelen, että mitäs toi kultani oikein avaa ääntään keskellä yötä;) Nukun siis yleensä aina tosi sikeästi, paitsi jos joku iso murhe painaa....ja se on onneksi harvoin.

Viikonloppu aamuina Vaari herää aina ennen minua ja keittelee puuronsa ja syö sen rauhassa. Käyttää koirat ulkona ja vie usein lampaillekkin heinät. Minä saatan unenpöppörössä huutaa sängystä, että onko kahvi keitetty? Johon Vaari yleensä vastaa, että keitän kohta. Sitten vaari saa tehdä töitä, että mammeli nousee sängystä ja laahustaa kahville. Näin me "vanhukset" yleensä viikonloppu aamuina, mutta jos nuoret perheet on meillä yritän minäkin vähän ryhdistäytyä.

On tässä mammelin aamu-unisuudessa ollut Vaarilla kestämistä, kun hänen äitinsä oli aamuvirkku. Hänen lapsuudenkodissaan oli äiti siivonnut ja leiponut pullaa aamulla ennen kuin muut heräsivät. Joskus hän oli mattojen avulla vaihtanut kaikki olohuoneen huonekalujen paikat kun muut vielä olivat unessa. Anoppini oli siisti ja ahkera, mutta miniästä ei voi samaa sanoa. Vaari ihmettelikin avioliittomme alussa, kun hänen äitinsä leipoi aamulla kello viisi ja vaimo saattaa alkaa leipomaan illalla kahdeksalta. Tähän on ollut vaarin pakko tottua ja sopetua. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii;)

Tänään olen etsinyt mummulle sopivaa värssyä kukkavihkoon. Ajattelin, että haen muutamia valmiiksi, joista vaari valitsee mieleisensä...kyllä on itku ollut koko ajan silmässä, kun olen värssyjä lukenut. Silmätulehdus ei ole oikein vetistelystä tykännyt.... Ensi lauantaina on sitten mummun hautajaiset, ensin kirkossa siunataan ja sitten meillä on muistotilaisuus. Voimia ja Siunausta tarvitsemme kaikki jaksaaksemme sen päivän...erikoisesti Papan puolesta pyydän esirukousta......

Nyt alkaa jo nukkumatti koputtelemaan selkään...johan tätä juttua nyt riittikin:) Hyvää yötä!

Nuppu mustanenä

Meidän Nuppu on kuusi vuotias, siisti ja fiksu kissa. Käy ulkona aina tarpeillaan ei koskaan siis hiekka-astialla. Kova syömään ja nukkuu mielellään keittiössä sohvalla. Tulee toimeen perheemme koirien kanssa, mutta Niilo kisu sitä välillä ärsyttää. Joskus Nuppu loukkaantuessaan lähtee reissuun ja viime kesänä oli n. viikon "matkoilla" kun hermostui poikamme perheen Nenna-koiralle. Nuppu sai toiseksi nimekseen Mustanenä, koska nenän vieressä oleva ruskea läikkä oli pienenä musta.

Pentuna Nuppu hyppäsi pesukoneeseen ja pyöri vähän aikaa kirjopyykin kanssa, kunnes mammeli pelasti sen koneesta. Loppu oli lähellä, mutta ihmeen kaupalla Nuppu siitä selvisi. Siksi Nuppu oli julkkis vähän aikaa..sitä kuvattiin Iltasanomiin, Aamulehteen, Oho-lehteen, Lemmikkilehteen ja Keskisuomalaiseen. Nykyisin Nuppu ei enää julkkiksena viihdy vaan viettää leppoisaa maalaiselämää:)


Kiitos kaikille kehuista edelliseen postaukseen...Kuva taitaa valehdella, kun ei sitä enää tyttöseltä näytetä...kuvasta olen lihonut ja noin totinen olen harvoin...yleensä nauran ja höpötän karjalaista verta, kun minussa runsaasti virtaa;) Mammeli olen kuitenkin sisältä, uskokaa pois:)

Mukavaa viikonloppua kaikille teille ihanille ihmisille...minä täällä silmätulehdusta ja flunssaa poden ja tänään jouduin olemaan pois töistäkin....mutta kyllä tämä tästä:)

LUOMUA

Tämä tyttö on päästä kantapäähän ollut luomua:) Ei tatuointeja, ei silikonia ei lyhennyksiä, kiristyksiä eikä pidennyksiä. Mutta nyt tuli muutos, mammelin suuhun laitetaan lisää hampaita;) Mulla on NIIN ihana hammaslääkäri, että sinne menee mielellään ja huvikseenkin. Kolmekymmentä ensimmäistä vuotta pelkäsin hammaslääkäria ihan kamalasti. Alle kouluikäisenä purin hammaslääkäriä sormeen ja koululaisena itkin pelosta, kun hammaslääkäri kortteja jaettiin luokassa. Nykyisin en yhtään kiitos ihanan Ilkka hammaslääkärin:) Tänään paikattiin pieni reikä ja nyt ei pitäisi olla yhtään reikää, mutta paikkoja...NIITÄ ON!!! Maaliskuussa alkaa siis pientä pintaremonttia mammelin suussa;)

Pakkaspäiviä

Alma viettää pakkaspäiviä melkein samaan tapaan kuin muitakin päiviä. Sitä ei pakkaset paljon haittaa. Kisuja ja Ninni-mummua sitävastoin pakkaset haittaa kovasti....asioilla käydään vain hätäisesti. Takan lämpö kutsuu Niilo ja Nuppu kisut lähelleen mitä kovempi pakkanen on ulkona:)

Nyt on hyvämieli tämän surun keskellä, kun tänään saimme jutella Kari-papin kanssa hautajaisjärjestelyistä. Pappa ja vaari siskonsa kanssa saivat jutella yhdessä mummusta papille ja tunnelma oli lämmin:) Saatiin myös kuvaaja kirkkoon ja siitä olemme onnellisia! Kaikki järjestyy pikkuhiljaa, vaikka iso ikävä on mummua ja hänen paikkaansa kukaan ei koskaan täytä. Esirukoukset ovat kyllä kantaneet meitä:)

Huomenna pitää mennä lääkäriin, kun silmätulehdus ja poskiontelotulehduksen oireetkin pukkaa päälle. Töissä olen ollut koko viikon puolikuntoinen....mutta onneksi huomenna on jo torstai...Tämmöisiä täältä tänä iltana.

Tiistain touhuja

Ystävänpäivänä sain ihania yllätyksiä. Esikoiselta ihanaa kokovartalovoidetta, rakkaalta lapsuudenystävältä kortin ja entiseltä pomoltani hauskan kortin. Tuon suloisen rautalankasydämen sain kahdelta ihanalta "poikaystäviltäni", se sai minut tosi iloiseksi:) Itse en saanut aikaiseksi lähettää kenellekkään mitään yllätystä, vaikka kaikki rakkaat ystäväni ovat kyllä mielessäni:)
Äitini toi karjalanpiirakoita Tampereen kauppahallista viikonloppuna ja nam....näin hyviä en ole saanut sen jälkeen, kun rakas tätini kuoli. Ei nämä nyt ihan niin hyviä olleet, kuin Tyyne tätini tekemät, mutta toiseksi parhaita:) Isäni suku on karjalaisia ja niitä herkkuja mitä tätini teki ei kukaan muu osaa tehdä. Yksi parhaista lapsuusmuistoistani on kun Tyyne täti leipoi ja minä sain sählätä mukana:) Näitä piirakoita haluaisin mummun muistotilaisuudessa tarjota munavoin kera.
Soppalihat hirvenvasasta on kiehumassa parhaillaan ja niistä tulee hyvä soppa toivotaan:)

Kuulumisia

Teille kaikille sydämelliset Ystävänpäivä toivotukset...En ole oikein jaksanut käydä blogeissa kommentoimassa...heti, kun jakselen tulen "kyläilemään"!
Mummu oli mukana sydämissämme, muistoissamme ja kuvansa kautta esikoisemme valmistumiskahveilla.
Oma äitini oli ostanut esikoisellemme ihania valmistumislahjoja ja minäkin sain lahjoja häneltä. Kannattaa siis olla tuoreen sairaanhoitajan äiti:) Taisi se mummi ajatella, että toi lohdutukseksikin, kun on surua. Nomination koruun hän toi M- kirjaimen siis nimeni alkukirjaimen. ja mammelikin tietysti alkaa samalla kirjaimella :)
Kauniin tarjoiluastian esim. voileipäkakulle sain jaihanan kanataulun pajutilalta:) Saimme vierashuoneeseenkin vielä ihanan romanttisen valaisimen, jonka esittelen sitten kun se saadaan paikalleen.
Herkullisen voileipäkakun ja ihanan täytekakun teki sydämellinen ystävä kahveille. Hoitsu ja vaari näkyvät kahvipöydässä:)
Onnea vielä kerran oma murumme:) Sisarhentovalkoinen valmiina hoitamaan mammelia ja vaaria...jo pelkkä olemassaolosi saa meidät voimaan paremmin:)

Haisunäätä

Almasta tuli kammottava haju muutaman päivän ajan. Me ihmettelimme, kun haju vain voimistui päivä päivältä. Haju oli niin kuin joku mätä raato tai kala, yök...Haistelin koiran kuonosta peräpäähän ja suusta se haju tuli...tutkin hampaat, mutta ne olivat hohtavan valkoiset....
En keksinyt mitään, joten soitin Alman kasvattajalle......Kokenut ja viisas Marjatta mietti hetken ja kysyi, pureskeleeko Alma puita? Joo, vastasin...Marjatta käski katsomaan kitalaesta onko sinne jäänyt puutikku poikittain?...Otsalamppu esiin ja tutkimaan...ja mitä sieltä löytyikään...vadelman oksasta pätkä, joka LEMUSI!!!! Nauratti...niin pieni juttu ja NIIN iso haju:)

Kiitos

Anoppini tykkäsi kukista ja kollaasin kukat kuvaavat ainutkertaista anoppiani. Kiitos lämpimistä kommenteista ja osanotostanne suruumme. Vaari oli tänään siskonsa ja isänsä kanssa hoitamassa hautajaisasioita...raskas päivä...Kaiken keskellä Vaarilla on ollut kuitenkin rauha sydämessä.

Mammeli oli tänään töissä ja selvisi jotenkuten.... Paljon ei ole nyt sanottavaa....Viikonloppuna tulee kaikki lapsemme perheineen kotiin jakamaan surua yhdessä. Kuitenkin myös juomme kahvit esikoisemme sairaanhoitajaksi valmistumisen kunniaksi...uskon, että mummu olisi niin halunnut. Mummu ehti iloita, että rakkaasta pojan tyttärestä tuli sairaanhoitaja. Elämä jatkuu, vaikka huumorintajuinen, kiltti ja rakas mummu on lähtenyt. Kaipaamme häntä lopunelämäämme...

Suru

Rakas MUMMU 27.02.1934-08.02.2011

Psalmi: 23

Daavidin virsi:
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäiselle niitylle hän vie minut lepäämään,
virvoittavien vetten tykö hän minut johdataa.
Hän virvoittaa ninun sieluni,
Hän ohjaa minut oikealle tielle
nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa.
Sillä sinä olet minun kanssani;
Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisten silmien eteen.
Sinä voitelet minun pääni öljyllä;
Minun majani on ylitsevuotavainen.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua
kaiken elinaikani;
ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti.

Eilen illalla rakas Äiti, Anoppi ja Mummu kutsuttiin pois tästä ajasta. Meillä kaikilla on kova suru ja ikävä ainutlaatuista mummua. Meille jäi mummusta paljon iloisia muistoja, joita suurimman surun jälkeen voimme yhdessä muistella.


Tänä aamuna herätessämme sanoin Vaarille, että ajattele sinulla oli Äiti, joka rakasti sinua täysin ehdoitta. Äiti, jonka rakkaus teki sinusta hyvän itsetunnon omaavan miehen.....se on niin suuri lahja, että voiko paljon suurempaa lapselleen antaa?

Meillä nukutaan

Kaikki meidän karvakorvat jo nukkuvat, vaari myös :) Minä tässä koneella vielä roikun....

Tänään kävimme taas mummua katsomassa sairaalassa ja koko illan olen miettinyt, että miksi ihmiset( varsinkin minä) eivät ole iloisia terveydestään joka hetki, jonka saavat terveenä olla. Kaikki maalliset asiat menettävät merkityksensä, kun ihminen on oikein sairas....

Ahdistaa myös kun ei voi auttaa, vaikka kuinka haluaisi....Mitään muuta keinoa ei nyt ole, kun kätensä ristiä.....toivoa, että huominen olisi mummulle taas vähän edes parempi.

"Pikkupojat" suksilla :)

Pikkumies ja vaari lähdössä hiihtolenkille. Vaari tuskailee ensin pikkumiehen siteiden kanssa.
Jalassa on ja menoksi, sanoo vaari.
joo, joo, mutta kun nää sukset ei tottele......
ylös vaan ja vaarin perään.
Tuolla kaukana se pikkukulta jo hiihtää.
No, mitäs te nyt jo tulitte, kysyy mamma? No, kun oli niin huono latu sanoo 4-vuotias miehenalku :) Mamma saako ottaa jo sukset pois? Saa tottakai, sanoo mamma. No, kun vaari sano, että ei heti saa antaa periksi.....Niin no vaari on kanssa pikkupoika välillä ja ei ymmärrä jos latu on kerran huono...;)
Alma jo odotteleekin kaveriansa leikkiin.
Alma, Alma anna keppi tänne....
Ninni mummo katselee vierestä"naperoiden" touhua karvoissaan heinänkorsi. Se oli juuri ollut lampaita ruokkimassa mammelin kanssa, Ninnillä ja mammalla on näitä mummujen touhuja:)
Alma pitää puukeppinsä visusti itsellään ja juosta nauttii pitkin pihaa. Alma tykkää pikkupojasta kovasti ja he painivatkin ja halailevat jatkuvasti :)

Nyt rakas viikonloppu kaverimme onkin jo kotonaan...hienosti meni, yhtään ei ikävöity äitiä ja iskää. Mammelin ja vaarinkin sai poika nauramaan hassuilla jutuillaan:)

Mummuakin kävimme katsomassa. Hoitajien toivomuksesta kerralla saa olla vain kaksi henkilöä n. 10 min. Mummu oli virkeä ja kovasti juttutuulella. Saihan nyt ensimmäistä kertaa vasta puhutuksi muutamaan päivään. Kaikki on vielä epäselvää, mutta Taivaan Isään luotetaan, kaikki on hänen kädessään :)

Tänään

Kiitos kaikille teille esirukouksista! Tuntuu niin hyvältä, että tietää monen muistavan viedä meidän mummua Jeesuksen eteen rukouksin :) Nyt eletään vaan hetki kerrallaan ja toivotaan, että mitään takapakkia ei tulisi. Tänäänkin kävimme katsomassa mummua ja hän oli virkeä, vaikka tilanne onkin vakava.

Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä tuokin päivä tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken mitä tarvitsen, päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen.

Keskimmäinen lapsenlapsemme on siis mammalassa viikonlopunvietossa. Tässä kollaasissa hän poseeraa eri-ikäisenä. Hän on pirteä, iloinen ja touhukas. Hän on nyt 4-vuotias ja kova juttelemaan. Tällä hetkellä hän tekee tähteä hamahelmistä ja syö välillä herkkuja. Tässä herkuttelussa on tainnut tulla mammaansa, vaikka onkin pieni ja hoikka poika. Popcornit, suklaa ja mehu on nyt vuorossa. Kyllähän me välillä oikein ruokaakin syödään, että isi ja äiti älkää olko huolissanne ;) Mamman ja tädin keskellä poika nukkuu ja illalla ottaa kaulasta kiinni ja sanoo: Mamma, mää rakastan sua :)